Erasmus-päiväkirja

Erasmus+ -hanke on alkanut isännöinnillä - tässä viikko opiskelijoiden silmin.

Sunnuntai 8.12.

Vieraamme Tsekeistä, Puolasta, Portugalista ja Italiasta saapui sunnuntai iltana noin 10 aikaan. Osalla jännitys (ja kauhu) oli käsinkosketeltava ja osa oli tyystin rauhallisia. Muutamat meistä hyppi ja kiljui sekä aneli Jartsalta, että voisiko kurssilta vielä jäädä pois. Kun bussin etuvalot näkyivät, muutamat oppilaista kirjaimellisesti sekosi. Kun bussi vihdoin pysähtyi, ne muutamat huusivat niin kuin sikaa tapettaisi. Voi Timppa ja Jartsa raukkaa… Vieraamme saivat niin sanotun “leirikasteen” heti tullessaan, sillä räntää satoi kuin esterin pe*seestä. 

Maanantai 9.12.

Aamu valkeni jokaisessa host perheessä varsin erilaisesti.. Muutamilla vierailla oli “vähän” vaikeuksia herätä ja jo tässä vaiheessa meille suomalaisille tuli varsin tutuksi heidän  etelämaalainen aikakäsitys!! Köhköh..

Projekti alkoi projektilaisten esittäytymisellä, jonka jälkeen katsoimme koulujen esittelyvideot. Muiden maiden esittelyvideot olivat asiallisia, kun taas meidän noh tuota.. pErSeIlYä.

Otimme skaban siitä kuka oli tehnyt hienoimman logon projektille ja vahva ennakkosuosikki oli meidän Amandan tekemä logo. Logossa oli kaikki mitä tarvittiin. Jopa Pyhän V*tutuksen katedraali. Me ylpeinä suomalaisina olimme varmoja voitosta, mutta kuinkas kävikään? Italian suunnittelema logo vei murskavoiton. Logon oli suunnitellut sattumoisin Amandan majottautuja, joten tästä varmasti puhuttiin iltapala pöydässä.

Sitten olikin vuorossa Timpan “kaupunkikäppäily”. Timo esitteli vieraillemme keskustan läheisyydestä historiallisia muistomerkkejä ja sen semmoista. Ja tietenkin taivaalta tuli kaatamalla vettä. “Harmiksemme” kierros jäi kesken ja lähdimme kaupungin talolle, jossa meille kerrottiin suomalaisesta opetuksesta. Suurin osa käytti tilanteen hyödyksi ja ottivat unta kalloon. Muutama meistä finskeistä lähtivät Anun seuraksi viihdyttävään perunateatteriin ja viettivät siellä monta tuntia. (Hyvä teatteri oli, suosittelen!)

Iltajuhlaan teimme ruuaksi lohisoppaa ja sen kaveriksi ruisleipää. Jälkiruuaksi joulutorttua ja glögiä. Suurimmaksi osaksi vieraamme tykkäsivät lohisopasta, jotkut suorastaan rakastivat!

Ohjelmassa oli nimilappujen tekoa, suomalaisten sananlaskujen lausumista, nimileikki sekä tottakai letkis! (suurimmaksi osaksi iso farssi, vieraamme katsoivat hyvin vinoon meitä, kun säädimme tätä huikeaa spektaakkelia) Lisäksi oli vapaata seurustelua (ja sitä myöhemmin olikin vähän enemmän.) Portugalilaiset opettivat korttipelin, joka oli yllättävän samantapainen kuin meidän paskahousu. Koitappa sitä selittää, miksi se on juuri paskahousu. Ensimmäinen päivä saatiin päätökseen ja eikun unta kalloon ja kohti seuraavaa päivää!

 - Elsa

Tiistai 10.12.

Tiistaina bussimme starttasi kohti Helsinkiä. Matka sujui hyvin jokaisen osalta, vaikka muutaman kerran kuuluikin klassinen kysymys “koska ollaan perillä?” - muutamallakin eri kielellä. Helsingissä menimme heti ensimmäisenä varsinaiseen kohteeseemme, ilmatieteenlaitokselle. Siellä meille pidettiin ensin reilun puolen tunnin mittainen esitys, jossa kerrottiin ilmatieteiden tutkimisesta ja muista sääasemaan liittyvistä asioista. Kysymyksiä sai esittää ja niitä tulikin yllättävän reippaasti, kun paikalla oli muitakin kuin suomalaisia tuppisuita. Kysymykset kysyttyinä ja vastaukset saaneina, ehkä taas vähäsen viisaampina jatkoimme ilmatieteenlaitoksen tutkimista ulkona, missä asiantuntija selitti sään mittaustavoista ja -laitteista. Kun hytisevän kylmästä Suomen ulkoilmasta päästiin sisälle, pääsimme suoraan ruokapöytään. 

Syömisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa Helsingin keskustaan muutaman nähtävyyden kautta. Kohteiden taustoista kerrottiin ja kuvia otettiin, tottakai. Tämän jälkeen bussi parkkeerasi lähelle Helsingin kirjastoa, jossa kaikkien tuli käydä edes kääntymässä. Sitten oli sitä kaikkien odottamaa vapaa-aikaa. Suurin osa porukasta ampaisi suoraan Kamppiin tai Forumiin, joissa ainakin itsellä vierähti iso osa ajasta. Tämän päivän aikana uskon porukan lähentyneen keskenään ensimmäisen kerran ja itse ainakin olin tyytyväinen uusiin tuttavuuksiin. Monet käyttivät ajan hyödyksi shoppaillen, syöden, Helsinkiä ihastellen ja tutustuen uusiin ihmisiin Erasmus+ porukkamme sisällä. Päivän jälkeen olikin niin poikki, että monen bussimatka kotiin päin meni torkkuessa ja voimia keräillessä. Onneksi kaikki päivän ohjelma oli siinä ja bussin jätettyä meidät takaisin lukion pihaan, pääsimme kotiin nukkumaan!

- Rosanna

Keskiviikko 11.12.

Aamu alkoi 8:30 koululta ja heti aamulla oli bakteeriviljelmän viimeistely katsomalla olimmeko saaneet tuloksia jo aikaan. Aloitimme viljelmän maanantaina ja yleensä tulokset näkyisivät noin viikon kuluttua, mutta toivoimme että tuloksemme näkyisivät jo parin päivän jälkeen. Valitettavasti ei näkynyt, joten bakteeriviljelmämme tavallaan epäonnistui. Emme kuitenkaan bakteeriviljelmän epäonnistumisen antaneet lannistaa päiväämme vaan suuntasimme n. 9:40 kohti Tahto-Areenaa, jossa oli luvassa Joulu show. Esitys alkoi 10:00 ja saimme kuulla paljon hienoja joululauluja, soittoa sekä nähdä hieman tanssia. Esityksen jälkeen palasimme takaisin lukiolle ja kävimme syömässä broilerikeittoa sekä leipää, jonka jälkeen hetken ennen päivän toista tehtävää vain juttelimme ja istuskelimme sohvilla.

Kello 12:00 alkoi päivän toinen tehtävä: sääaseman rakennus. Olimme (lähes) kaikki innoissamme sen rakentamisesta, kaikki oli lähes valmista ja pääsimme aloittamaan sääaseman rakentamisen. Hetken sääasemaa tehtyämme kohtasimme ensimmäisen haasteen: joka ryhmältä puuttui osa jota ilman emme pystyneet liittämään tietokonetta ja itse sään mittauslaitetta. Suomalaiset opettajat yrittivät ympäri koulua etsiä sopivia osia, käytiin jopa gigantissa, mutta sopivaa ei löytynyt. Lopulta siis Portugalilaiset, jotka tehtävää vetivät vain näytti miten sääaseman olisi kuulunut toimia ja miten se olisi kuulunut asentaa. Rakennus jäi lopulta jokaisen koulun omalle vastuulle, kun oikea osa saataisiin hankittua. Päivämme päättyi sääaseman rakennuksen jälkeen n. 14:30. Tänä iltana luvassa ei ollut mitään erityisempää tai yhteistä ohjelmaa. Jokainen sai siis päättää itse mitä illaksi keksi vieraansa pään menoksi. Osa kävi hesellä, osa keilaamassa ja osa leipoi pipareita...Miten nyt yleensäkin suomalaiset iltaa viettävät? 

- Jemina

Torstai 12.12

Bussimme lähti koululta 8.30 ja suuntamme oli Turkuun. Matka oli oikein mielenkiintoinen, sillä kuuntelimme musiikkia. Suomalaisen musiikin lisäksi kuuntelimme myös puolaksi ja portugaliksi laulettuja lauluja. Turussa ensimmäinen kohteemme oli Turun linna. Siellä aikamme venyi vähän, mutta se ei haitannut, koska opimme uusia asioita - myös me jotka emme olleet siellä ensimmäistä kertaa. Sen seikkailun jälkeen matkamme jatkui syömään. Suomalaiset turistimme löysivät jopa sieltä jotain mielenkiintoista, näimme Jethron. Myös muutama meidän vieraista näki hänet, mutta eivät he tietenkään tienneet millainen julkkis hän on.

Syömisen jälkeen menimme Turun kasvitieteelliseen puutarhaan. Pelkäsimme sen olevan vähän tylsä, mutta yleisesti monet meistä yllättyivät siitä, kuinka mielenkiintoisia asioita siellä oli. Luonnon tutkimisen jälkeen meidät vietiin Turun tuomiokirkon luokse, sieltä saimme jatkaa matkaamme vapaasti parin tunnin ajaksi. Isompi osa meidän ryhmästämme meni katsomaan kirkkoa, mutta suomalaiset turistit menivät tutkimaan lähellä olevia kauppoja. Kirkon katsottuaan ja kuvat otettuaan lähtivät myös vieraamme kiertelemään paikkoja. Suurin osa heistä oli päätynyt kahvilaan tai kiertelemään paikkoja. Lopuista emme sitten tiedäkkään.

Sieltä lähdimme Huittisiin ja palattuamme todennäköisesti jokainen meistä tarvitsi päiväunet. Illalla lähdimme kaikki viettämään yhteisesti iltaa. Kävimme paljussa, saunassa, söimme todella hyvin, pelasimme pelejä ja tutustuimme toisiimme sen illan myötä todella paljon paremmin.

- Sarah

Perjantai 13.12.

Alkuviikosta kukaan ei ollut valmiina vaihto-oppilaiden saapumiseen, mutta viimeisenä päivänä kukaan ei ollut valmis siihen, että vaihto-oppilaat lähtevät takaisin omiin maihinsa. Viikon aikana kaikki olivat oppineet jotenkin edes tuntemaan toisensa ja saanut uusia ystäviä.  Haikeus oli käsin kosketeltavissa jo heti aamusta, kun kaikki raahasivat laukkujansa koululle. 

Edellisenä päivänä illalla oi oppilaiden kesken ollut “sivistyneet illanvietot”, joten perjantaina jokainen oli enemmän ja vähemmän huonovointinen tai väsynyt.  Aamu meni torstai-illan muistelemisessa, salmiakin maistelussa ja korttia pelatessa. Jotkut olivat aamulla tunneilla, mutta suurin osa ei.

Vajaa kymmenen aikoihin suuntasimme kohti jäähallia ja siellä luistelimme. Monelta ulkomaalaiselta luistelu ja jääkiekon pelaaminen luonnistui oikein hyvin, mutta jotkut tarvitsivat hieman apua ja heille sitten näytettiin mallia ja hankittiin kaikki mahdolliset tuet, jotta ei liian monta murtumaa tulisi. 

Luistelu jälkeen vatsat kurni ja suunnattiin kohti ruokailua. Ruokana oli kanakeittoa ja leipää, joista suurin osa ainakin näytti nauttivan. Ruokailun jälkeen alakerran sohvat oli taas kovassa käytössä, vaikka puolalaiset opettajat olivat keksineet aktiviteetiksi etwinning-juttuja. Eipähän ketään näyttänyt oikein kiinnostavan. 

Jossain vaiheessa lähdimme katsomaan viikon aikana tehtyä sääasemaa. Ensin se ei meinannut toimia, mutta kyllä se siitä sitten saatiin kuntoon. Kukaan ei siltikään tiedä tuliko se oikeasti valmiiksi tai toimiko se edes halutulla tavalla. Tämän jälkeen kokoonnuttiin juhlasaliin jäähyväisseremoniaan, jossa kiiteltiin kauheasti ja muutamat roskatkin taisi mennä silmiin. Vaihto-oppilaille ja heidän opettajilleen annettiin pienet muistamiset ja sitten olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, koska bussi oli saapunut. 

Hirveästi halailtiin ja itkettiin, vaikka kukaan ei itkujansa halunnutkaan myöntää; ollaanhan me suomalaiset niin kivinaamaista kansaa. Vaihto-oppilaat alkoivat siirtyä bussiin ja me nätisti heidät saatettiin sinne. Hirmuisen haikeaa oli katsoa, kun viikon omissa kodeissa asuneet ystävät lähtevät takaisin omaan maahan, ja vielä haikeampaa oli ajatella, ettei kaikkia heitä välttämättä näe enää ikinä. Jarikin oli näköjään saanut tarpeekseensa meistä Lalulaisista ja päätti melkein itsekin lähteä mukaan, mutta viime hetkillä (valitettavasti) päätti jäädä ainakin hetkeksi tänne meitä ilahduttamaan. Porukka pakkaantui bussiin ja hirveästi heiluteltiin ja moikkailtiin, kun bussi jo kurvasi tiehensä vieden mahtavat ihmiset mukanaan. 

Kokonaisuudessaan viikko oli ollut varmasti kaikilla mieleinen, paljon saatu uusia ystäviä ja paljon tehty kaikkea. Jokainen tulee varmasti lämmöllä muistelemaan viikkoa, jonka on saanut viettää. Onneksi jotkut näkee toisensa vielä, ja halataan kun tavataan.

- Amanda 

Kuvat: Sami