maanantai 30. syyskuuta 2019

Greenhack = Summerhack


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämän vanhan ja joskus jopa ihan osuvankin sanonnan inspiroimana onkin aika tehdä postaus viime keväisen Hackathon-tiimimme voitokkaista edesottamuksista. Pidemmittä puheitta itse asiaan: Viime toukokuun puolivälissä pari kuukautta aiemmin Turun norssilla pidetyssä, lyhyessä hackathon-kilvassa kunnostautunut joukkueemme otti jälleen suunnan kohti uusia haasteita. Tällä kertaa vuorossa oli Helsingissä, Viikin normaalikoululla järjestetty Greenhack-kisa, jossa tarkoitus oli kehitellä ratkaisua paikallisen yrityksen antamaan, ekologisesti kestävään elämäntapaan sekä kiertotalouteen liittyneeseen haasteeseen. Haasteen antajana toimi paikallinen K-market Lautturi, jonka asiakaskunnan ohjaamista ekologisesti kestävämpiin ratkaisuihin oli tiimimme määrä miettiä.

Välikävelyllä Viikin kukkuloilla puurtamisen ohessa.

Valmiina hackaamaan!

Kisa oli kaksipäiväinen, joten saavuimme Helsinkiin keskelle keväistä auringonpaistetta perjantaina 16.5. poistumisen ollessa määrä tapahtua seuraavana päivänä. Kisa pyörähti käyntiin iltapäivällä koulun auditoriossa pidetyn alustuksen jälkeen. Paikalla kiertotalouteen liittyvinä asiantuntijoina olivat Pirkanmaalaista Doranova –yritystä edustaneet Toni Jaatinen ja Sanna Jaatinen jotka myös esittivät hackathon-tiimeille haasteen suunnitella osa tulevaisuuden kaupunkia, jossa toteutuvat kiertotalouden periaatteet yhdistettyinä ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Lisäksi Sanna ja Toni pitivät paikan päällä aiheeseen liittyvää workshop-koulutusta teemalla ”Kiertotalous ja ilmastonmuutoksen torjunta vesihuollossa”.
Toni ja Sanna avaamassa tilaisuutta



Suunnitelmaa seinälle!

36 tunnin intensiivinen kisa oli tiukka ja tasaväkinen tiimien kehitellessä luovia ratkaisuja saamiinsa haasteisiin ja harjoitellessa niiden osuvaa esittämistä yleisölle. Onneksi viikkiläiset olivat huolehtineet ruoka- ja juomapuolen erinomaiseen kuntoon –nälkä ei yllättänyt ja nukkumaankin pääsi autenttisissa leirikouluolosuhteissa!


Pitchauspuhe käynnissä


Lauantaina koitti vihdoin suuri hetki, kun Lauttakylän lukion tiimi esitti oman K-plussakorttia hyödyntävän ekopiste-ideansa täydelle auditoriolle. Kova työ kantoi tällä kertaa mallikkaasti loppuun asti, sillä Huittisiin irtosi kisasta kakkossija ja palkintona pääsy kesäkuun alussa Helsingin keskustakirjasto Oodissa pidettävään kiertotaloustapahtumaan! Väsynyt, mutta menestyksestään ylpeä joukkue palasi liikenneolosuhteista johtuneiden viivytysten jälkeen takaisin Huittisiin.

Hoppee ei oo häppee!

Koulujen jo virallisesti loputtua, kasasi Hackahton-joukkue vielä kerran tavaransa ja edusti lukiotamme Helsingissä pidetyillä kiertotalousmessuilla. Monet uteliaat pysähtyivät päivän aikana Oodin aulassa sijainneen esittelypisteen luona kyselemässä lisätietoa ideastamme. Kirjaston terassilla oli hyvä päivän päätteeksi fiilistellä auringonpaisteessa sekä suunnata ajatukset kohti ansaittua kesälomaa.




Hämäävästä asetelmasta huolimatta kyseessä ei ole mielenosoitus!

Oodi kesälomalle.

Teksti: SK
Kuvat: SK

torstai 15. elokuuta 2019

Samitus maximus (Erasmus Italia)


Olipa kerran pieni töhötiimi matkalla suuressa maailmassa. Reipas ja sitkeä matkaseurue lähti liikkeelle pienen pienestä Huittisten kaupungista 3.5.2019. Matka sujui svägästi nutturoilla, kuten kuvasta näkyy.



Ja kuten kuvasta myös näkyy Italian maaperälle päästiin. Saavuimme Napoliin, jossa yövyimme ensimmäiset kaksi yötä. Hotellille pääsimme ongelmitta ja huoneenkin saimme jo noin puolentoista tunnin odotuksen kuluttua. Odotus oli kuitenkin sen arvoista, koska huoneessa seuranamme yöpyivät myös lemmikkikultakalamme. Ensimmäinen ilta sujui rauhallisesti (jätetään mainitsematta rikkoutunut kaljapullo, joka rikottiin päällikön ollessa suihkussa näkymättömissä). 
Ensimmäisenä varsinaisena päivänä vierailimme suuremmoisen kiinnostuksen saattelemana Pompeijissa. Vesisateinen vierailumme oli oikein mahtava, mutta pienenä miinuksena mainittakoon, että suuresta etsinnästä huolimatta emme löytäneet 70-luvun eroottisen taiteen näyttelyä. 

  
Sunnuntaina lähdimme mukavan koleassa säässä kohti Vesiviusta. Vaellus huipulle palkittiin, kun näimme itse kraaterin jopa 30 sekunnin ajan sään ollessa sumeahko. Alas tulimmekin sitten hieman nopeammin laulellen lämmitellen. Miesoletettujen joukko jäi kuitenkin jälkeen oletetusti huipulla nautittujen värikkäiden nesteiden vaikutuksen ansiosta. Sunnuntai-iltana hyvästelimme haikeasti putipuhtaan Napolin kauniit kadut ja lähdimme kohti Casertaa. Casertaan saavuttuamme oli aika kohdata hostperheemme ja jäädä oman onnemme nojaan ilman opettajiemme suojelusta (oppilaat eivät olleet lainkaan murheen murtamia verrattuna täysin murtuneisiin ja itkuisiin opettajiimme).

Vesuviuksella roolimallimme Sami näytti meille huonoa mallia eikä totellut selkeää kieltoa aidalla istumisesta.
Eroa ei kuitenkaan jouduttu kestämään kauaa, sillä heti seuraavana aamuna tapasimme jälleen mussukkamme. Tunteellisten tervehdyssuudelmien jälkeen matkasimme Casertan ylpeyden aiheeseen, Royal Palaceen, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Palatsiin tutustuimme kuunnellen selostusta englanniksi mielenkiintoisista kuuntelulaitteista. Sataprosenttinen keskittyminen keskittyi täysin palatsiin tutustumiseen, eikä kuuntelulaitteiden ihmettelyyn.   

Koska Jari käski, mainittakoon, että käsittelimme maahanmuuttoon liittyvän kyselyn tuloksia ja se oli kaikin puolin hyvin antoisaa eikä ollenkaan väsyttävää.
Palatsin jälkeen vierailimme viereisellä puistoalueella.


Virallisen ohjelman päätyttyä lähdimme johonkin mihin hostimme veivät meidät yhdeksän henkilöä viiden hengen autolla. Perillä jonkun ihmisen kotona pelasimme jotakin omituista lautapeliä, jonka säännöt hostimme melkein osasivat. Lopulta bulgarialaisen tytön opastuksella kuitenkin jokseenkin ymmärsimme säännöt (paitsi Ilari). Pelin mahtisuper voittajaksi muiden tolkuttomalla nyöryyttämisellä voittajaksi selvisi Ilari. Ilarin pelionni kuitenkin päättyi siihen, sillä illalla paikallisella keilahallilla Ilarin tulokset olivat nyöryyttävät kaikkia suomen kansalaisia kohtaan. Onneksi Tuuli kuitenkin voitti koko suurenmoisen keilausturnamentin huippupisteillä ja näin pelasti suomalaisten maineen, mitä siitä nyt enää oli pelastettavissa. 

Hohdokkaana tiistaiaamuna lähdimme kohti kuvankaunista Amalfin rannikkoa linja-autolla. Amalfilla kohtasimme päivän oppaanamme toimineen herrasmiehen, jonka käsillä puhumisesta ja lippalakin merkkinä käyttämisestä saimme nauttia koko päivän. Nautimme myös kirkko- ja paperimuseokierroksesta täysin rinnoin eikä pienen pieni vain vähän vatsanpohjassa tuntunut nälkä haitannut menoa ollenkaan. Lopulta tuli ruokailun aika ja ravintolassa Frans ja Lasse pääsivät nauttimaan ruokailusta mukavasti kahdestaan kun me muut töhötiimin jäsenet katselimme vieressä surullisena, sillä emme päässeet osallistumaan heidän taukoamattomaan keskusteluunsa. 

Amalfilla pyrimme myös levittämään lonkkanojan ilosanomaa muille paikalla olleille. 
Ruokailun jälkeen saimme hetken vapaa-aikaa, jonka käytimme jäätelöiden ja karkkien etsimiseen ja niistä nauttimiseen. Tämän metsästyskauden päätyttyä nousimme jälleen bussiin ja matkasimme jollekkin toiselle alueelle, johon liittyi jotenkin musiikki ja joku tärkeä henkilö, mahdollisesti muusikko. Kävelimme aluetta ympäri kunnes tuli jälleen aika nousta linja-auton kyytiin ja matkata takaisin Casertaan. Päästyämme Casertaan tuli jälleen ihan ok opettajiemme ja meidän mahtavien opiskelijoiden aika erota, mutta tällä kertaa opettajammekin olivat jo hieman rauhallisempia, eikä erosta seurannut hysteeristä itkukohtausta, kuten edellisenä iltana oli käynyt. Illan epävirallisena ohjelmana kodeissa syömisen jälkeen oli vielä yöllinen jäätelöiden syönti ilmeisesti parhaassa paikallisessa jäätelöbaarissa. Pienestä mahdollisesta väsymyksestä huolimatta jäätelö oli hyvää.
Keskiviikkoaamuna mussukoidemme tapaamisen jälkeen tuli taas aika pienelle bussimatkailulle - tällä kertaa kohteenamme oli Caserta Vecchia eli Casertan vanha kaupunki ja silkkitehdas. Ensimmäisenä päivän kohteenamme oli silkkitehdas, jossa kuuntelimme jälleen opastamme keskittyneesti ilman, että ajatus harhaili ollenkaan. Silkkitehdas oli juuri niin uskomattoman mielenkiintoinen kuin olimme etukäteen ajatelleetkin. Silkkitehtaassa vierailua ennen tapahtui jotain lähes uskomatonta, nimittäin otimme rakkaasta tiimistämme ainakin lähes normaalin ja kunnollisen kuvan ensimmäistä kertaa matkamme aikana. Tässä todiste:
Kunnolla emme kuitenkaan aivan koko vierailua pystyneet olemaan, sillä oppaamme ohjastaessa meidät silkkitehtaan takana olevalle puistoalueelle päädyimme pahoihin tekoihin ja istuimme puutarhaa ympäröineelle kiviaidalle, joka osoittautui kielletyksi. 


Kuten kuvasta näkyy valokuvaaja-Jari ehti kuin ehtikin ikuistaa meidät ja pari bulgarialaista rikostoveriamme itse teossa. Ilmeet osoittavat täysin katumusta eivätkä millään tasolla minkäänlaista pienintäkään väsymystä, sillä onhan sellaisen syntyminen täysin mahdotonta noudattamallamme päivärytmillä. Poistuessamme silkkitehtaalta kohtasimme yhden hienoimmista saavutuksistamme koko viikon ajalta - valtasimme takapenkin ensimmäistä ja valitettavasti myös viimeistä kertaa ennen espanjalaisia kollegoitamme. Valtakautemme bussin takapenkillä ei valitettavasti kestänyt kauaa sillä tällä kertaa matkasimme vain lyhyen matkan Casertan vanhaankaupunkiin. Alue osoittautui erittäin hienoksi vanhoine rakennuksineen. Kiersimme vanhankaupungin ja nautimme lämpimästä ilmasta (vihdoinkin). Virallisen osuuteen kuului vielä illanvietto koululla local authorities kanssa, minkä jälkeen opiskelijat matkasivat ei niin viralliselle kävelylle, johon sisältyi jugurttijäätelö ja illan viettäminen ulkona istuskellen.
Torstaina vietimme koululla uskomattoman hauskoja matikkaolympialaisia, joista ei sen enempää tarvitse mainita. Sen sijaan olympialaisten jälkeisestä aivan huikean vaikeasta matemaattista päättelykykyä vaativasta tehtävästä otimme kaksoisvoiton koko Suomen oppilastiimin voimin. (Pitkähiuksiset olivat tietenkin ensimmäisellä sijalla.) Kisailujen jälkeen pelasimme kaksi tuntia huisin hauskaa Pacmanin piraattiversiota, jonka jälkeen aloitimme noin viiden tunnin ruuan odottelun, joka oli mieletöntä. Ruuaksi saimme bulgarialaista peruna-asiaa. Illalla matkustimme vielä lasten juhlapaikkaa viettämään oppilaiden kesken projektin päättöiltaa. Ilta oli mahtava.
Perjantaina nousimme viimeiseen aamuun kuin aurinko konsanaan haikein tunnelmin Casertassa. Saimme nauttia Casertan koulun taidonnäytteestä koulun oman cheerleading ja taekwondo joukkueen voimin. Pääsimme myös itse tanssahtelemaan ja kohokohta oli tietenkin meidän suomalaisten pitkähiuksisten vetämä letkajenkka.
Haikeiden ja Täysin onnistuneiden eikä yhtään kiusallisten hyvästien jälkeen lähdimme yhteisbussilla kohti Roomaa yhdessä espanjalaisten ja bulgarialaisten kanssa. Roomassa erosimme lopullisesti ulkomaalaisista ystävistämme muutaman ovettoman vessan löytämisen jälkeen. Jatkoimme matkaa kultamussukka suomalaisten kanssa ja vierailimme muutamassa oleellisessa kohteessa. (Mm joku Vatikaani tai joku sellainen.) 
Illalla pidimme vielä pikku pippalot opettajainhuoneenhytissä loistavassa “hotellissamme”. 

Lauantaiaamuna jätimme yllätykset hotellihuoneisiimme ja jatkoimme joidenkin oleellisten nähtävyyksien kuten Colosseumin kiertelyä. 
Si lähettii himaa lentsikalla ja taksilla.
Lase josai puistosa.
Team Suomi ja yks italialainen.
Mehubileissä team Suomi.

Jari-lokki lokkeilemassa senza glutine foodia.
Poijjaat Pompeijisa.  
Marinan porteilla jo reisun alusa.

Joku random jalkkisplayeri Napolisa. (Kuningas t. Jari)
Loppuun haluisimme vielä tuoda esille sakkovihon tulokset. Määrällinen voittaja: Frans (lähinnä autopuhe). Paras sakko: Sami (pitsan tilaaminen asiakkaalta). Lisäksi muutama erityismaininta. Uskomaton puhelinzoomitöhöilly (Tuuli), E-ladyn päättymätön karvaus (Lasse), Antisamitismi (Iida), Itikkaraivo “saatanan elukat” (Ilari), ihastuksesta puhuminen unissaan (Frans).
Ja vielä Jarin sakkoja: äidinkielen (FI) opettajalla ruotsalainen sukunimi, silmänvinkkausemoji, pokaalihiplaus. 
Tai mitä sen väliä on?
Teksti: Iida ja Tuuli

torstai 6. kesäkuuta 2019

Leijonakuningas, ylioppilas

Lukion opettajana olemisessa tuskin on hienompaa hetkeä kuin ylioppilaiden lakittaminen. Hetki on lyhyt, mutta se tiivistää yhteiset kolme vuotta. Niihin on mahtunut aika lailla elämää: onnistumisia ja vastoinkäymisiä, toivoa ja epätoivoa, paljon naurua, iloa ja joillakin vähän kyyneleitäkin. On tehty töitä, on urheiltu, reissattu, juhlittu ja keskusteltu kaikenlaista. On opittu yleissivistystä, mutta ennen kaikkea on opittu elämää - puolin jos toisinkin. Niin kuin Emilia ylioppilasjuhlassa lauloi: "Tänään ihmisen puolikas / on huomenna leijonakuningas."

Lukio on kasvutarina, ja vaikka alku saattoi olla vaikea, lopputuloksesta voi olla ylpeä. Laittaessa lakkia päähän voi vain todeta, että kaikki oli vaivan arvoista.

Suuret onnittelut suurenmoisille ylioppilaille, mutta ennen kaikkea teille kuuluu kiitos. Tämä oli hieno matka.

Teksti: Jari
Kuvat: Sami


Iso pala Lalua lähtee. Kiitos Kalle 2005-2019!



Uuden ylioppilaan puhe: Linda-Lotta Pelli



Ryhmänohjaajan erityiskiitos 3B:lle ikimuistoisista vuosista!


maanantai 20. toukokuuta 2019

Uusien teknologioiden tiedeleirikoulu

Koulumme osallistui uusien teknologioiden tiedeleirikouluun yhdessä Raision, Nousiaisten ja Mynämäen lukioiden kanssa. Leirikouluun sisältyi Suomessa vierailu Olkiluotoon sekä Ranskan matka, jolle mukaan lähti jokaisesta koulusta kuusi opiskelijaa ja yksi opettaja.


Lauttakylän lukion edustus ilman Kallea
ja tässä Kalle


Lentomme Amsterdamin kautta Marseilleen lähti pääsiäismaanantain aamuna kello seitsemältä, joten matkanteko täytyi aloittaa jo yöllä. Onneksi konetta odotellessa oli hyvin aikaa katsoa Game of Thronesin uusin jakso. Kun jopa Risto-Matti oli selvinnyt laskeutumisesta ja suurin osa saanut matkatavaransa, oli aika lähteä taksilla hotellille. Taksimatkan aikana kuskimme kertoi meille omia ruoka- ja juomasuosituksiaan Ranskasta.
Juuri Marseilleen saapuneet matkalaiset


Hotellilla reissumme poikia odotti 16 hengen yhteishuone ja Fannia patjamajoitus. Illalla opettajat veivät meidät vielä yhteiselle kierrokselle Marseillen vanhaan kaupunkiin. Kierroksen jälkeen oli vielä hieman vapaa-aikaa, joka vietettiin alkoholittomaan reissuun kuuluvalla tavalla esimerkiksi kirkoissa.


Porukkaa vanhassa kaupungissa


Taustalla esimerkki Marseilelaisesta kirkosta


Seuraava päivä oli niin sanottu pääpäivä, sillä kohteenamme oli fuusiovoiman koelaitos ITER. Ennen sitä saimme kuitenkin nauttia hyvästä hotelliaamiasesta ja omien tiskiemme tiskaamisesta. Päivän ensimmäinen kohde oli CEA, jossa pääsimme tutustumaan Ranskalaiseen ydinvoimaan. CEA:lla saimme myös ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä Westin tokamak-reaktorin.


CEA:n jälkeen pääsimme katsomaan ITERin rakennustyömaata sekä saimme vielä hieman kuulla fuusiosta ja ITERin toiminnasta.


Koulumme edustus ITERin edustalla (tällä kertaa myös Kalle pääsi mukaan kuvaan)


Fysiikka-aiheinen kuva humanistien kiusaksi


Iltapäivä olikin sitten taas kokonaan vapaata. Sitä vietettiin muun muassa uusien kirkkojen ja Bee Movien parissa. Myös ruotsin kielelle tuli illan aikana käyttöä ja reissumme toinen suuri rakkaus, Hippopotamus, tuli löydettyä (ensimmäinen jääköön mainitsematta blogissa) .


Notre-Dame de la Garde (joka oli edelleen katolinen kirkko)


Keskiviikkona päivän ohjelmana oli matkustaa junalla neljä tuntia Marseillesta Toulouseen. Junamatkan aikana opettajien kanssa samaan vaunuun päässeet Miikka ja Verneri tutustuivat differentiaaliyhtälöihin.
Ryhmäläiset ostamassa metrolippuja


Perillä Toulousessa kuumeisen ruokapaikan etsimisen jälkeen, päädyimme kymmenen hengen porukalla syömään Hippopotamukseen. Ruokailun kruunasi ravintolan tarjoilijan ilme, kun neljän pojan ja kuuden tytön seurueesta Fanni tarjoutui maksamaan laskun. Loppuilta sujui hyvin ja juttua riitti samanhenkisen porukan seurassa.


Fermat’n Yliopisto.
Torstaina vierailukohteenamme oli Airbussin tehdas. Kävimme ensin Airbussin museossa, jossa näimme yllättäen lentokoneita. Pienen passisekoilun jälkeen pääsimme myös kaikki kierrokselle tehtaalle, jossa pääsimme näkemään lentokoneiden valmistusta. Valitettavasti emme nähneet Beluga-rahtilentokonetta lähietäisyydeltä.


Koko ryhmä Airbussilla


Illalla oli jälleen vapaa-aikaa, joka tuli käytettyä erittäin fiksusti etsiessä kala- ja äyriäisravintolaa, jota ei loppujen lopuksi tainnut edes olla olemassa. Onneksi aasialainen pikaruoka kuitenkin oli hyvää.


Perjantaina oli viimeinen kokonainen päivämme ranskassa. Oli aika vierailla Cité de l'espacen avaruustiedekeskuksessa. Tästä on parempi kertoa kuvilla (kerrankin jossain kohteessa sai ottaa kuvia).


Lauttakylän lukion opiskelijat kannattelemassa kantorakettia


Lauttakylän lukion opiskelijat vertailemassa kuun ja maan painovoimia


Students of Lauttakylä Upper Secondary School probing Uranus


Lauttakylän lukion opiskelijat Sojuz avaruuskapselissa


Lauttakylän lukion opiskelijat kiihdyttämässä inflaatiota


Keskukselta lähdettyämme pojat halusivat välttämättä käydä vielä ostamassa essuja ja tuoksukynttilöitä paikallisessa liikkeessä.


Toulousessa satoi, kun Suomessa oli lämmin ja aurinkoista


Perjantai-ilta huipentui hienoon yhteiseen illalliseen opettajien valitsemassa ravintolassa. Ruoka ja seura olivat molemmat erinomaista.


Lauantaina oli vielä aikaa ostaa viimeiset tuliaiset ennen lentoa Suomeen. Paluulennolla osa onnekkaista pääsi istumaan koneen etuosaan bisnesluokan taakse, jossa jalkatila oli huomattavasti suurempi kuin muualla koneessa. Helsinki-Vantaan kentällä oltiin noin puolilta öin ja siitä jatkettiin vielä kotiin.


Kiitokset vielä kaikille neljälle mahtavalle opettajalle, jotka olivat mukana reissussa!

Teksti: Anni Huhtala, Kuvat: tiedeleirikoululaiset