AMSTERDAM

Kauan odotettu kansainvälisyyskurssilaisten matka häämötti jo edessä, kun puolipirteät opiskelijat ja opettajat starttasivat koulun pihasta torstaiaamuyöstä neljän aikaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkan aikana lentokentälle kuultiin jo niin väsyneitä juttuja, että tiedettiin niiden vain paranevan reissun myötä.
Amsterdamiin saavuimme jo hyvissä ajoin torstaina aamupäivästä. Ho(s)tellille päästyämme saimme loppupäivän vapaaksi ja sanoimme heipat opettajille seuraaviksi 48 tunniksi, koska he hävisivät yhtä nopeasti kuin Ismo kasinolle.

Vesku keräsi pisteet perjantaina ja näyttäytyi meille. Suuntana aamulla oli tiedekeskus Nemo, jonne Veskun pettämätön suuntavaisto (tai navigaattori) meidät johdatti. Odotukset Nemosta olivat yhtä korkealla, kuin Huuhkajilla EM-karsintojen alla, mutta valitettavasti lopputulos oli kutakuinkin sama. Nemo osoittautui suureksi leikkikentäksi, eikä edes kultaista nuoruutta etsimässä ollut Vesku innostunut tiedekeskuksen härpäkkeistä. Suurin osa ajasta kuluikin kahvilaterassilla, jonka auringonpaisteessa haaveiltiin jo kesän rusketusrajoista.
Unohdettuamme jo lopun opettajaseurueen juttujen ja vitsien laadukkuuden, pääsimme taas illalla viettämään laatu-aikaa heidän kanssaan ja osoitteena oli punaisten lyhtyjen alue. Petteri näytti tuntevan alueen, kuin omat taskunsa ja johdattikin meitä tällä houkutuksia pursuavalla alueella upealla määrätietoisuudellaan.

Lauantaina oli vuorossa oppilaiden oma päivä. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme vahakabinetti Madame Tussaudsiin, johon oli ikuistettuna julkisuuden hahmoja Jennifer Lopezista Lionel Messiin. Päivään jatkui myöhemmin päivällä kanaalikierroksella, joka avasi meille Amsterdamia täysin uudesta perspektiivistä. Huikeasta risteilystä (tai kiinalaisvanhuksen värikkäästä lippisvalinnasta) hullaantuneena Herkkokin meinasi jättää reppunsa paattiin. Oppilaiden päivä päättyi tähän, ja seuraavaa havaintoa opettajista saatiin taas odottaa seuraavaan aamuun. Kuitenkin kuulopuheiden mukaan joku nimeltä mainitsematon pohjoisen poika oli tehnyt paikallisille harvinaisen selväksi, mikä jääkiekkojoukkue marssi Suomen mestariksi tänä keväänä.

Sunnuntai kului shoppaillessa ja matkamuistojen sekä tuliaisten hankinnassa. Kun suurin osa porukastamme oli saaneet uudet Niken kengät jalkaansa, suuntasimme kohti lentokenttää ja jätimme hyvästit Amsterdamille. Lentokentälläkään ei ongelmilta vältytty ylibuukkauksien takia, mutta loppujen lopuksi koko porukkamme saatiin mahdutettua lentokoneeseen, Petteri tietenkin bisnesluokkaan nauttimaan shampanjasta, kolmen ruokalajin illallisesta ja lentoemännistä. Yöllä saavuimme takaisin Huittisiin ja vähien unien jälkeen pääsimme takaisin rakastamaamme opinahjoon, yhtä huikeaa kokemusta rikkaampana. Amsterdam oli todellakin näkemisen arvoinen.

- KVK