Erasmus+ -hanke on alkanut isännöinnillä - tässä viikko opiskelijoiden silmin.
Sunnuntai 8.12.
Vieraamme Tsekeistä,
Puolasta, Portugalista ja Italiasta saapui sunnuntai iltana noin 10 aikaan.
Osalla jännitys (ja kauhu) oli käsinkosketeltava ja osa oli tyystin
rauhallisia. Muutamat meistä hyppi ja kiljui sekä aneli Jartsalta, että voisiko
kurssilta vielä jäädä pois. Kun bussin etuvalot
näkyivät, muutamat oppilaista kirjaimellisesti sekosi. Kun bussi vihdoin pysähtyi, ne muutamat huusivat niin
kuin sikaa tapettaisi. Voi Timppa ja Jartsa raukkaa… Vieraamme saivat niin sanotun “leirikasteen” heti
tullessaan, sillä räntää satoi kuin esterin pe*seestä.
Maanantai 9.12.
Aamu valkeni jokaisessa
host perheessä varsin erilaisesti.. Muutamilla vierailla oli “vähän” vaikeuksia
herätä ja jo tässä vaiheessa meille suomalaisille tuli varsin tutuksi
heidän etelämaalainen aikakäsitys!! Köhköh..
Projekti alkoi
projektilaisten esittäytymisellä, jonka jälkeen katsoimme koulujen
esittelyvideot. Muiden maiden esittelyvideot olivat asiallisia, kun taas meidän
noh tuota.. pErSeIlYä.
Otimme skaban siitä kuka
oli tehnyt hienoimman logon projektille ja vahva ennakkosuosikki oli meidän
Amandan tekemä logo. Logossa oli kaikki mitä tarvittiin. Jopa Pyhän V*tutuksen
katedraali. Me ylpeinä suomalaisina olimme varmoja voitosta, mutta kuinkas
kävikään? Italian suunnittelema logo vei
murskavoiton. Logon oli suunnitellut sattumoisin Amandan majottautuja, joten
tästä varmasti puhuttiin iltapala pöydässä.
Sitten olikin vuorossa
Timpan “kaupunkikäppäily”. Timo esitteli vieraillemme keskustan läheisyydestä
historiallisia muistomerkkejä ja sen semmoista. Ja tietenkin taivaalta tuli
kaatamalla vettä. “Harmiksemme” kierros jäi kesken ja lähdimme kaupungin
talolle, jossa meille kerrottiin suomalaisesta opetuksesta. Suurin osa käytti
tilanteen hyödyksi ja ottivat unta kalloon. Muutama meistä finskeistä lähtivät
Anun seuraksi viihdyttävään perunateatteriin ja viettivät siellä monta tuntia.
(Hyvä teatteri oli, suosittelen!)
Iltajuhlaan teimme
ruuaksi lohisoppaa ja sen kaveriksi ruisleipää. Jälkiruuaksi joulutorttua ja
glögiä. Suurimmaksi osaksi vieraamme tykkäsivät lohisopasta, jotkut suorastaan
rakastivat!
Ohjelmassa oli
nimilappujen tekoa, suomalaisten sananlaskujen lausumista, nimileikki sekä
tottakai letkis! (suurimmaksi osaksi iso farssi, vieraamme katsoivat hyvin
vinoon meitä, kun säädimme tätä huikeaa spektaakkelia) Lisäksi oli vapaata
seurustelua (ja sitä myöhemmin olikin vähän enemmän.) Portugalilaiset opettivat
korttipelin, joka oli yllättävän samantapainen kuin meidän paskahousu. Koitappa
sitä selittää, miksi se on juuri paskahousu. Ensimmäinen päivä saatiin
päätökseen ja eikun unta kalloon ja kohti seuraavaa päivää!
- Elsa
Tiistai 10.12.
Tiistaina bussimme starttasi kohti
Helsinkiä. Matka sujui hyvin jokaisen osalta, vaikka muutaman kerran kuuluikin
klassinen kysymys “koska ollaan perillä?” - muutamallakin eri kielellä.
Helsingissä menimme heti ensimmäisenä varsinaiseen kohteeseemme,
ilmatieteenlaitokselle. Siellä meille pidettiin ensin reilun puolen tunnin
mittainen esitys, jossa kerrottiin ilmatieteiden tutkimisesta ja muista
sääasemaan liittyvistä asioista. Kysymyksiä sai esittää ja niitä tulikin
yllättävän reippaasti, kun paikalla oli muitakin kuin suomalaisia tuppisuita.
Kysymykset kysyttyinä ja vastaukset saaneina, ehkä taas vähäsen viisaampina
jatkoimme ilmatieteenlaitoksen tutkimista ulkona, missä asiantuntija selitti
sään mittaustavoista ja -laitteista. Kun hytisevän kylmästä Suomen ulkoilmasta
päästiin sisälle, pääsimme suoraan ruokapöytään.
Syömisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa
Helsingin keskustaan muutaman nähtävyyden kautta. Kohteiden taustoista
kerrottiin ja kuvia otettiin, tottakai. Tämän jälkeen bussi parkkeerasi lähelle
Helsingin kirjastoa, jossa kaikkien tuli käydä edes kääntymässä. Sitten oli
sitä kaikkien odottamaa vapaa-aikaa. Suurin osa porukasta ampaisi suoraan Kamppiin
tai Forumiin, joissa ainakin itsellä vierähti iso osa ajasta. Tämän päivän
aikana uskon porukan lähentyneen keskenään ensimmäisen kerran ja itse ainakin
olin tyytyväinen uusiin tuttavuuksiin. Monet käyttivät ajan hyödyksi
shoppaillen, syöden, Helsinkiä ihastellen ja tutustuen uusiin ihmisiin Erasmus+
porukkamme sisällä. Päivän jälkeen olikin niin poikki, että monen bussimatka
kotiin päin meni torkkuessa ja voimia keräillessä. Onneksi kaikki päivän
ohjelma oli siinä ja bussin jätettyä meidät takaisin lukion pihaan, pääsimme
kotiin nukkumaan!
- Rosanna
Keskiviikko 11.12.
Aamu alkoi 8:30 koululta
ja heti aamulla oli bakteeriviljelmän viimeistely katsomalla olimmeko saaneet
tuloksia jo aikaan. Aloitimme viljelmän maanantaina ja yleensä tulokset
näkyisivät noin viikon kuluttua, mutta toivoimme että tuloksemme näkyisivät jo
parin päivän jälkeen. Valitettavasti ei näkynyt, joten bakteeriviljelmämme
tavallaan epäonnistui. Emme kuitenkaan bakteeriviljelmän epäonnistumisen
antaneet lannistaa päiväämme vaan suuntasimme n. 9:40 kohti Tahto-Areenaa,
jossa oli luvassa Joulu show. Esitys alkoi 10:00 ja saimme kuulla paljon
hienoja joululauluja, soittoa sekä nähdä hieman tanssia. Esityksen jälkeen
palasimme takaisin lukiolle ja kävimme syömässä broilerikeittoa sekä leipää,
jonka jälkeen hetken ennen päivän toista tehtävää vain juttelimme ja
istuskelimme sohvilla.
Kello 12:00 alkoi päivän
toinen tehtävä: sääaseman rakennus. Olimme (lähes) kaikki innoissamme sen
rakentamisesta, kaikki oli lähes valmista ja pääsimme aloittamaan sääaseman
rakentamisen. Hetken sääasemaa tehtyämme kohtasimme ensimmäisen haasteen: joka
ryhmältä puuttui osa jota ilman emme pystyneet liittämään tietokonetta ja itse
sään mittauslaitetta. Suomalaiset opettajat yrittivät ympäri koulua etsiä
sopivia osia, käytiin jopa gigantissa, mutta sopivaa ei löytynyt. Lopulta siis
Portugalilaiset, jotka tehtävää vetivät vain näytti miten sääaseman olisi
kuulunut toimia ja miten se olisi kuulunut asentaa. Rakennus jäi lopulta
jokaisen koulun omalle vastuulle, kun oikea osa saataisiin hankittua. Päivämme
päättyi sääaseman rakennuksen jälkeen n. 14:30. Tänä iltana luvassa ei ollut
mitään erityisempää tai yhteistä ohjelmaa. Jokainen sai siis päättää itse mitä
illaksi keksi vieraansa pään menoksi. Osa kävi hesellä, osa keilaamassa ja osa
leipoi pipareita...Miten nyt yleensäkin suomalaiset iltaa viettävät?
- Jemina
Torstai
12.12
Bussimme
lähti koululta 8.30 ja suuntamme oli Turkuun. Matka oli oikein
mielenkiintoinen, sillä kuuntelimme musiikkia. Suomalaisen musiikin lisäksi
kuuntelimme myös puolaksi ja portugaliksi laulettuja lauluja. Turussa
ensimmäinen kohteemme oli Turun linna. Siellä aikamme venyi vähän, mutta se ei haitannut,
koska opimme uusia asioita - myös me jotka emme olleet siellä ensimmäistä
kertaa. Sen seikkailun jälkeen matkamme jatkui syömään. Suomalaiset turistimme
löysivät jopa sieltä jotain mielenkiintoista, näimme Jethron. Myös muutama
meidän vieraista näki hänet, mutta eivät he tietenkään tienneet millainen
julkkis hän on.
Syömisen
jälkeen menimme Turun kasvitieteelliseen puutarhaan. Pelkäsimme sen olevan
vähän tylsä, mutta yleisesti monet meistä yllättyivät siitä, kuinka
mielenkiintoisia asioita siellä oli. Luonnon tutkimisen jälkeen meidät vietiin
Turun tuomiokirkon luokse, sieltä saimme jatkaa matkaamme vapaasti parin tunnin
ajaksi. Isompi osa meidän ryhmästämme meni katsomaan kirkkoa, mutta suomalaiset
turistit menivät tutkimaan lähellä olevia kauppoja. Kirkon katsottuaan ja kuvat
otettuaan lähtivät myös vieraamme kiertelemään paikkoja. Suurin osa heistä oli
päätynyt kahvilaan tai kiertelemään paikkoja. Lopuista emme sitten tiedäkkään.
Sieltä
lähdimme Huittisiin ja palattuamme todennäköisesti jokainen meistä tarvitsi
päiväunet. Illalla lähdimme kaikki viettämään yhteisesti iltaa. Kävimme
paljussa, saunassa, söimme todella hyvin, pelasimme pelejä ja tutustuimme
toisiimme sen illan myötä todella paljon paremmin.
- Sarah
Perjantai 13.12.
Alkuviikosta kukaan ei ollut valmiina vaihto-oppilaiden saapumiseen, mutta
viimeisenä päivänä kukaan ei ollut valmis siihen, että vaihto-oppilaat lähtevät
takaisin omiin maihinsa. Viikon aikana kaikki olivat oppineet jotenkin edes
tuntemaan toisensa ja saanut uusia ystäviä. Haikeus oli käsin
kosketeltavissa jo heti aamusta, kun kaikki raahasivat laukkujansa
koululle.
Edellisenä päivänä illalla oi oppilaiden kesken ollut “sivistyneet
illanvietot”, joten perjantaina jokainen oli enemmän ja vähemmän huonovointinen
tai väsynyt. Aamu meni torstai-illan muistelemisessa, salmiakin
maistelussa ja korttia pelatessa. Jotkut olivat aamulla tunneilla, mutta suurin
osa ei.
Vajaa kymmenen aikoihin suuntasimme kohti jäähallia ja siellä luistelimme.
Monelta ulkomaalaiselta luistelu ja jääkiekon pelaaminen luonnistui oikein
hyvin, mutta jotkut tarvitsivat hieman apua ja heille sitten näytettiin mallia
ja hankittiin kaikki mahdolliset tuet, jotta ei liian monta murtumaa
tulisi.
Luistelu jälkeen vatsat kurni ja suunnattiin kohti ruokailua. Ruokana oli kanakeittoa
ja leipää, joista suurin osa ainakin näytti nauttivan. Ruokailun jälkeen
alakerran sohvat oli taas kovassa käytössä, vaikka puolalaiset opettajat olivat
keksineet aktiviteetiksi etwinning-juttuja. Eipähän ketään näyttänyt oikein
kiinnostavan.
Jossain vaiheessa lähdimme katsomaan viikon aikana tehtyä sääasemaa. Ensin
se ei meinannut toimia, mutta kyllä se siitä sitten saatiin kuntoon. Kukaan ei
siltikään tiedä tuliko se oikeasti valmiiksi tai toimiko se edes halutulla
tavalla. Tämän jälkeen kokoonnuttiin juhlasaliin jäähyväisseremoniaan, jossa
kiiteltiin kauheasti ja muutamat roskatkin taisi mennä silmiin.
Vaihto-oppilaille ja heidän opettajilleen annettiin pienet muistamiset ja
sitten olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, koska bussi oli saapunut.
Hirveästi halailtiin ja itkettiin, vaikka kukaan ei itkujansa halunnutkaan
myöntää; ollaanhan me suomalaiset niin kivinaamaista kansaa. Vaihto-oppilaat
alkoivat siirtyä bussiin ja me nätisti heidät saatettiin sinne. Hirmuisen
haikeaa oli katsoa, kun viikon omissa kodeissa asuneet ystävät lähtevät
takaisin omaan maahan, ja vielä haikeampaa oli ajatella, ettei kaikkia heitä
välttämättä näe enää ikinä. Jarikin oli näköjään saanut tarpeekseensa meistä
Lalulaisista ja päätti melkein itsekin lähteä mukaan, mutta viime hetkillä
(valitettavasti) päätti jäädä ainakin hetkeksi tänne meitä ilahduttamaan.
Porukka pakkaantui bussiin ja hirveästi heiluteltiin ja moikkailtiin, kun bussi
jo kurvasi tiehensä vieden mahtavat ihmiset mukanaan.
Kokonaisuudessaan viikko oli ollut varmasti kaikilla mieleinen, paljon
saatu uusia ystäviä ja paljon tehty kaikkea. Jokainen tulee varmasti lämmöllä
muistelemaan viikkoa, jonka on saanut viettää. Onneksi jotkut näkee toisensa
vielä, ja halataan kun tavataan.
Kuvat: Sami
