Kvk goes Vilnius

Ennen jokaista kansainvälisyyskurssin matkaa tulee valita matkakohde, ja opiskelijoiden kuultua taikasanat "Euroopan halvin hintataso", oli kohde jo valittu ja nenät suunnattiin kohti Vilnaa. Matkakohteena Vilna ei koitunut kummoiseksi, vettäkään ei satanut kuin kolmena päivänä neljästä. Mutta ainakin majoitukseen oli panostettu viime vuodesta, sillä majoituspaikka oli vaihtunut maailman surkeimmaksi tituleeratusta hostellista neljän tähden hotelliin.

Pakollinen ryhmäpotretti Gediminasin tornilla

Matkan hienoimmaksi päiväksi voidaan helposti nostaa opiskelijoiden ohjelmalla varustettu aurinkoinen lauantai, jolloin päätimme kierrellä Vilnaa kävellen. Kävelymatkan varrelta löytyi muun muassa 1300-luvulla kukkulan päälle rakennettu Gediminasin torni, josta on mitä upeimmat näköalat koko Vilnaan. Näköalojen ihailun ja kymmenien valokuvien lisäksi pääsimme nauttimaan vanhankaupungin arkkitehtuurista sekä pienistä kahviloista ja Užupisin kaupunginosasta, joka on erityisesti taiteilijoiden suosima "itsenäiseksi tasavallaksi" julistautunut alue, jonka itsenäisyypäivää vietetään aprillipäivänä. Turistikierroksen päätteenä suuntasimme kohti KGB-museota (Kansanmurhan uhrien museo), joka sijaitsee entisessä KGB:n päämajassa, jossa voi tutustua näyttelyiden lisäksi neuvostoaikaisiin vanki- ja kidutustyrmiin.

Opettajien päivänä, sunnuntaina, suuntasimme Liettuan pääkaupungista kohti liettulaisten pääkaupunkia, Kaunasia. Jos junamatkalla kohti Kaunasia sattui vilkaisemaan ulos ikkunasta, saattoi havaita selkeästi maan kehittyneisyyserot kaupunkien ja maaseudun välillä. Kaunasiin päästyämme huomasimme päivän valitettavasti olevan hieman sateinen ja tajusimme, että on sunnuntai eli pyhä, jonka vuoksi jopa 1,5 km pitkä vilkkaana tunnettu ostoskatukin ammotti tyhjyyttään. Päämäärättömän kävelyn jälkeen päädyimme syömään, ja osa opiskelijoista pääsi nauttimaan tyypillisistä liettulaisista ruoista, kuten zeppelineistä (perunamassaa, jonka sisällä lihaa) sekä siankorvista. Vatsat täynnä päämäärätön kävely jatkui Kaunasin linnan (myös suljettu) kautta kohti ostoskeskusta, joka kaikkien yllätykseksi oli auki. Opettajien saatua kofeiinivajeensa täytettyä jatkettiin kävelyä vielä hieman kohti juna-asemaa ja Vilnaa. Illalla Vilnassa suuntasimme vielä yhdessä syömään italialaiseen ravintolaan, josta olivat mielissään erityisesti ne, joille siankorvat eivät aiemmin päivällä maistuneet.

Kaunaksen vilkas ostoskatu sunnuntai-iltapäivänä

"Užupisin tasavalta"

Viimeinen päivä oli opiskelijoiden osalta pyhitetty täysin shoppailulle opettajien suunnatessa kohti Trakain linnaa. Vaatteiden ollessa hieman Suomen hintatasoa edullisempia löysi osa opiskelijoista käytettävää viimeisillekin matkarahoilleen ja sai siten matkalaukustakin tyhjät tilat käytettyä. Vaatteiden edullisuuden lisäksi Liettuassa pääsee nauttimaan upean näköisistä sekä makuisista ravintola-annoksista lähes pilkkahintaan, eikä edes opiskelijoiden tarvitse pihistellä tilaamalla aina ruokalistan edullisinta vaihtoehtoa.

Vaikka viimeisen päivän räntäsade nosti matkamme kvk-reissujen kylmimmäksi matkaksi ikinä, ja Anu vannoi jo ensi vuoden matkaajien suuntaavan Kanarialle, ei matka aivan turha ja tyhjänpäiväinen ollut. Vaikka Liettua onkin pieni maa, on siellä valtavasti nähtävää, eikä yksi viikonloppu riitä millään kattamaan kaikkea. Ehkäpa siis Anu pääsee nauttimaan räntäsateesta lähivuosina uudelleen.

Teksti: Jasmin

Kuvat: Anu & Jasmin

Maailma kylässä 2016

Lauantaiaamun kaunis aurinko lupasi lämmintä päivää ja lämmitti linja-autoasemalla odottavia kansainvälisyyskurssilaisia, kun kurssilaiset suuntasivat 28.5 Helsinkiin Maailma kylässä -festareille.
Suomen kesä paljasti kuitenkin jo matkan aikana oikean karvansa: Helsingissä aurinko oli tuntematon käsite. Sää ei kuitenkaan mieltä madaltanut, eikä iloinen puheensorina ehtinyt taukoamaan bussimatkan aikana.

Helsinkiin päästyämme ensimmäiseksi etapiksi muodostui vessojen löytäminen, ja Kampin vessat poistivat niitä käyttäneiden viattomien ihmisparkojen viimeisenkin uskon ihmisyyteen. Kun vessojen aiheuttamat traumat oli puitu läpi, lähdimme liikkeelle Petterin ja Veskun johdolla päämäränämme Rautatientori. 

Rautatientorilla kurssilaiset päästettiin vapaasti kiertelemään festivaalialuetta ja haaste heitettiin ilmaan: kuka löytäisi eksoottisempaa ruokaa kuin Petteri?

Paistettu pho ja kevätkääryleet maistuivat bussimatkan jälkeen

Vaikka mahdollisuus eksoottisten ruokien nauttimiseen oli suuri, löysivät muutamat kurssilaiset itsensä vohvelikojun luota. Kuuleman mukaan myös satunnaisessa ruokakojussa tarjolla ollut tulinen chilikastike oli ollut liikaa nimeltämainitsemattoman miesopettajan makuhermoille. 

Scandinavian Music Group veti suuren määrän yleisöä Savanni-lavan ääreen

Äänessä Soeung Saroeun

Scandinavian Music Groupin ja ruoan voimin siirryimme Taiga-lavan äärelle kuuntelemaan Mitä kuuluu Kambodzaan -keskustelua, jossa kerrottiin maan viimeaikaisesta kehityksestä  ja kansalaisyhteiskunnan haasteista. Keskustelun jälkeen suunta vaihtui Mekong-lavan puoleen kohti Energia ja talous -päättäjäpaneelia, jossa kansanedustajat ja puolueiden puheenjohtajat keskustelivat YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.

Lopuksi kiersimme Mahdollisuuksien torin lukuisia järjestöpisteitä. Tämän osuuden läpi kurssilaiset halusivat raivata tiensä nopeasti: kierroksen jälkeen oli luvassa vapaus. Kurssilaiset jättivät Rautatientorin ympäristöineen nopeasti taakseen hajaantuen ympäri Helsinkiä, silmissään Burker Kingin ja Starbucksin aiheuttama loisto.

Ja mikäli allekirjoittanut ei jäänyt paitsi suurista kruunajaisista, kuuluu eksoottisimman ruoan löytäjän titteli yhä Petterille.

Aliina ja Aina / KVK

Being SM@RT in Norway

Dear Erasmus+ friends,

greetings from the fjords! In the middle of May, Norway was enjoying beautiful, sunny and warm days of spring, and I was attending a Scandinavian seminar up on the spectacular hills of Oslo.

Last December, our coordinator Petteri gave a lecture in an Erasmus+ seminar in infamously awful less-than-spectacular Kouvola, Finland. While he was touring Bulgaria with you (yes, I was a bit envious), I represented our project in Oslo (to be honest, it wasn’t bad either).

In, or basically over Oslo, close to the famous Holmenkollen skiing center, we were monitoring the topic of Early School Leaving (ESL). We discussed how to prevent students from dropping out of school. There were a few lessons based on academic studies and on the Europe 2020 strategy, the aim of which is to reduce the average rate of ESL to less than 10 %.

My contribution was to tell the concept of our project in a workshop. I told upper secondary school teachers from Sweden, Norway and Denmark what we are doing, what we are aiming at and what we have achieved. The response was positive: they thought our idea is very good and useful, as it could show future career paths. I had a lot of questions to respond, as they were curious to find out our practices and experiences.

On the second day, we were working in “World cafés”, trying to figure out best practices on ESL in various and constantly changing groups. It was very Scandinavian: discussing, listening, discussing more, giving and getting ideas.

In all, the seminar was a positive experience (if you don’t count the prices in Norway, that is…) and a prime example of Scandinavian language-mixing and co-operation, perfectly situated on a picturesque, natural environment. That is Norway.

Sincerely yours,
Jari

Up on the Holmenkollen. In the middle is part of the ski-jumping hill.

View from the terrace of the conference center. I've seen worse places...

Erasmus+ edustaa Bulgariassa

Tämänkertainen Erasmus+ reissu suuntautui Bulgariaan Burgasin kaupunkiin. Bulgariaan matkasimme Turkissa sijaitsevan Istanbulin kautta.

Matkaan lähdimme varhain perjantaiaamuna Huittisten bussiasemalta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Lentomme lähti puoli tuntia myöhässä noin kello 12.00. Lensimme Istanbuliin Turkish Airlinesin mukavassa ja viihtyisässä lentokoneessa. Istanbuliin lentomme saapui noin puoli neljä.

Jo lentokoneesta ulos tultuamme ja lentokentällä ollessamme saimme huomata Istanbulin lämpimän ilmaston ja kaupungin valtavan kokoluokan. Matkalla hotellille tunnelma oli jokseenkin odottava ja myös vähän jännittynyt. Matkalla hotellille huomasimme maittemme välisiä kulttuurisia eroja, niin uskonnossa kuin käyttäytymisessä. Hotellimme oli pieni, viihtyisä ja sen henkilökunta vieraanvarainen. Hotellimme oli hyvin keskeisellä paikalla Istanbulin historiallisella kultaisella sarvella. Ensimmäisen päivän iltana Istanbulissa näimme jo sen kuuluisimpia nähtävyyksiä ja tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin.

Toisena päivänä Istanbulissa kiertelimme katsomassa kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Aloitimme kierroksen aamulla Sinisestä moskeijasta, joka on käytössä oleva moskeija ja pukeuduimme sinne asian mukaisella tavalla. Seuraavana nähtävyytenä oli Istanbulin tunnetuin nähtävyys: Hagia Sofia, jonne jonot olivat jo suuremmat. Hagia Sofia oli upea sisältä ja ulkoa, ja se tulikin kuvattua moneen kertaan. Seuraavaksi kävimme Istanbulin maanalaisessa vesisäiliössä, joka oli myös taianomainen paikka. Vielä ennen ruokailua kävimme Topkapin palatsissa, jossa tutustuimme Ottomaanien valtakunnan aikaisten sulttaanien loistokkaaseen elämäntyyliin.

Hagia Sofia

Sininen moskeija yön hohdossa

Topkapin palatsin jälkeen kävimme syömässä, jonka jälkeen kävimme Istanbulin suurimmissa basaareissa: maustebasaarissa ja suuressa basaarissa, joissa pääsimme shoppailemaan ja tinkaamaan sekä saimme huomata Istanbulin valtavat ihmismassat. Lopun päivää vietimme vapaalla ja nautimme lämpimästä illasta sekä kaupungista ja valmistauduimme henkisesti seuraavan päivän siirtymää kohti Burgasia.

Aamulla aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme aamupalan kautta siirtymään kohti Istanbulin vilkasta bussiasemaa ja kohti Bulgariaa. Bussimme lähti ajallaan ja matkalla näimme Turkkia ja kaunista Bulgariaa, eikä maiden raja kulunut kauaa aikaa. Turkin ja Bulgarian rajalla otti aikaa enemmän, kuin meille oli annettu tiedoksi. Onneksi tunnin pysähdystä piristi historian lehtorin päivän hyödyttömillä faktoilla! Olemme nyt siis täynnä hienoja ja tarpeettomia faktoja. Loppujen lopuksi löysimme tiemme Burgasiin, jossa hostimme olivat meitä vastassa. Mainittakoon vielä, että sana ruokaöverit sai uuden merkityksen

Maanantai aamulla oli suuntana Sea Garden ja messupaikka. Messupaikalla meille pidettiin konsertti, jossa oli niin laulua ja tanssia, kuin myös jojo show. Messuihin tietysti kuuluu messupöydät ja Team Finland herätti ihmetystä hilloillaan ja vielä niin valkoisella ihollaan. Näky taisi toimia, sillä meitä nimitettiin messun upeimmaksi pöydäksi ja nappasimme palkinnon parhaimmasta mainosvideosta. Messupäivän ruokailu sujui messupaikalla kokeillen Bulgarialaisia perinneruokia, jotka vaikuttivat suurelta osin perunaan painottuvilta. Kyseinen päivä oli myös todettu parhaimmaksi shoppailulle, joten messun jälkeen nokka kääntyi kohti paikallista ostoskeskusta.

Team Finland feat superhillot

Perinteistä kansanlaulua Bulgarian tyyliin

...Ja tässä Team Finland taitaa Macarenan. Heeeeey Macarena!

Tiistaina pääsimme tutustumaan itse kouluun, joka oli huomattavasti suurempi meidän lukioomme verrattuna. Koulun pokaalivitriinit herättävät todennäköisesti kateutta myös lukiomme tietyissä luokissa, joten toivottavasti kuva tuo motivaatiota tulevaan jalkapallo-otteluun. Kisailut jatkuivat koululla mölkyn parissa ja uudet ystävämme innostuivat kovasti lajista, vaikka pelin nimen ääntäminen tuottikin hieman vaikeuksia. Kisailut jatkuivat Discover the city -pelin myötä, mikä starttasi pormestarin tapaamisen jälkeen paikalliselta kunnantalolta. Toisen päivän jälkeen oli havaittavissa punaisuutta eräiden innokkaiden auringonottajien kasvoilla.

Olkoon tässä mallia pokaalien voitosta

Kolmas päivä jatkui aikaisella nousulla opettajien loistohotellille, josta me muut saimme vain haaveilla. Matka taittui bussilla Kazanlakaan, keskelle Bulgariaa seuraamaan ruusuöljyn valmistamista. Mikä olisikaan ollut parempi tapa kuluttaa paikallista valuutta, kuin ruusutuotteiden ostaminen. Samalla reissulla pääsimme näkemään historiallisia hautakammioita ja upeita maisemia. Unohtamatta myös opetusta, ettei bussissa kannata nukkua tai tulet ikuistetuksi upeisiin kuviin.

Torstai kului myös matkailun merkeissä, sillä suuntana oli ensin St Anastasian saari. Saari oli pieni, ranta simpukan kuorista ja avattu yleisölle vasta pari vuotta sitten. Kaikista eniten taisimme nauttia lauttamatkasta saarelle ja takaisin, mutta valitettavasti syväjäästä tulleet, yllätys yllätys, muistuttivat päivän päätteeksi tomaatteja. Matka kuitenkin jatkui Sozopoliin, paikkaan, jossa suomalaiset tunnettiin. Tutustuimme paikan museoon, sekä kauppakulttuuriin. Viimeinen ilta kului joillain ravintolassa, jotkut pääsivät seuraamaan saksankielisen koulun valmistujaisia, joka muistutti penkkareita hillitysti. Samana iltana ensimmäiset tirauttivat kyyneleitä hyvästellessään ihmisiä.

Perjantai alkoi haikeana koululla, jossa jaettiin kiitoksia sekä Bulgarialaisten leipomaa kakkua. Alkoi haikeat jäähyvästelyt ja suuntasimme taas pitkälle bussimatkalle. Jälleen pitkän bussimatkan jälkeen saavuimme illalla ruuhkaisaan Istanbuliin, jossa majoituimme hotelliin lähellä lentokenttää. Hotellimme olikin hieno ja siellä uni maistuikin hyvin. Huomisaamuna jouduimme taas heräämään hyvin aikaisin, jotta ehtisimme paluulennolle Suomeen. Lentokentällä kaikki sujui hyvin ja saavuimme ajallaan Helsinkiin, josta lähdimme taas yhtä kokemusta rikkaampana ja nahka palaneena kohti kotia.

Stamo Georgiev esiintyi meille maanantaina ilman kameroita, mutta tässä hänen esityksensä Euroopan jojomestaruuden semifinaaleissa

Kirjoittajat: Katariina Tuomisto ja Tuomas Tenkanen

Kuvat: Anu Heinonen