maanantai 4. kesäkuuta 2018

Jo joutui...

Lukuvuosi 2017 - 2018 saatiin arvokkaaseen päätöksen kevään ylioppilasjuhlilla. Vuoden saldona Satakunnan parhaan suomenkielisen lukion titteli sekä 50 uutta ylippilasta. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on mahtavaa jälleen päättää lukuvuosi. 

Koko lukion henkilökunta onnittelee kevään  2018 uusia ylioppilaita ja toivottaa rentouttavaa kesää kaikille!

Jenna Wallin toivotti vieraat tervetulleiksi juhlaan
Aliina Hiljanen lauloi Viatonten valssin
Lakki on painettu päähän oppineisuuden merkiksi
Uuden ylioppilaan puhe by Pihla Kankaanpää
Myös riemuylioppilaat toivat tervehdyksensä uusille ylioppilaille
Lukion bändin solistina ensin Arttu Aaltonen, biisinä Mahdollisuus
Lukion bändin solistina nähtiin myös kevään uusi ylioppilas Severi Ruusumaa
Kevään 2018 uudet ylioppilaat
Teksti: NN
Kuvat: AHS

torstai 31. toukokuuta 2018

Abit, tuplamestarit

Ei mitään uutta auringon alla: Lalun jalkapallomestaruuden pokkasi sama sakki kuin viime vuonnakin. Mestaruuspokaaliin kaiverrettaisiin "Abit", jos pokaali jostain löydettäisiin. Hehän oikeastaan kuuluisivat jo yli-ikäisten sarjaan, mutta osallistumisoikeuden tingattuaan tämä yhdistelmäjoukkue jyrästi leveällä materiaalilla voitosta toiseen, kolmanteen, neljänteen ja viidenteen. Vain 2-2 pronssille sijoittunutta 1B:tä vastaan katkasi sarjan, ja lähellä se oli jo hopeajoukkue 2B:tä vastaan: alakynnessä olleiden abien voittomaali syntyi loppuhetkillä. On toki sanottava, että mestaruus meni oikeaan osoitteeseen - jalkapallo on tulosurheilua.

2B nappasi hopeaa, kun viimeisen ottelun lisäajalla syntyi tasoitus 1C:tä vastaan. Maali herätti vastalauseita, mutta ottelu kestää niin kauan kunnes tuomari viheltää. (Tai pahojen kielien mukaan kunnes Jussin joukkue voittaa, mutta nythän kävi päinvastoin.) Ilman tasoitusta 1C olisi ottanut hopeaa; nyt se jäi niukasti neljänneksi.

Iltapäivällä kuuden ottelun jälkeen opiskelijoiden jalka saattoi alkaa painaa. Turnaushan käytiin aurinkoisissa ja lämpimissä olosuhteissa: joillakin kävi mielessä Manaus 2014, joillakin vain manaus. Toisaalta vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan lämmin ei luita riko - Anu rikkoo. Nyt ei El Clásicossa tosin ollut vanhalle luunmurskaajalle tarvetta.

Opettajien tuorein värväys Sami osoitti heti, miksi oli varaa luopua Petterin dieselistä. Sami todisti olevansa maalintekijä Jumalan armosta (huolimatta) ja kävi iskemässä kaksi maalia noin metristä, joista toki toisen kiltin ja armeliaan ryhmäläisensä myötävaikutuksella. Opiskelijoiden tasoitettua 2-2:een viime sekunneilla mentiin rankkarikisaan, jossa Jussi osoitti maalivahtina olevansa mies paikallaan: lähes hievahtamatta kaksi torjuntaa ja voitto opettajille.  Siinä oli ykkösillä sulattelemista, mutta toisaalta tunteeseen on aikaa - ja syytä - tottua.

Kunniataulukko:

1) Abit
2) 2B
3) 1B
4) 1C
5) 2A
6) 1A
7) 2C

Kuva-arvoitus: Huhkolinna vai Kalahari?

Tähän ratkeaa el Clásico: Jussi muodostaa yhden miehen seinän.



Bonusmateriaalina videokuvaa turnauksen tyypillisistä tilanteista:


 Teksti: Jari Forza 2B!!! Sempre 100 % Fino alla fine!!
Kuvat: Nina ja Jenna

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Tieteentäytteinen bisnesmatka Tšekkiin!



Toukokuuhun mahtuu jos jonkinlaista puuhaa ja projektia, joten miksei myös lukiomme yrityskurssin ja fysiikan ryhmän yhteistä matkaa Tšekkiin?

Yrityskurssilaisilla on ollut perinteenä lähteä lukuvuoden lopuksi reissuun, jota varten ollaan kerätty rahaa ja järjestetty useita erilaisia tapahtumia, sekä myyjäisiä vuoden mittaan. Fysiikan ryhmä on puolestaan aktiivisesti osallistunut erilaisiin kansainvälisiinkin tiedeprojekteihin. Yhteistuumin matkakohteeksi valikoitui Keski-Euroopassa sijaitseva Tšekki.

Tiistai aamuyönä, 8.5. herätyskellot soivat ja ketään ei varmasti huvittanut sängystä ylös nouseminen ennen kukonlaulua. Tiedossa oli kuitenkin mukava päivä, sillä luvassa oli matka Tšekkiin! Tapaaminen lentokentällä oli sovittu tapahtuvaksi aamulla kello 7:40 ja jokainen saapui paikalle parhaaksi katsomallaan tavalla: junalla tai autolla. Lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen jälkeen oli vielä hieman aikaa nukkua lentokentän penkeillä ja hankkia matkaeväitä ennen lentoa. Lentomatka kesti vajaat 2 tuntia ja aika kului nopeasti uneliaissa tunnelmissa. Fysiikan opiskelijoilla ei kuitenkaan ollut aikaa lepoon, sillä oli määritettävä lentokoneen kiihtyvyyttä.
Lentokoneen kiihtyvyysmittauksia
Prahassa lämpöä oli vastassa + 25 astetta ja luvassa oli hyvin aurinkoinen päivä. Ensimmäisenä suuntasimme lentokentältä kohti päärautatieasemaa, jonne jätimme matkalaukkumme säilytykseen muutaman tunnin ajaksi. Rautatieasemalta olikin jo kiire lähteä metsästämään lounaspaikkaa, sillä nälkä oli jo ehtinyt yllättää niin opettajat kuin opiskelijatkin. Lounaan jälkeen kokoonnuimme yhteen ja lähdimme kiertelemään kaupungin nähtävyyksiä. Opiskelijat olivat laatineet pienissä ryhmissä lyhyet esittelyt jostakin nähtävyyskohteesta, joista ensimmäisinä vuorossa olivat: vanhan kaupungin tori, kello, juutalaiskortteli, sekä Kaarlen silta. Nähtävyyksien katselun ja vapaa-ajan vieton jälkeen oli aika palata päärautatieasemalle (Hlavní nádraží), josta minibussi lähti kohti hotellia. Hotelliksi valikoitui Liberecin sydämessä sijaitseva Hotel Praha. Ilta olikin vapaata ohjelmaa ja jokainen sai käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla.
Opiskelijoita Liberecin kaupungintalon edustalla



Keskiviikkona oli luvassa koulupäivä, sillä suuntasimme hotellilta n. 30 minuutin kävelymatkan päähän, Podještědské gymnáziumiin, joka on aikaisemmin tehnyt yhteistyötä lukiomme kanssa. Tällä kertaa yhteinen projekti oli Forces Around Us, joka oli keskittynyt havainnoimaan arkipäiväisiä fysiikan ilmiöitä. Koululla pääsimme tutustumaan muihin opiskelijoihin, sekä kokemaan autenttisen tsekkiläisen kouluruoan. Esittelimme omaa lukiotamme ja kerroimme Suomesta, kun vastavuoroisesti tsekkiläiset kertoivat omasta koulustaan ja maastaan. Veimme heille Suomesta tuliaisiksi salmiakkia, kettukarkkeja, ruissipsejä, sekä tietenkin Fazerin sinistä.
Yrityskurssin esittelyä

Koululounaan jälkeen lähdimme iQLANDIA-tiedekeskukseen, johon meille annettiin näyttelyihin liittyviä tehtäviä ja suoritimme ne yhteistyössä Podještědskén opiskelijoiden kanssa. Tiedekeskuksella meille pidettiin myös tiedeshow ja loppuajan saimme vapaasti kierrellä tiedekeskuksessa. 

Tutustumista iQLANDIA:n näyttelyihin
Sami omassa elämänkuplassaan
Tiedekeskuksessa vierailun jälkeen päivän pakollinen osuus oli ohitse ja jokainen suuntasi minne halusi: osa illanviettoon muiden opiskelijoiden kanssa, takaisin hotellille tai kaupungille shoppailemaan.
Lalun ja Podještědskén opiskelijoita viettämässä yhteistä illallishetkeä.
Kuvassa vasemmalla: Anna, Tiia & Jaroslav
Kuvassa oikealla: Anna, Aino, Anni
Torstaina lähdimme aamupalan jälkeeen hotellilta matkalaukut mukanamme ja suuntasimme kohti Škodan tehtaita ja museota, Mladá Boleslavin kaupunkiin. Pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä, kuinka Škodan autoja valmistetaan.
Opettajat poseeraamassa Škodan museon edustalla
Škodan museovierailun jälkeen suuntasimme Svijanyn panimolle, jossa meillä oli kierros ja pääsimme tutustumaan tekniikkaan, jolla Svijanyn oluita valmistettiin. Söimme panimolla myös lounaan, jonka jälkeen matkamme jatkui Prahaan ja kohti viimeistä hotelliamme. Ensivaikutelma hotellista ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta kaikki kuitenkin selvisivät yöstään elossa.



Perjantain ohjelma oli varsin vapaata. Ohjelmaan kuului vain TV-tornilla vierailu ja metrolla seikkailua. TV-tornissa vierailun jälkeen oli vapaa-aikaa ja opiskelijat suuntasivat lounaalle ja sitten kaupoille hankkimaan vielä viimehetken tuliaisia. Illalla pidettiin vielä yhteinen illallishetki, johon opettajat ja osa opiskelijoista osallistuivat.




Lauantain ohjelma oli varsin yksimielisesti päätetty: KOTIIN! Väsynyt ja reissusta rähjääntynyt porukkamme pakkasi tavaransa hotellilta ja kiiruhti kohti metroasemaa. Metron kyydissä kaikki päätyivät turvallisesti linja-autoasemalle, josta kyyti jatkuikin bussilla suoraan lentokentälle. Tutuksi tulleiden lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen jälkeen oli vielä aikaa nautiskella aamupalaa, hoitaa viimetippaan jääneet tuliaisostokset, sekä hankkia tietenkin matkaeväät.



Jälleen antoisa reissu, josta käteen jäi muutakin kuin vain tyhjä lompakko. — Nimittäin uusia ystäviä, hienoja kokemuksia ja entistä parempi kielitaito.

LaLun edustusjoukko Prahassa

Teksti: Petra
Kuvat: Opettajat, opiskelijat + ohikulkija

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lalu seikkailee: Bulgaria edition


Viides toukokuuta yhdeltä iltapäivällä Lassen sitikka pärähti käyntiin ja matka kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa alkoi. Matkalla mukaan tarttuivat Emilia, Linnea, Lintsi ja Tuuli. Kentältä löysimme Jarin ja lopulta myös Veskun hiipparoimasta ja näin koko konkkaronkka oli koossa. Matka kohti Bulgariaa saattoi alkaa.

Joukko lalulaisia matkusti Bulgariaan viikoksi erasmus+ -hankkeen, Discover The Unknown In Mathematics- projektin, kautta. Bulgariaan matkusti myös Italialaisia, Espanjalaisia ja Saksalaisia. Jokainen maa oli tehnyt matikka-aiheisista sanoista sanakirjan ja jokaiselle sanalle äänitteen. Viikkoon kuului myös oppitunnin pitäminen, jonka tavoitteena oli käyttää jotakin uutta opetusmenetelmää. Suomen joukkueen oppitunnin rantapallot olivat menestys, vaikka myöskin jokaisen muunkin maan oppitunnit olivat hyvin suunniteltuja ja toteutettuja.

Bulgariassa majoituimme host-perheissä, joissa saimme maistaa perinteisiä Bulgarialaisia juomia ja ruokia. Ruoka oli kieltämättä hyvin erilaista kuin suomalainen, mutta uteliaat lalulaiset maistoivat kaikkea ja uusia herkkuja löytyikin. Bulgarialaiset saivat myös suomen tuliaisina muun muassa salmiakkia, joka jakoi mielipiteet karkeasti kahtia, osa kävi sylkemässä salmiakin pois ja toiset taas pitivät siitä.

Lauantaina illalla yhdeksän jälkeen saapuessamme bussilla lentokentältä Burgasiin vastassa odotti iloinen joukko bulgarialaisia nuoria. Matka jatkui jokaisen host-perheeseen, jossa syötiin perinteinen Bulgarialainen päivällinen. Juttua riitti ja pian kello olikin sen verran, että oli aika laittaa päätä tyynyyn.
Sunnuntaina ei vielä ollut virallista ohjelmaa, joten lähdimme suomiporukan ja hostien kanssa Pomorieen. Siellä pääsimme kokemaan bulgarialaiset ajotaidot törmäilyautoissa ja kiertelimme katsomassa kojujen herkkuja. Saimme myös tottakai nauttia perinteisestä ruuasta ja toisistamme lounaan merkeissä, jonka yksi host, Kristian, meille tarjosi kotonaan. Illemmalla kävimme vielä tarkistamassa rannan ja vesikin olisi ollut ihan uimakelvollisen lämmintä. Joukkomme alkoi nopeasti hitsautua yhteen ja meistä alkoikin tulla nopeasti kavereita. Sunnuntain aikana opetimme bulgarialaisille myös kuumimmat suomalaiset tanssiliikkeet ja biisit sekä tärkeimmät sanat pikkupossusta perkeleeseen.

Maanantaina jokainen maa oli saapunut Bulgarian kamaralle ja virallinen ohjelma saattoi alkaa. Päivällä viinikellarissa katsoimme perinteisiä Bulgarialaisia tanssiesityksiä, musisointia ja esittelyvideoita Bulgariasta. Tanssiesityksien aikana pystyimme vain hämmästelemään, miten hienosti lapsetkin tanssivat vaativan oloisia tansseja. Ei tainnut Jarillakaan jalka nousta yhtä koreasti (Veskusta ja Lassesta puhumattakaan). Päivällä myös tekemämme sanakirja käytiin läpi ja saimme paikan päällä bulgarialaisten opiskelijoiden ja vanhempien tekemiä perinteisiä ruokia. Maha täyttyi ja taas jaksoimme seuraavaan ohjelmaan, Flora Expo- näyttelyyn, jossa sai ihastella muun muassa kasveista tehtyjä teoksia. Illalla saavuimme takaisin viinikellarille, jossa tervetulojuhla pidettiin. Paikan päällä saimme lisää ruokaa, mutta tällä kertaa kuunneltiin toivemusiikkia ja saattoi kerran jos toisenkin kajahtaa myös Poika saunoo - Veskun toiveesta tottakai.

Tiistaina vierailumme kohteena olivat kaupungit Nessebar ja Sozopol. Matka alkoi reippaasti ruuhkassa, Unescon maailmanperintöluetteloon valittua kaupunkia, Nessebaria kohti. Ruuhka ja bussissa istuminen ei kuitenkaan erityisemmin haitannut, sillä musiikki oli kohdillaan: espanjalaiset renkutukset jäivät nopeasti kakkosiksi, kun saksalaiset ihastuivat Poika saunoo kappaleeseen. Siitä tulikin yksi reissun virallisista biiseistä, josta muodostui jos minkälaisia variaatioita. Nessebarissa tutustuimme vanhaan kaupunkiin ja museoon. Mukaan tarttui uusi käsimerkki museon ikoneilta ja se olikin ahkerassa käytössä loppureissun. Matka Sozopoliin taittui nopeammin ja ruokailun lisäksi saimme tutustua vanhaan kaupunkiin. Siellä ostimme paikallista viikunahilloa, jota asukkaat tekevät ja myyvät. Palattuamme takaisin Burgasiin menimme shoppailemaan, jonka jälkeen päädyimme keilaamaan samaisessa ostoskeskuksessa. Suomalaiset näyttivät tietysti kaikille mistä kana pissii.

Heti keskiviikko-aamulla oli projektin vaativin ja tärkein osuus, kun jokainen projektiin osallistuva koulu sai kunnian opettaa muiden maiden kouluille jokin oma valitsemansa matemaattinen aihe uudella tavalla. Tietysti Lalulaisten esitys oli spektaakkeli ja opettajat saivat olla ylpeitä. Mahtavien esitysten jälkeen menimme hostiemme ja muiden maiden oppilaiden kanssa kaupungille syömään sekä kiertelemään ja piankin sen jälkeen menimme tapaamaan Burgasin apulaiskaupunginjohtajaa kaupungintalolle. Tapaaminen ei ehkä ollut matkan kiinnostavin osa, mutta kaikki selvisivät siitä kunnialla. Tai no, ainakin selvisivät. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään Burgasin ympäri pienissä ryhmissä, joissa tutustuttiin toisiimme vielä paremmin hauskojen tehtävien merkeissä. Otimme muun muassa vanhusten kanssa selfieitä ja jahtasimme postimiestä kuvan toivossa. Illalla saimme mennä kaikkien oppilaiden kanssa ravintolaan nauttimaan hyvästä ruoasta ja sen jälkeen lähdimme yksille paikalliseen baariin. Opettajien ilta sujui kuulemma rauhallisesti viininmaistajaisissa.

Torstaina lähdimme Bulgarian toiseksi suurimpaan ja maailman viidenneksi vanhimpaan kaupunkiin Plovdiviin, johon ajomatka kesti lähes 3 tuntia, ja matkalla nukkumisen lisäksi saimmekin aikaiseksi virkattua kokonaisen lankakerän. Perillä kuitenkin lankojen virkkaus jätettiin sikseen ja aloimme seikkailemaan ympäri kaupunkia. Löysimme kauniita maisemia ja kiertelimme vanhan kaupungin keskustassa. Söimme mainiota lounasta kaupungissa ja sitten saatoimmekin jatkaa seikkailua opettajien kanssa vanhan roomalaisen teatterin kautta keskustassa olevaan moskeijaan. Lintsin uskomaton delfiini imitaatio lumosi koko teatterin ja Lassen syväanalyysi moskeijan koristuksista (“Joku on yrittänyt piirtää tippaleivän kattoon”) kruunasi koko matkan. Moskeijasta ulos tullessamme kaatosade oli kuitenkin melkein luonut valtameren kaupungin tilalle ja ukkonenkin oli erittäin läsnä. Jäimme siis hetkeksi odottamaan moskeijan rappusille sään paranemista ja ajan kuluksi lauloimme jälleen reissun klassikkobiisejä. Seikkailujen jälkeen matkasimme takaisin tuttuun Burgasiin kaatosateeseen. Iltamenoissa inha sää ei kuitenkaan haitannut, kun menimme pelaamaan biljardia baariin ja siellä joidenkin meistä pelionni oli paljon parempi, kuin toisten, mutta kaikki onnistuivat ainakin melkein hyvin peleissään.

Perjantai-aamu ei onneksemme alkanut niin aikaisin, kuin muut aamut, joten saimme melkein rauhassa nukkua pidempään, kunnes pitikin jo matkata koululle pelaamaan opettavaisia matemaattisia pelejä, joissa tottakai Suomi taas kerran loisti. Suomen joukkueen loistavuudesta voidaan ehdottomasti kiittää Jarin ja Veskun uskomatonta cheerleadingia, joka kaikkea muuta kuin häiritsi eräiden oppilaiden keskittymistä. Voitokkaan aamupäivän jälkeen menimme ravintolaan koko projektiporukan kanssa, josta sitten menimmekin sanomaan heipat italialaisille oppilaille. Hyvästien jälkeen menimme kiertelemään kaupunkia taas kerran ja löysimme uusiakin paikkoja. Kaupungin uuden katsauksen jälkeen suuntasimme kohti kotia syömään, pakkaamaan ja valmistautumaan viimeiseen iltaan. Ilta sujui (melkein) kaikkien osalta aivan mainiosti tanssimisen ja bisneksien merkeissä. Illan tiivistänee parhaiten erään nimeltä mainitsemattoman lehtorin lausahdus: “Mikä tapahtuu Bulgariassa, jää Bulgariaan”.

Lauantaina vietimme aikaa vain omien oppilaiden, hostiemme ja saksalaisten kanssa, koska muiden maiden kansalaiset olivatkin jo lähteneet kotia kohti. Menimme porukalla St. Anastasia saarelle lautalla ja lauttakyyti olikin erityisen mielenkiintoinen toisille meistä. Saarella tutustuimme nähtävyyksiin ja menimme rannallekin katselemaan simpukoita ja meduusoja. Voisi jopa sanoa, että rannan simpukkainen maasto oli lähes yhtä rapsakka kuin osa retkiseurueestamme. Seikkailu saarella onnistui mainiosti ja tapasimme pienellä matkallamme myös mielenkiintoisen norjalaisen miehen, joka Bitcoin sijoituksillaan on päässyt kiertelemään maailmaa ja jopa ehtinyt käymään Suomessa, joka tottakai näin suomalaisissa herätti ylpeyden maastaan ja melkein torilla tavattiin, kun Suomi mainittiin. Saaren seikkailujen jälkeen menimme rantaa pitkin mukavaan Burgasilaiseen ravintolaan syömään kalaa ja ranskalaisia (fun fact: söimme päivän aikana kolme kertaa ranskalaisia). Ruoka oli toisten mielestä aivan mainiota, mutta toiset pitivät sitä hieman mielenkiintoisena. Ruokailujen jälkeen oli aika mennä sanomaan saksalaisille heihei, josta sitten suuntasimme viimeisen kerran kaupungille tutkimaan ja ostamaan matkamuistot ja tuliaiset. Tästä suuntasimme hotellille hakemaan matkatavarat ja lähdimme Burgasin lentokentälle. Ihanat hostimme tulivat saattamaan meidät kotimatkalle ja bussimatkalla kerrattiin vielä viikon parhaat läpät ja hittibiisit. Lentokentällä onnistuimme, yllätys yllätys, aiheuttamaan vielä pahennusta muiden suomalaisturistien keskuudessa huutamalla uusien ystäviemme kanssa kovaan ääneen erään kirosanan. Sen ei kuitenkaan annettu häiritä vaan keskityttiin enemmän siihen, että yhteinen matkamme Bulgariassa oli päättymässä security controlliin. Ennen porttien toiselle puolelle siirtymistä otettiin vielä viimeiset kuvat, laulettiin viimeiset laulut ja halattiin pitkään. Eron hetkellä itku tuli itse kultakin ja vielä passintarkastusjonossakin nenäliinoja tarvittiin.

Itkusta ja ikävästä huolimatta selvisimme kuitenkin Suomen kamaralle, eikä voi sanoa muuta kuin, että tämä reissu oli erittäin menestyksekäs. Viikkoon mahtui naurua, itkua, perinteitä, salsa fiestaa ja uskomattomia kokemuksia, jotka eivät tule unohtumaan ikinä. Jos Bulgaria jotakin opetti, niin sen, että itse kullakin (etenkin Jarilla) on mahdollisuuksia musiikkibisneksessä ja että matkailu avartaa. Rytmiryhmä huivimummot kiittää ja kuittaa. Salsa fiesta perkele!

Syylliset.

Virallinen kuva.

Aboriginaalia bulgaarien kieltä?

Virallinen turistikuva.

Nyt luonnossa: apinat killuvat.

Taas virallinen kuva.

Joutoaikaakin oli. Harrasteet olivat silloin rakentavat.

Lintsin meemisuoni oli ehtymätön.
 Mitä ihmettä tuossa videossa tapahtuu?





Teksti: Tuuli ja Emilia (+ oikolukija/apukirjoittaja Lintsi)
Tekstin editointi, video sekä ylenpalttinen kommentointi: Vesku

 
Arvio koko reissusta.



maanantai 7. toukokuuta 2018

KVK reissaa jälleen!

Torstaina 19.4. koitti viimein kaikkien odottama päivä, aika KVK:n lähteä reissuun!  
Tänä vuonna kohteena oli Unkarin pääkaupunki Budapest. 
Kello 14:00 oli aika lähteä matkaan tavallistakin pidemmiltä tuntuneiden oppituntien jälkeen.

Lentokentällä meitä odotti normaalit toimenpiteet: check-in, turvatarkastus ja hajuvesiosaston  
läpi selviäminen. Näiden koetusten jälkeen osa jatkoi matkaansa esim. kauppoihin ja 
osa jo etsimään porttia ja lataamaan puhelimiaan. Hyvin pian kuitenkin koko porukka 
löysi itsensä portimme edestä ja aloimme pelaamaan erilaisia 
korttipelejä (suomalaisten teinien tapaan huomiota herättämättä lattialla istuen).


Lento sujui rauhallisesti, jos ei oteta huomioon kolmen opettajamme yrityksiä terrorisoida 
edessään istuneiden oppilaiden rauhaa. Hieman yli kahden tunnin lentämisen jälkeen 
saavuimme  vihdoin perille kohteeseen ja vastassa meitä odotti 22 asteen lämpötila. 
Laukkujen saamisen jälkeen lähdimme bussilla kohti hotellia, joka loppujen lopuksi löytyikin  
helpommin kuin osasimme odottaa.  Anuhan käveli sen ohi vain kerran!


Perjantaina oli opettajien päivä, johon kuului kävelyä, metrolla seikkailua, 
Millennium-muistomerkin ja  Vajdahunyadin linnan ihailua, kävelyä, 
House of Terror -museo, vielä vähän lisää kävelyä ja 
Budan linnavuori. Vuorella kiertelyn jälkeen olimme vapaita viettämään loppu päivän  
haluamallamme tavalla. Osalla tämä tarkoitti hotellilla lepäämistä ja osalla taas shoppailua!  
Illan päätteeksi vielä lähdimme oppilaiden kesken syömään ja päädyimme
lähellä sijainneeseen italialaiseen ravintolaan!






Lauantaina oli opiskelijoiden vuoro tarttua ohjaimiin. Päivän ohjelmaan kuului 
(huomattavasti vähemmän kävelyä), 3D-galleriassa vierailu, Tonavan jokilaivaristeily, 
sekä tietenkin yhteinen ruokailu. Risteilyn jälkeen loppupäivä ja ilta olivat vapaata ja jokainen 
käytti ne parhaaksi katsomallaan tavalla: osa lähti kiertelemään kauppoja, 
toiset syömään ja uupuneimmat lepäsivät hotellilla.


Illemmalla kävimme taas porukalla syömässä, jonka jälkeen jatkoimme vielä “jonkin aikaa”  
kaupungilla kiertelyä. Ravintolaksi valikoitui jälleen italialaistyylinen ravintola, 
joita Budapestissa riitti kyllä runsain mitoin. Väsyneimmät opiskelijat kuitenkin raahautuivat 
jo pian ruokailun jälkeen yöunille hotelliin. 
(Uskaliaimmat kuitenkin jatkoivat samoilla silmillä vielä seuraavaankin päivään).

Sunnuntaina oli reissun viimeinen päivä ja jokainen sai oikeastaan tehdä mitä halusi,  
sillä erikoisempaa ohjelmaa ei päivää varten oltu suunniteltu. 
Aamupalan jälkeen tuli vielä varmistaa, että viimeisetkin tavarat olivat löytäneet tiensä 
sängyn alta matkalaukkuun ja että laukku mahtui vielä kiinni, 
vaikka tavaraa pursuikin ympäriinsä. Hotellista uloskirjautumisen jälkeen vapaata 
ohjelmaa oli iltaan asti, jolloin matkatavaroita tuli olla noutamassa hotellilta. 
Viimehetken shoppailut, ruokailu ja tuliaisostokset hoituivat +30 asteen 
helteessä miltei mutkattomasti.  Osa puolestaan vietti viimeisen reissupäivän 
kylpylässä rentoutuen (tai auringossa palaen).  

Matkatavaroiden noudon jälkeen suuntasimme yhdessä bussilla lentokentälle ja 
kotimatka voi alkaa. Suomessa odotti kylmyys ja pimeys. Ketään ei varmasti 
huvittanut palata aurinkoisesta ja helteisestä Unkarista viileään Suomeen, 
jossa lämpötilat lähentelivät varmasti jo pakkasta. Kotimatkalla bussissa oli 
väsynyt tunnelma — Lieneekö bussikuskikin ollut hieman unenpöpperöinen, 
kun ajoi matkalla rusakon ylitse?

Mitäkö matkasta jäi käteen? - No, ainakin paljon hyviä muistoja, 
tyhjä lompakko, sekä univelkaa.


Teksti: Nea ja Petra

maanantai 29. tammikuuta 2018

Lehtikurssi strikes again!


Vuosia, vuosia sitten eräässä Huittisissa sijaitsevassa lukiossa päätettiin valmistaa sanomalehti. Lehdestä tuli myyntimenestys, mutta toimituksen hajottua sen valmistus lopetettiin. Lehden henki kuitenkin jäi kummittelemaan käytäville. Uutta toimitusta yritettiin epätoivoisesti koota vuosi toisensa jälkeen, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Mutta sitten koitti syksy 2017. Tuona syksynä toimitus sai vihdoin ja viimein tarpeeksi monta innokasta toimittajan alkua toimiakseen (tai no, toimivuudesta voidaan olla montaa mieltä...). Oli korkea aika tarttua toimeen ja pistää lehtitalo pystyyn!

Toimitus: (Ylärivi vasemmalta) Leevi Salonen, Elina Äyväri, Linda-Lotta Pelli, Ellinoora Pitkäperko, Nea Lipponen. (Alarivi vasemmalta): Jari Ekberg, Aliina Hiljanen, Venla Uusi-Pärnä, Linnea Koivuranta, Aada Viitamäki, Petra Paavola, Sara Palmroos. Kuvasta puuttuu Aina Kiiala.

Kuukausien ahertaminen, kahvin suurkulutus, äidinkielen luokassa kiroaminen, sekä asiattomien vitsien esittäminen ovat vihdoin tuottaneet tulosta. Tänä keväänä myös Te, rakkaat kanssaeläjät, saatte käsiinne tämän häikäisevän mestariteoksen, josta ei todellakaan puutu vauhtia, vaarallisia tilanteita eikä lennokkaita kertomuksia! Upea toimituksemme on tehnyt mahdottomastakin mahdollista! Hyvät naiset ja herrat, tämä on Lalusa koulusa!

                  Lalusa koulusa on edeltäjänsä tavoin lukion markkinointia varten valmistettu lehti, joka kertoo kaiken olennaisen siitä, millaista on opiskella Lauttakylän lukiossa. Kansien väliin mahtuu kertomuksia aina tavallisesta koulupäivästä erikoiskursseihin ja urheilutapahtumiin. Vaikka ensisijaisesti lehti onkin luotu markkinointitarkoitukseen  ja kohdistettu niille, jotka vielä pohtivat jatko-opiskelupaikkaansa, se ei silti tarkoita etteivätkö lukiossa jo olevat saisi siitä mitään uutta irti. Lehti tarjoaa varmasti luettavaa ihan jokaiselle. Ja kuka tietää, ehkä se paljastaa myös jotain uutta ja yllättävää Lalusta!

Ohessa vielä sarjakuva, joka jäi lehdestä pois tilanpuutteen takia:


Teksti: Linda-Lotta Pelli ja Petra Paavola
Kuva: Anu Heinonen-Seppälä
Sarjakuva: Linnea Koivuranta

perjantai 22. joulukuuta 2017

Supermegajoulujuhla

Näin pääsimme jouluun - tai siis oikeastaan kouluun kuten opettajat asian ilmaisivat. 22.12. vietettiin taas perinteikkäästi hallituksen järjestämää joulujuhlaa kisojen, yhteislaulujen ja luokkien valmistamien esitysten merkeissä.


Juhla aloitettiin yhteislaululla ja kappaleeksi oli valikoitunut Tulkoon joulu. Laulua seurasi oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Aina Kiialan puhe.

 

Perinteen mukaisesti joulujuhlaan kuuluu myös jouluevankeliumin luku, jonka tänä vuonna suorittivat Juho Perttula ja Ilari Metsämäki. Jotta kaavoihin ei kangistuttaisi liikaa, evankeliumin luku hoidettiin tällä kertaa sujuvalla Turun murteella.


Evankeliumin jälkeen vuorossa oli hallituksen järjestämä kisa, jossa testattiin paketointitaitoja. Joka luokalta ja opettajista oli valittu kaksi edustajaa tähän nopeutta, tarkkaavaisuutta ja kekseliäisyyttä vaativaan kilpailuun. Kisa ei todellakaan ollut helppo. Paketoitava oli kaikkea ananaksesta jalkapalloon ja tehtävänä oli paketoida esine niin kauniisti kuin suin vain mahdollista. Arvovaltainen tuomaristo hylkäsi heti ensimmäisenä opettajien tiimin, joka fuskasi poistamalla ananaksen latvakukinnon, sillä “ei sitä kuitenkaan syödä”. Voittajiksi selviytyivät abien edustajat Antti Rantanen ja Johanna Laaksonen.




Kisailun jälkeen oli luokkien valmistamien esitysten aika. Ykköset hurmasivat yleisön lauluesityksillään, joista ei puuttunut menoa eikä meininkiä. Kakkosvuosikurssi taas näytti parhaan puolensa, hyvinkin kirjaimellisesti, niin sanotussa ryhmänohjaajien kuumalinjassa. Kakkosten esityksestä ei valitettavasti tallentunut kuvamateriaalia kameraan, mutta lukija voi vain kuvitella millaisen esityksen saa 12 kirjaimesta, yhdestä huutomerkistä, ryhmänohjaajien kuvista ja mielettömästä metelistä.  Abit puolestaan olivat järjestäneet jouluisen pantomiimikilpailun, jossa käytiin kovaa kamppailua opettajien ja luokkien joukkueiden välillä (juonipaljastus: 2A kiri tappioasemasta voittoon viime hetkellä ja ansaitsivat maineen ja kunnian lisäksi pullollisen glögiä, joka myöhemmin luovutettiin A-luokan ryhmänohjaaja Kalle Vähä-Heikkilän hellään huomaan). 





Äänihuulten avaamiseksi laulettiin vielä toinenkin yhteislaulu, joka oli tällä kertaa Näin sydämeeni joulun teen. Tämän jälkeen oli juhlan kohokohdan eli opettajien show’n, joka ei tänäkään vuonna jättänyt ketään kylmäksi. Rekvisiitoista ei todellakaan oltu tingitty tälläkään kertaa ja esitys oli silkkaa viihdettä alusta loppuun. Lassen uskomaton heittäytyminen ja Samin taidokas triangelin soitto kruunasivat koko juhlan. Rehtori Timo Mäkinen kruunasi juhlan joulutervehdyksellään, jonka jälkeen koko juhlaväki sai siirtyä glögille ruokalaan ja siitä joulunviettoon.


Teksti: Lintsi
Kuvat: Nea