KVK:n jouluinen kulttuurimatka

Harva juhlapäivä yhdistää eri kulttuureja samalla tavalla kuin joulu. Joulua juhlitaankin yhteensä noin 160 maassa. Tietenkään Nigeriassa ei joulun viettoon kuulu rosolli, glögi tai joulukuusi, vaan juhlan sisältö on erilainen maiden ja kulttuurien välillä. Päätimmekin siis Team KVK:n kanssa perehtyä hieman millainen on tämä juhla eri maissa ja maanosissa. Tässäpä siis olisi tarjolla ainutlaatuinen jouluinen kulttuurimatka teille luettavaksi jouluateriaa ja lahjoja odotellessa. Pahoittelemme pitkää monotonista tekstiä ja kuvien puutetta.

Eurooppa

Joulunvietto monien Euroopan maiden välillä ei poikkea paljon toisistaan. Tyypillistä näille maille on joulun juhlimisen aloittaminen 24. päivä syöden perinteiset ylenpalttiset jouluruuat ja avaten lahjat tuolloin. Kuitenkin jotkin maat, kuten Venäjä juhlivat joulua tammikuussa. Liki kaikilla mailla on myös oma versio joulupukista, oli sitten kyse Venäjän pakkasukosta tai Islannin Yule Ladseista. Joulun uskonnollinen tärkeys vaihtelee eri maiden välillä, kuten myös niiden sisälläkin. Eli aika lailla samaa settiä kuin täällä kotoisassa Suomessakin, ei siitä sen enempää. 

Afrikka

Etelä-Afrikassa joulu on juhlapyhä. Sitä vietetään 25.12. Heillä on oma joulutarina pikkupojasta, Dannysta, joka oli syönyt keksejä jouluna ennen joulupukin saapumista. Hänen isoäitinsä oli tappanut hänet tämän vuoksi ja Danny kummittelee nyt taloissa joulun alla pelotellen lapsia ja pitäen yllä ”hyvää joulumieltä”.

Nigeriassa jouluun kuuluu kaupunkien tyhjeneminen ihmisistä, jotka matkaavat jouluksi esivanhempiensa kyliin. Jouluherkkuihin makeisien sijaan kuuluu pääasiassa erilaiset lihat. Lahjojen antaminen ei yleensä tapahdu ystävien tai perheenjäsenten kesken, vaan hyväosaiset auttavat huonomassa asemassa olevia lahjoilla tai rahallisella avulla.

Aasia

Vaikka Intiassa kristinusko on vähemmistössä, on joulu silti juhlapyhä. Intian jouluperinteet juontavat juurensa Englantiin, jonka siirtomaa Intia olikin vuoteen 1947 asti. Myös muut uskonnot juhlivat joulua. Joulu tunnetaan myös nimellä ”Badaa Din" (Big Day) Intiassa. Pakistanissa jouluperinteisiin kuuluu joululaulujen laulaminen kulkien ovelta ovelle keräten rahaa, joka käytetään usein hyväntekeväisyyteen tai annetaan kirkolle. Pakistanissa joulutähdet eivät korista kuusen latvaa, vaan talojen kattoja.

Kiinassa 25.12. ei ole juhlapyhä, paitsi Hong Kongin ja Macaun alueilla, joissa on siirtomaa-ajoilta jäljellä vielä kristillisiä perinteitä. Kiinan keskiosassa kuitenkin joulua vietetään epävirallisesti. Joulun viettoon kuuluu mm. joulukorttien lähettäminen ja lahjojen antaminen. Joulunvietto on suosittua myös Japanissa, vaikka se ei olekaan juhlapyhä. Jouluaattoa pidetään Japanissa pariskuntien aikana. Jouluruokiin Japanissa kuuluu joulukakku ja KFC:n kanaruoat.

Filippiinien ollessa yksi Aasian kristityistä maista, joulu on tärkeä juhla heille. Joululaulut alkavatkin raikua jo syyskuussa. Jopa joulupukki on löytänyt paikkansa joulunajan symbolina trooppisesta ilmastosta huolimatta. Jouluateria syödään aattona, keskiyön aikaan, ja joulupöytään kuuluu muun muassa juustopallerot, kinkku ja kaakaojuomat. Joulun aika päättyy Filippiineillä 6.1.

Oseania

Oseaniassa joulu on kesäaikaan. Joulupäivä sekä nyrkkeilypäivä (25.–26.12.) ovat kansallisia palkallisia vapaapäiviä. Joululaulut ja muut perinteet (joulupukki, reki yms.) ovat samoja kuin esim. Pohjois-Amerikassa. Jo marraskuun alusta lähtien kauppoihin ilmestyy joulukoristeita ja jouluruokia.

Joulukuun aikana monilla työpaikoilla järjestetään pikkujouluja, kuten Suomessakin. Usein näitä juhlia kutsutaan kuitenkin "vuodenpäättymis-juhlaksi", eikä siellä saata olla yhtään jouluun viittavia asioita.

Toisin kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa, TV:n katseleminen ei ole isossa osassa jouluna. Pääasiana on viettää aikaa ystävien ja perheen kesken, syöden hyvää ruokaa ja jakaen lahjoja. Lapsille kerrotaan joulupukin tulevan ja jättäen lahjoja joko joulukuusen alle tai "joulusukkiin", joita roikotetaan usein takan edessä. Pukille jätetään usein välipalaa ja juomia (myös alkoholia sisältäviä juomia), ja lahjat avataan joulupäivänä 25. päivä, toisin kuin Suomessa.

Joulun aikana on kaksi isohkoa urheilutapahtumaa, krikettiä ja veneilyä. Ruokailuissa syödään kinkkua, kalkkunaa, kanaa, salaatteja ja vihanneksia, samppanjaa ja luumuvanukasta. Karkkitangot ovat suosittuja makeisia. Oseanian ilmaston vuoksi ruokailussa on usein kevyitä annoksia tai grillaamista varsinkin rannikolla, missä kalaruoat ovat isossa osassa perinteitä.

Amerikka

Pohjois-Amerikan joulu on laaja-alaisesti suosittu juhla. Jouluaika alkaa marraskuun lopulla, kun Black Friday tapahtuu. Silloin kaupoissa on erittäin halvat hinnat ja asiaan kuuluu keskellä yötä shoppailu. Black Friday on heti Kiitospäivän jälkeen. Yhdysvalloissa varsinkin jouluun panostetaan kunnolla. Kotitaloja ja rakennuksia koristellaan valoilla ja koristeilla, joihin käytetään jopa tuhansia dollareita. Kaupoissa soi joululaulut ja ostoskeskuksissa on joulualennuksia ja paljon ihmisiä. Koristeita aletaan riisua taloista uudenvuodenaikaan.

Joulupukin sanotaan tulevan jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä ja lahjat avataan joulupäivän aamuna. Joulukuusen alle tai joulusukkiin jätettyihin lahjoihin panostetaan ja käytetään paljonkin rahaa. Myös lemmikeille saatetaan ostaa joululahjoja. Sukulaiset ja ystävät kokoontuvat yhteen jouluisin. Ihmiset lentävät kotiin kaukaakin tapaamaan sukulaisiaan.

Perinteisellä jouluaterialla tarjotaan usein kalkkunaa täytteen kera, perunoita, vihanneksia, kastikkeita, munatotia ym. Perinteisiin kuuluu myös joulukirkko, mutta vain uskonnolliset perheet menevät sinne. Kouluissa esitetään Raamatun joulukertomus ennen loman alkua. Joulun aikaan myös turistipaikoissa ihmisten määrä kasvaa. Eri tapahtumat ja ilmiöt lisäävät turisteja joka vuosi.

Keski-Amerikassa perinteet ovat osittain erilaisia. Esim. Guatemalassa ihmiset pukeutuvat koristeellisiin hattuihin ja tanssivat rivissä. Juhlassa on myös espanjalaisia ja mayalaisia elementtejä. El Salvadorissa lapset juhlivat joulua leikkimällä pienillä raketeilla. Teini-ikäiset ja aikuiset leikkivät isommilla raketeilla tai Roomalaisilla Kynttilöillä. Perheillä on myös juhlia, joissa he syövät ja tanssivat. Perinteisiä ruokia ovat kalkkunavoileivät kasvisten kera ja leivonnaisia jälkiruokana. Juomina ovat esim. kaakao ja ananasmehu. Kello 12 aamupäivällä kaikki kokoontuvat joulukuusen ympärille ja avaavat lahjansa.

Etelä-Amerikassa 25. päivä joulukuuta on kansallinen juhlapäivä. Perinteisiin kuuluu joulukortit, koristelut, joulukuusi ja lahjojen vaihtelu. Vaikka ilmasto on lämmin, koristeluissa saattaa olla lumiteemaisia koristeita. Jouluaatto on tärkein päivä joulukuussa. Toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, joulun tapahtumat ovat enimmäkseen keskiyöllä perheruokailujen ja lahjojen kanssa.

Kolumbiassa ja Venezuelassa joulu on uskonnollinen juhla. Joulupukin sijaan Jeesus-lapsi tuo lahjat. Silti joulupukilla on tärkeä rooli jouluna. Monet naapurit ystävineen ja sukulaisineen kokoontuvat yhteen "festareille". Ihmiset myyvät esimerkiksi ruokaa ja lapset leikkivät keskenään esim. rullalautojen kanssa. Ihmiset myös kiertelevät talolta talolle laulaen joululauluja. He saavat ruokaa ja juomaa eri taloissa ja he kantavat usein Jeesuksen kuvaa. Lapset kirjoittelevat pyyntökirjeitä Jeesukselle, joka lähettää lahjat keskiyöllä, jolloin ihmisillä on juhlia, jotka loppuvat vasta aamuyöllä.

Joo, nyt ei enää jaksa kirjoittaa. Hyvää joulua kaikille vaan!

Jenni & Sampo

Joulu joka päivä, koulu vain 190 päivänä

Voit joulun elää joka päivä vaan, jos tulet Lauttakylän lukioon. Muuten et. Näin oli tulkittavissa kommenteista lukion perinteisestä joulujuhlasta, sillä rehtori ilmoitti meille suuren ilon, että loma on lähellä. Ja yhtäkkiä oli rehtorin kanssa suuri joukko tavall... öh, taivaallista lukioväkeä, ja he ylistivät toistensa esityksiä.

Hallituksen jouluspektaakkelissa oli havaittavissa tietynlaista hierarkiaa.

Ja tapahtui niin päivinä sellaistakin, että oppilaskunnan hallitukselta kävi käsky, että vallan oli vaihduttava. Ja tämä vallanvaihto oli harvinaislaatuinen ja tapahtui Kim Jong-Nellin ollessa tyrannina. Laupias ja armahtavainen Nelli kuitenkin malttoi - sisäpiirin ja etenkin omista epäilyksistä huolimatta - luopua vallasta tarpeelliset poliittiset puhdistukset tehtyään. Luopumisen tuskaa helpottanee sekin, että Nelli palkittiin syksyn ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeen Satakunnan parhaana.

Oppilaskunta oli lupaillut suurta spektaakkelia, ja kyllähän kirkkaus loisti heidän ympärillään estradilla. Ykköset ovat näemmä hyvin oppineet lalumaista sarkasmia sanoittamalla lalumaisesti, kun taas kakkoset levittivät taivaallista ilosanomaa Bellinin Samba de Janeiron tahtiin. (Äidinkielen lehtori olisi ilahtunut vielä enemmän versiosta Samba e gol. #Ranska98) Abit pitivät kiinni linjastaan esittämällä Sika vol. III, ja etenkin pääosan esittäjä vakuutti luonneroolissa. Myöntää täytyy, että esitys on saanut lisää taiteellista syvyyttä sitten ensi kuuleman 2011.

Ykköset debytoimassa. Kiitämme sarkasmista. #lalu

Rytmiryhmä koulumme keskivaiheilta: kakkosten jouluperformanssi.

Abit ja Sika. Näyttää olevan ihan harmaasuolattu.

Seuraavaksi hiljennyttiin kuuntelemaan opettajien taiteellisen eliittijoukon heleää laulua, ja lopulta päästettiin loputkin miesopettajat irti - pitihän jonkun olla laval eka laval vika. Vikaa oli ainakin eräiden musiikillisissa taidoissa sen verran, että soitanto saattaa takavuosien musiikinopetuksen häpeään. Huolellisesti esityksen suunnitellut ja ohjannut orkesterinjohtaja Marttila tosin vaati ja siten myös saanee kaiken korkean kunnian itselleen. Eli maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto...

Teksti: Bemarien vapautusrintaman poliittinen siipi
Kuvat: Vesa, joulun lapsi

Sini Saarela, kuuletko heitä?

Kun tuomarikolmikon puhenainen Veera Hongisto kertoi väittelykilpailun finaalin tuloksen, monen leuka loksahti ja twitteria kohahti. Oli koettu vaiheikas finaali, jossa puolustavat mestarit Antti-Matti, Sakke ja Joonas vaikuttivat vetävän taas pidemmän korren. Pojat olivat vielä vakuuttavampia kuin voittoisana viime vuonna, Antti-Matti teki pari "verbaalista ilmaveiviä", kuten Risto twitteritse kommentoi, ja hersytti yleisöstä parit servausaplodit. Mestarit esiintyivät itsevarmasti ja johdonmukaisesti tuulettaen julkisesti jo finaalin aiheen kuultuaan.

Ja silti he hävisivät. Eve, Eve ja Veera pitivät puolensa, onnistuivat jotenkin ahdistamaan mestareita hyökkäyksillään - ja voittivat. Finaali lähti hieman kangerrellen liikkeelle, mutta hiljalleen tahti kiihtyi ja tyttöjen taktiikka toimi. He onnistuivat vakuuttamaan tuomariston siitä, että suoran toiminnan kansalaisaktivismi on hyväksyttävää, jos sen tarkoitus on hyvä - Sini Saarela oli siis oikeassa. Ehkä ratkaisu oli siinä, että pojat eivät onnistuneet pitämään tarpeeksi vahvasti esillä sinänsä hyvin mietittyjä argumenttejaan.

Joonas hämmentyy, Sakke vakavoituu (kerrankin...) ja Antti-Matti keskittyy.

Vakuuttavaa esiintymistä Eveltä. Veera ja Eve murhaavat katseella.

Väittelyiden taso oli vakuuttava. Ensimmäisessä välierässä voittajakolmikko vielä hieman hapuilevasti haki otetta Terhiä, Essiä ja Lottaa vastaan, mikä tekikin hallitsevista mestareista suosikkeja finaaliin. Toisessa välierässä pojat nimittäin selvittivät villillä kortilla mukaan päässeiden ykkösten trion Olavin, Roosa-Marian ja Ilonan heittämän haasteen. Väittelystä saattoikin povata tulevaa El Clasicoa - ainakin Joonas uhosi tulevansa ensi vuonna hakemaan revanssia, ja ykkösiltä on lupa odottaa vahvaa esiintymistä tulevinakin vuosina. Toisaalta nyt on jo opittu se, että väittelykilpailussa varmaa on vain yllättävyys.

Parempi onni ensi kerralla, Terhi, Essi ja Lotta.

Ykkösten ennakkoluuloton kolmikko, josta kuulemme vielä.

Teksti: Jari
Kuvat: Anu, tai Vesku. Jäi puheenjohtajalta huomioimatta.

Minun taisteluni (Romania Minkan silmin)

Osa 1

Kello 2.00 lähdimme Huittisten linja-autoasemalta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta suuntasimme Münchenin kautta Bukarestiin. Matka sujui erittäin hyvin ja myös hieman väsyneissä tunnelmissa. Bukarestiin saavuttuamme tilasimme taksit ja lähdimme kilpaa kohti hotelliamme, jossa tietysti suurimman, kylpyammeella ja kauneimmalla näköalalla varustetun huoneen saimme minä ja Anni. Ilta sujui KFC:ssa herkutellen ja hotellihuoneessamme makoillen.           

Seuraava päivä alkoi ihanalla aamiaisella ja saatuamme vatsamme täyteen lähdimme hieman kiertelemään kaupunkia. Tulihan siinä nähtyä jos jonkinlaista, esimerkiksi vaatimattoman kokoinen Romanian parlamenttitalo. Lattiapinta-alahan rakennuksessa on vain vaivaiset 330 000 neliömetriä . Anu tahtoi myös jostain kumman syystä raahata meidät taidemuseoon, jossa ihastelimme toinen toistaan luovempia teoksia ja sivistimme itseämme (en muista juuri mitään ajasta, jonka siellä vietimme, sillä saatoin olla kooman kaltaisessa tilassa). Vaelsimme pitkin Bukarestia, kunnes Anu bongasi Van Gogh nimisen kahvilan. Tähän kuppilaan oli siis aivan pakko mennä ja jokainen varmaan ymmärtää miksi. Pienen välipalan jälkeen pääsimme takaisin hotellille ja lähdimme kaikki kulkemaan omia reittejämme. Illalla menimme aterioimaan Timon ja Anun suosittelemaan huippuravintolaan (jonka nimi tosin on hämärän peitossa). Nukkumaan menimme todella aikaisin (yeah right), sillä tahdoimme olla virkeinä hereillä sovittuun aikaan eli kello 8:30.

Osa 2

Heräsimme tietysti ajallaan ja sovimme, milloin olisimme laukkujemme kanssa valmiina hotellin respassa, sillä emmehän me voineet myöhästyä aina niin säntillisten polakkien kanssa sovitusta tapaamisajasta. Vaeltelimme jälleen kahden hengen porukoissa muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen odottelimme ikuisuuden Puolan tyttösiä, jotka tavastaan poiketen olivat myöhässä. He kuitenkin yllättivät meidät ja saapuivat noutamaan meitä suloisella pienellä bussillaan. Pahaa aavistamatta nousin tuohon ajoneuvoon, tietämättä sen suunnan olevan Helvetin portteja kohti. Kaunis kaupunkimaisema vaihtui johonkin Vampulaa/Punkalaidunta muistuttavaan karmivaan näkyyn. Tuo näky tunnetaan Romaniassa paremmin nimellä Pitesti (loistava matkakohde seikkailun haluisille ihmisille! ). Tunsin asioiden olevan pielessä. Astuessani ulos bussista näin

tytön, jonka Aida esitteli emännäkseni. Istuin Dacian kyytiin, kuvittelin majoittuvani kerrostaloon tai edes johonkin sivistyksen lähistölle. Istuttuani autossa noin puoli tuntia ja katsoessani katulamppujen häviävän ymmärsin, etten ehkä enää koskaan tule tapaamaan Anua, Timoa, Heidiä, Josefiinaa, Annia, rakasta kissaani tai ketään muutakaan. Ohitimme matkan aikana vähintään kolme hautausmaata, mikä ei lievittänyt pelkoani yhtään… En myöskään löytänyt WiFi-yhteyttä, jolloin tunsin jo kuoleman olevan lähellä. Loppujen lopuksi houstini isä (kavereiden kesken Räikkönen) pysäytti menopelinsä ja kävelin punaisten porttien läpi kohti tuhoa. Oli niin pimeää, etten nähnyt muuta kuin ränsistyneen ”talon”, johon minun oli määrä asettua. Minut ohjattiin huoneeseen, johon mahtui pulpetin kokoinen ruokapöytä, pieni kirjahylly, kaksi sänkyä ja läjäpäin hometta (sitä riitti). Minulle myös kerrottiin, ettei yhtä ikkunoista saa kiinni, eikä lämmitys ole toiminut sitten vuoden 1943 (huomasin samalla, etteivät edes ovet pysyneet kunnolla kiinni). Mitä tekee suomalainen kermaperse siinä vaiheessa? Itkee tietysti silmät päästään ja koittaa saada navigaattorin toimimaan, jotta löytäisi nopeimman lenkkipolun Suomeen. Navi ei tietenkään toiminut ja soitin Anulle, jonka avulla rauhoituin edes hieman. Itkun loputtua pyysin päästä vessaan. Silloin minut raahattiin ulos (en edes tiedä miksi oletin sen olevan sisällä). Vessa muuten tarkoittaa romaniaksi lautahäkkyrää, jonka pohjassa on pieni reikä, romanialaisessa vessassa ei käytetä yleensä valaistusta, mutta onneksi houstini oli ymmärtäväinen ja tarjosi minulle taskulamppua mukaan. Selvittyäni sisälle, en suinkaan vaihtanut yövaatteisiin, vaan laitoin takin päälle ja vedin viltin korviin saakka. Muistan ajatelleeni, että näkemäni rotta syö minut elävältä tai kuolen kylmyyteen.

                      Aamu kuitenkin tuli! Ajattelin ensiksi mennä käyttämään toilettia, mutta päätin kuitenkin pidätellä, sillä eteisessä minua odotti vastaanottokomitea, nimittäin miljoona maailman ruminta kanaa. Seisoin bussissa noin 45 minuutin verran, kunnes lopulta pääsin koululle. Siellä ajattelin olevani turvassa. Myös Heidillä oli ollut samankaltaisia ongelmia asumiseen liittyen, joten asia otettiin puheeksi Team Romanian keskuudessa. Tuona kyseisenä hetkenä minun houstini loukkaantui verisesti ja päätti pitää mykkäkoulua miltei koko päivän. Saimme kuitenkin sovittua, mutten päässyt illalla muiden kanssa viettämään vapaa-aikaa. Vaihdoimme edellisestä kauhujen talosta toiseen taloon ja Heidi sai vaihtaa myös isäntäperhettään.

 Ajattelin kaiken sujuvan vihdoin hyvin, mutta kuinka väärässä olinkaan… Ensin rakas houstini tahtoi kuulla, miksi minusta on tullut lihava. Olin tietysti hieman yllättynyt ja aika tavalla loukkaantunut, mutta häntä se ei kiinnostanut. Selitin toki parhaani mukaan turvonneisuuteni syyn ja hän tarjosi minulle ”laihdutuspäärynöitä”. Ihan mahtavia olivat! Näitten kuuluisien päärynöitten nimi on Gutuie, joten jos jotain muutakin liikakilot painaa niin päärynää poskeen vaan.

Tein myös itse kohtalokkaan virheen päivittämällä Facebook-tilani ja meillä sitten tuli pienimuotoinen ongelma… Eli mykkäkoulu, joka kesti noin kaksi päivää. En tietenkään päässyt viettämään vapaa-aikaa yhtenäkään iltana ja sain myös kiellon käyttää internettiä, joten melkeinpä koko loppu viikko meni nukkuessa ja koulussa käydessä.

Toki kävimme myös vierailemassa museossa ja Ronera -nimisessä yrityksessä, jossa yrityksen johtaja kaavaili kaksimetrisestä pojastaan miestä Josefiinalle, Heidille ja Annille (minulla ei kuulemma riittänyt pituus). Keskiviikkona koululla pidettiin YES –festivaalit, ja päädyimme Romanian telkkariinkin (wou, hyvä me!). Festivaaleilla oli siis erilaisia yritysideoiden esittelyjä ja tanssiesityksiä, joihin mekin jouduimme loppujen lopuksi osallistumaan.

Osa 3

                      Torstai koitti viimeinkin ja pääsimme istumaan bussiin. Sinaiaan matkaaminen taukoineen päivineen kesti vähintään kymmenen tuntia ja matkalla ehdimme nähdä Draculan linnan, mikä oli paras kohde koko Romanian matkan aikana. Kun pääsimme Sinaiaan, majoituimme jälleen kahden hengen huoneisiin. Tällä kertaa onni ei suosinut minua ja Annia, sillä vessa ei vetänyt ja ovessa ollut lukkokaan ei toiminut moitteettomasti.

 Me suomalaiset saavuimme illalliselle hieman ylipukeutuneina verrattuna muihin, mutta me edustamme aina toisin kuin eräät, joten mitä voikaan odottaa. Ohjelman mukaan illallinen alkoi kello 19:00, mutta muistan istuneeni vielä 20:30 pöydässä ilman ruokaa. Illallisen jälkeen oli läksiäisjuhlien vuoro. Team Finland hoilotti antaumuksella Dingoa ja jos en ihan väärin muista niin noilla paikkeilla väki alkoi mystisesti vähentyä… Loppujen lopuksi salissa oli vain opettajat ja suomalaiset oppilaat (muilla oli yläkerrassa vähän kovemmat bileet). 

Noudatimme melkein Anun antamaa prinsessasääntöä, joten heräsimme kutakuinkin ajoissa ”aamiaiselle”, josta jatkoimme kohti Pelisorin linnaa. Lopulta meidät päätettiin vapauttaa vankeudestamme ja pääsimme takaisin Bukarestiin, jossa etsimme Anun valitsemia ruokapaikkoja, jotka kaikki olivat  joko lopettaneet tai muuten vain huonoja. Päädyimme siis lopulta Pizza Hutiin. Lauantaina kotiinpaluu sujui loistavasti, lukuun ottamatta Anun laukkujen katoamista.

Teksti: Minka Leppänen

Kuvat: Anni Laurila ja Anu Heinonen-Seppälä

Pääosaa näytteli aikuislinja

Itsenäisyyspäivän aattona vietettiin luultavasti ainutlaatuinen ylioppilaiden lakitus: arvatenkin ensimmäistä kertaa lukion historiassa juhlittavana oli vain aikuislinjalta valmistuneita. Juha Sario ja Kari Oksanen saivatkin osakseen erityismaininnat rehtorin puheessa. Rehtori Mäkisen mukaan Juha onnistui yhdistämään työnteon ja opiskelun erinomaisin tuloksin, kun taas Karin valkolakki on osoitus päättäväisyydestä.

Aikuislinjan uudet ylioppilaat Kari Oksanen ja Juha Sario.

Sinänsä juhla oli perinteinen: rehtori pohdiskeli puheessaan Suomen itsenäisyyttä ja koulutuksen ynnä sivistyksen merkitystä, Petri Bondfolk oli koonnut bändin iltapäivän viihdykkeeksi, ja nousevana tähtenä esiintyi Terhi Virtanen soittaen kanteletta kuin itse Väinämöinen.
Esimerkiksi valokuvauksesta vastannut Riihi-Foto Oy haltioitui niin, ettei saanut kameraansa toimimaan, ja siksi julkaisemme kuvan toisesta musiikkiesityksestä:

Perinteinen vapauden viesti siirsi vallan oppilaskunnan hallituksessa väistyvältä puheenjohtajalta uudelle, joskin diktaattorimaisuudessaan Nelli Mäkitalo ei ollut ihan varma, voiko hän jättää jälkeensä valtatyhjiötä. Varmaa ei ole sekään, mitä Eveliina Järän dynastia tuo tullessaan ja kuka kiskoo naruista taustalla.

Even ilme kertoo, miltä tuntuu saada valta käsiinsä. Nelli vain näyttelee.

Teksti: JE
Kuvat: VR