Wanhat, wanhat, wanhat !

Ikuisuuden kestänyt stressi ja jännitys purkautui 17. päivä helmikuuta, kun kauan odotetut wanhat olivat vihdoin käsillä. Tansseja jankattiin ja jankattiin niin pitkään, että odotukset päivästä olivat hyvin korkealla! Kyllähän ne tanssit sitten sujuivatkin ilman suurempia vahinkoja, mokia tai kriisejä... Ainakin, jos jätetään huomiotta ne muutamat katkenneet vanteet, revenneet mekot ja pitkin tanssilattiaa lennelleet, mekoista irronneet timantit, tietenkään unohtamatta Ollin revenneitä housuja! Onneksi paikalla oli muutama ompelutaitoinen, jotka saivat mekot (ja Ollin housut) näyttämään taas virheettömiltä.

 
 Perjantaiaamu alkoi parin tunnin yöunien jälkeen yllättävän virkeällä temmolla. Kuudelta ylös sängystä, sitten syömään aamupalaa, pesemään hampaita ja tekemään pohjameikkiä ja seitsemältä kutsui kampaaja. Vähän yli tunnin istuin kampaajan käsittelyssä ja sen jälkeen vauhdilla kotiin tekemään meikki loppuun ja pukemaan mekkoa päälle. Yhdeksän aikoihin äiti kuskasi minut mekkoineni autollaan Huhkolinnalle. Ennen ensimmäistä näytöstä ehdittiin kehua toinen toistemme puvut, mekot ja meikit, ottamaan pari- ja yksityiskuvat ja jännittämään hullunlailla! Ensimmäinen näytös alkoi klo 11:00, jolloin yleisö koostui lähinnä päiväkotilaisista ja muista pienistä lapsista, mikä oli todella suuri helpotus! Ensimmäinen näytös meni kaikilla vähän miten sattuu... Mokia tuli varmaan jokaisessa tanssissa tasaiseen tahtiin, mutta eipä sen ollut väliä, sillä joka kerta vilkaistessani yleisöön lapset sohelsivat siellä jotain aivan muuta kuin katsoivat meidän tanssimista. Toinen aamunäytös, jossa yleisössä oli yläasteelaisia ja te ihanat lukiolaiset (miinus te ihanat abit), menikin jo paljon paremmin.

Aamunäytösten jälkeen käväisimme vanhainkodeissa viihdyttämässä ja ärsyttämässä mummeleita ja papparaisia. Kolmen tanssin jälkeen lähdimme kovalla kiireellä kohti seurahuonetta ja RUOKAA! En tiedä, vaikuttiko seken ilmapiiri meihin vai mikä oli, mutta koko ruokailu meni niin levottomissa merkeissä että huhhuh! Käytöstavat unohtuivat ehkä hetkeksi ja levottomuus iski varmasti meihin jokaiseen, tai siihen ainakin ruokailusalissa kuulunut nauru ja hekotus ja kikatus viittasi...

Vanhainkodista.

   

Ruokailun jälkeen oli jokseenkin turvonnut olo! Mekon kanssa oli vaikea hengittää ja nyöritys kiristi ja puristi. Ei lainkaan kiva! Ennen seuraavaa esitystä meillä oli kuitenkin aikaa hengähtää (sen verran, kun henkeä saatiin) ja harjoitella tanssikuvioita lähinnä jatkoja varten. Tunnelma Huhkolinnassa oli ehkä hitusen rennompi kuin aamulla! Puoli kuuden maissa sinne kuitenkin alkoi lipua muutakin yleisöä, jolloin meidän oli taas ruvettava käyttäytymään. Kuuden esitys menikin sitten jo ihan rutiinilla ja paljon paremmin kuin aamunäytökset. Iltaesitysten välissä otettiin hetki lepoa lattialla ja haukattiin omenaa ja sitten taas jatkui! Ja nyt jo ihan samalla kaavalla meni myös kahdeksan näytös eli hyvin kaiken kaikkiaan!

Kun tanssit oli tanssittu, alkoi siivous! Koko Huhkolinna piti siivota ennen kuin päästiin lähtemään busseilla kohti Vammalaa. Paikka oli suht nopeasti siivottu ja bussit pääsivät lähtemään jatkoille joskus 11 maissa. Jatkoista en sen enempää sitten kerrokaan. Jatkojen muistikuvat jääköön ja pysyköön kaikkien pään sisällä sellaisena kuin ne siellä ovat!

Ja tähän loppuun vielä iso kiitos kaikille päivään jotenkin osallistuneille!

- Saara