maanantai 27. lokakuuta 2014

Iloa ja sanomaa



Kysymys: Miten kirkkoon saataisiin enemmän iloa?
Vastaus: ”On tärkeää, että kirkon toiminnassa on iloa.”

Aha.

Mihin seurakunnan varoja pitäisi suunnata?
”Seurakunnan varoja pitää käyttää järkevästi.”

Jassoo. Minä kun luulin että verovaroin rahoitettava julkinen yhteisö voisi päivät pitkät poltella viisisatasia peltitynnyrissä.

No entäs ne muslimit sitten?
 ”Kaikkia lähimmäisiä pitää kohdella tasapuolisesti… jos he vain haluavat kääntyä luterilaiseen sanomaan.”

Niin just. Eli muslimit on muuten kyllä hyviä tyyppejä paitsi että ne on muslimeja. Eikä sitten mitään hyysäystä!

Herra paratkoon – jos hän nyt sattui lukiolla pidettyä seurakuntavaalipaneelia kuuntelemaan. Tällaisia näkemyksiäkö meidän pitäisi uskoa? En ota tässä kantaa kirkon sisäisiin asioihin esimerkiksi uudistumisesta tai konservatiivisuudesta, mutta voinen naputella sanasen itse keskustelusta.

Asiallisia ja hyviäkin puheenvuoroja paneelissa toki kuultiin, mutta välillä huideltiin missä sattuu tai esitettiin argumentoinnin himmeämpiä helmiä. (Jos ÄI4-kurssin ilosanoma on vielä kuulematta: argumentointi on väitteiden perustelemista.) Puhutaan asian vierestä, vastataan mitä sattuu, vältellään vaikeita aiheita ”komppaamalla edellistä puhujaa” ja ojentamalla mikki eteenpäin – vakuuttuiko joku? En minä ainakaan. Jos viestin sisältö on se, että kirkkoon saadaan iloa siten että toiminnassa on iloa, kyse ei ole vakuuttamisesta vaan kehäpäätelmästä.

Oma lukunsa oli argumentointi. Tai siis sen puute. Jos ehdokas ”ei halua Huittisiin moskeijaa” tai ”mitään sateenkaarijuttuja”, olkoon hän sitä mieltä. Haluaisin vain tietää miksi. Jokaisella on oikeus näkemyksiinsä ja mielipiteisiinsä, mutta jos sellaisia esitetään, haluaisin kuulla perusteluja. Puhujan kannalta on toki parempi olla perustelematta kuin puhua itsensä pussiin tyhmyyksiä julistamalla.

Uskonto versus tiede -keskustelun klassikkoteema evoluutioteoria nousi totta kai esille ja kiistettiin niin, että eturivissä lehtori Riihisalo voi pahoin. Olisinkin mielelläni kuullut ehdokkaan perustelun, miksei se muka ole totta. (Olisikohan ehdokas osannut selittää, mistä siinä ylipäänsä on kyse?) Todisteitahan sen puolesta on niin paljon niin monesta yhteydestä, että evoluutiobiologi Markus Rantalan mukaan kyse ei ole enää teoriasta vaan luonnonlaista (TS 19.10.2014).

Kun vielä sopivissa kohdissa vedetään argumentoinnin korttipakasta Raamattu-kortti, keskustelu on aika hedelmätöntä. Tällaisissa tapauksissa todelliset argumentit ovat yleensä aika olemattomissa, mikä kuuluu erityisesti keskustelussa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Monestihan Raamattu-kortin pelaajat myös poimivat Raamatun sanoja tarkoitushakuisesti. He siis osaavat kyllä siteerata sanatarkastikin heidän tarkoituksiinsa sopivia jakeita mutta näppärästi ”unohtavat” epäsopivat kohdat.

Argumentoinnin aukkoja voi toki yrittää paikata retorisella sanahelinällä. Onhan vaikuttavan kuuloista, jos sanotaan: ”Nuoret, suhtautukaa tieteeseen kriittisesti, koska se on vain ihmisen tekemää.” Mitään tolkkuahan lausahduksessa ei tietenkään ole – etenkään tämän keskustelun kontekstissa…

Ylipäänsähän tolkku ja fundamentalismi eivät niin sanotusti pelaa samassa liigassa. Tämä kuului erityisen hyvin muslimikysymyksessä. Ensin kyllä vannotaan lähimmäisenrakkauden nimeen, mutta loppujen lopuksi henki on sama kuin Wienin porteilla anno domini 1683. Joo joo, arvokkaita ovat mutta saisivat kyllä kääntyä kristinuskoon. Hashtag pussiinpuhuminen. Ja jos islamista puhuttaessa ensimmäisenä viitataan ISIS-järjestöön, suosittelen maailmankuvan avartamista Vampulan tuolle puolen.

Myönnän, että paneelin aiheista monet olivat vaikeita – joskin juuri siksi tärkeitä. Siksi yleisöllä on myös lupa odottaa, että näkemyksiä esitetään ja perustellaan. Siitä toki pisteet panelisteille, että rohkeitakin väitteitä uskallettiin esittää. Jokainen ottakoon ne vastaan niin kuin haluaa ja tehköön äänestyspäätöksensä oman arvionsa mukaan. Kuten sanottu, monia järkeviäkin puheenvuoroja käytettiin. Argumentaatiota, retoriikkaa ja kriittistä lukutaitoa opettavana olin silti tyytyväinen, ettei argumentum ad eloquantiam tainnut juurtua tähän maaperään.


Teksti: Jari Ekberg

Kirjoittaja arvostaa järkevää argumentaatiota mutta ei näe järkeä pään hakkaamisessa seinään.

Sitaatit eivät ole sanatarkkoja vaan tiivistyksiä ehdokkaiden käyttämistä puheenvuoroista. Tekstin näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivät Lauttakylän lukion.

5 kommenttia:

  1. Tää ex-lalulainen ois niin kovin halunnu nähä tän paneelin! Vaikuttaa mielenkiintoselta - joskin päättömältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se nyt täysin päätöntä ollut, mutta ei se varmaan äänestyspäätöksen tekemistäkään helpottanut. Mua siis häiritsee eniten se (eikä vaan tässä asiassa) että järkiargumentteja ei käytetä tai ole, niitä ei uskota eikä huomioida vaan ollaan niissä omissa poteroissa. Ei siitä synny kunnon keskustelua.

      Poista
  2. Kyl huomaa tekstistä että kaikkien aikojen kovinta väittelytiimiä kaivattiin taas, saadaaks me osallistuu tänäkin vuonna? :DD
    -Mustatlampaat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo teille on aina ovet avoinna... vai oliko se pyöröovi...

      Poista
  3. Loistavaa Jari! Kerrankin joku ottaa johonkin asiaan kunnolla kantaa – perusteellista argumentointia unohtamatta. Mahtoi olla kunnon kekkerit...

    VastaaPoista