On aamuyhdeksän, kolmas lokakuuta. Joukko opiskelijoita marssii koulumme pihan poikki rinkat selässään ja nousee linja-auton matkaan. Se on alkanut; yhdeksänpäiväinen tiedeleirikoulumme, joka tuli kuljettaman yhdeksää oppilasta Ranskassa, Andorrassa ja Espanjassa opettajien Mertala, Vähä-Heikkilä ja Riihisalo johdolla.
Koska tämä briljantti, futuristinen oppiainerajat ylittävä projekti saavutti millä tahansa asteikolla niin taivaita hipovat lukemat, oli järkevin ja lukijaystävällisin keino kertoa tarinamme pilkkomalla se kolmeen osaan. Trilogian muodossahan ne kaikki ajattomat tarinat kerrotaan (Kummisetä, Star Wars jne). Kiinnittäkää siis turvavyönne, vauhtimatka on alkanut!
 |
| Häröilyä havaittavissa jo ennen Ranskaan saapumista |
Ensimmäinen kohteemme matkalla oli Toulouse, Ranska. Kuitenkin lentokentällä jo laukkujen noudon yhteydessä seurueemme koki ensimmäisen takaiskunsa; Yhden oppilaamme rinkka ei ollut löytänyt perille muiden mukana. Taivaiden kiitos, tuo rinkka löysi kuin löysikin tiensä hotellillemme vielä samana iltana (voi sitä mieheyden tuoksua, mikä tuosta yhdestä vaimarista olisi yhdeksän päivän jälkeen puskenut). Hotellimme oli vaatimaton, mutta hoiti hommansa raskaiden päivien jälkeisenä leposijana vallan mainiosti.
 |
| Yöllistä maisemautuilua |
Ensimmäinen päivämme Ranskassa kului jokseenkin vain käsienheiluttelun merkeissä. Opettajien johtamana päädyimme paikalliseen pikkuravintolaan. Ryhmämme karnivoorit kuitenkin järkyttyivät huomatessaan eksyneensä vegehomo-ravintolaan. Lentomatkojen väsyttäminä oppilaat poistuivat pian paikallisten ituhippien seurasta avarimmille metsästysmaille (aka höyhensaaret).
 |
| Kenttäaamiaisfiilistelyä |
 |
| Astronauttisisaret |
4. lokakuuta. Aamu valkenee, ja huomaamme miten nälkä riivaa vatsaamme. Koska hotellin hintaan ei kuulunut aamianen, lähtee ryhmämme etsimään ruokakauppaa kenttäaamiasen toivossa. Ja kenttäaamiasen syömmekin tunnelmallisesti sillalla Ranskalaisen ruskan värittäessä näköaistiamme kivasti.
 |
| Ryhmäkuvaa miinus ryhmäkuvaaja |
On reissun ensimmäisen oikean etapin aika - Euroopan avaruusfysiikan keskus. Tajuntamme maailmankaikkeudesta laajeni useaan otteeseen istuessamme kupolin muotoisessa elokuvateatterissa, jonka valkokankaalla taivaankappaleet seilasivat ambient-musiikin helliessä korviamme, ja kuten on sanomattakin selvää, pilkkimiseksi se suurelta osin meni. Leffan loputtua (jossa ei muuten ollut mitään englanninkielistä selostusta/tekstitystä, perkeleen ranskikset) uninen seurueemme tutkaili keskuksen vehkeitä ja vermeitä (muun muassa MIR-avaruusasemaa) ja päätyi syömään. Tämän jälkeen katsottiin taas leffaa. Ja tämän jälkeen kuukäveltiin vaijereiden varassa. Ja sitten lähdettiin pois. Opettajat olivat luvanneet valkoisilla pöytäliinoilla varustetun ravintolan illallistamispaikaksi, mutta valehtelivat piru vie, harmaat liinat tuolla vain oli. Ruoka oli kyllä hyvää.
Miten päädyimmekään Andorran vuorille ja Espanjan rannoille? Ne sinun täytyy lukea tulevista lisäyksistä blogisaagaamme. Tämä oli tässä. Enempää en kirjota.
 |
| Kuukävelyä vaijerien varassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti