Lauantaiaamuna linja-auto täynnä reippaita ja innokkaita kansainvälisyyskurssilaisia lähti Huittisten linja-autoasemalta kohti Helsingissä järjestettävä maailma kylässä -festivaalia. Sää ei näyttänyt aamulla hirveän suotuisalta ja matkaan lähdettiinkin sadevarustuksen kera. Veskun onneksi sää kuitenkin oli huomattavasti parantunut Helsinkiin saavuttaessa, sillä hän onnistui hukkaamaan sateenvarjonsa jo heti reissun alkumetreillä.
Päivän ensimmäinen ja haastavin tehtävä paljastui jo Kampissa. Kaikki alkoi siitä, kun koko poppoon oli päästävä vessaan. Anun kassista löysimme euron, jolla oli tarkoitus aukaista maksullisen vessan lukko. Epäonneksemme euro kuitenkin jumittui oveen ja Anun ryhdyttäessä vastatoimiin, saimme osaksemme paljon katseita. Sanotaanko vaikka niin, ettei toimintaamme katsottu hyvällä. Kyseenalaiseltahan se näytti, mutta tarkoitusperät olivat joka tapauksessa täysin oikeutettuja!
Opettajien huono palkkaus realisoituu tosielämässä näin. #kvk pic.twitter.com/doBuxgChJs
— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 23. toukokuuta 2015
 |
| Alussa fiilistelimme hetken afrikkalaista etnistä musiikkia. |
Musiikista virtaa saaneena lähdimme kuuntelemaan haastatteluja, joiden tarkoitus oli opettaa meille vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Aina ei kuitenkaan saa mitä tilaa, ja päädyimmekin kuuntelemaan kokemuksia Vantaan marttakerhon toiminnasta. Kun opettajat vihdoin hyväksyivät karun totuuden, saimme hieman extra vapaa-aikaa käytettäväksi festarialueella kiertelyyn.
Odotettiin tarinoita vapaaehtoistoiminnasta ulkomailla. Kuultiin kokemuksia Marttakerhosta Vantaalla. #kvk #maailmakylaessae
— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 23. toukokuuta 2015
 |
| Marttakerhon kokemuksia oltiin tultu kuuntelemaan sankoin joukoin.. |
Seuraavaksi ohjelmassa oli varmasti jokaisen suosikki, nimittäin tustuminen festarimättöön. Alueella oli valtava määrä eri maiden ruokaa tarjoavia kojuja ja valinnanvaraa oli paljon. Petterin ruokakokemuksien avartamis kehotuksesta huolimatta suurin osa päätyi entuudesta tuttuun nuudeliin ja kanaan. Puolustukseksi voisi kuitenkin sanoa, että olihan se edes burmalaista…
 |
| ...myös tikuilla syöminen onnistui joiltakin. |
 |
| Ilmainen kahvitarjoilu houkutti ainakin opettajia. |
 |
 |
| Tämä mies oli ainakin rehellinen. Mahtaisiko moinen onnistua Huittisissa? |
Viimeisenä ohjelmana oli vielä toinen haastattelu, jossa käsiteltiin muun muassa tasa-arvoa ja maahanmuuttoa. Petterille sai aiheesta nopeasti tarpeekseen, sillä pian hän ilmoittikin lähtevänsä Tallinnaan. Pian meille muillekkin kuitenkin koitti vapaus ja hajaannuimme ympäri Helsinkiä. Oppilaat suuntasivatkin suoraan shoppailemaan, Veskusta ja Anusta ei tietoa.
Shoppailun jälkeen avarsimme ruokakokemuksiamme hiukan lisää ja söimme perinteisen Hesburgerin sijasta Burger Kingissä. Kurssilaiset lähtivät kuka milläkin kyydillä kotiin, mutta pieni joukko onnekseen sattui samaan linja-autoon Veskun ja Anun kanssa. Paluumatka sujui jutustelun merkeissä nopeasti ja väsyneet, mutta tyytyväiset kurssilaiset pääsivät onnellisesti kotiin.
Alina ja Anniina / KVK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti