Abien unelma - penkkien painajainen

On vierähtänyt jo mukava tovi tovinen tuosta yhdestä lukiolaisen elämän kohokohdasta, elikä penkkareista sekä juhlahumusta ennen ja jälkeen painajaisia. Osa meistä aloitti juhlinnan jo keskiviikkona, torstaina abioneerit viihdyttivät Lauttakylän prikaatia sotaisan ohjelman merkeissä ja muita kouluja rekkojen lavoilta. Torstai-iltana päästiin jo ilmiöksi muodostuneelle abiristeilylle ja perjantaina jatkettiin vanhojen jatkoille.

Keskiviikkona siis osan porukan kanssa haettiin alkulämpöä paikallisesta juottolasta karaoken ja biljardin merkeissä. Mukaan seurakuntahuoneelle mahtui ainoastaan yksi amis, kaikki muut olivat omia kullannuppujamme, elikäs meitä, elikäs abeja, elikäs edustus oli taatusti hyvä ja fiilistä riitti sielläkin. Legendan mukaan vuotta aikaisemmin kyseinen juomalaitos sisälsi penkin painajaisia edeltävänä iltana huomattavasti suuremmalla prosentilla abeja, mutta tänä vuonna vain kourallisen tarvitsi herkistellä kisakuntoa ennen varsinaisia juhlia - liekö sitten hyvä vai huono muutos.

Torstaiaamuna oli tosi kyseessä. Uninen komppania herätettiin aamunavauksella, jossa luettiin abioneerin vala. Sen jälkeen koulun väki marssi prikaatin juhlakeskukseen ja juhliminen aloitettiin abioneerien sisääntulolla ja heidän esittelyllään. Joukkoon mahtui kaikkea kansainvälisistä tähdistä tankkeihin ja koiriin, jopa kerran itseään ampunut Adolf oli noussut haudastaan. Menossa oli mukana myös afgaanisoturi intrumentteineen sekä taistelusukeltajat speedot tiukalla. Abioneerien ohjelmatoimiston suunnitelmien mukaan edettiin jumpan, kisailujen, diplomien jaon ja videoiden saattelemana. Kaikkien yllätykseksi myös opettajat täyttivät tehtävänannon määräaikaan mennessä, mutta annettiinpa heille aikaa tuotoksen tekoon 100 päivää tavallisen vajaan kahden jakson sijaan. Torstain ohjelma jatkui rekka-ajelulla Huittisten eri koululaitosten luona. Yllätyksenä tuli, miten paljon pieni lapsi voi himoita maustettua ja kovaa kumia niin paljon. Mutta hauskaa oli heittää ja ampua niitä kuitenkin.

Otos rekka-ajelulta. Kyllä oli hymy herkässä.

Varsinainen koitos alkoi Turussa, kun abioneerijoukkomme nousi Silja Europalle. Tiedättehän sen tunnelman, kun on sadoittain nuoria samassa paikassa ja tarkoitus on juhlia. Kaikki pääsivät laivaan lähes ongelmitta, vain nimimerkillä Adolf oli vaikeuksia. Sisään päästyämme tytöt vetäytyivät omiin oloihinsa laittautumaan ja pojat alottivat illan vieton lähinnä korttia hytissä pelaten. Illemmalla laivalla hullaannutti Petriiiiiiii Nygård sekä talon oma dj, ainakin baarin puolella. Mitä tapahtui muissa laivan osissa baarin ollessa auki, sitä ei tarina kerro. Joku meistä pääsi myös huudattamaan koko abilaumaa baarissa, kun dj ei vahtinut mikrofoniaan kyllin tarkasti. Kaikki laivan abit olivat keskenään kavereita ja uusia tuttavuuksiakin tuli. Turkulaisten kanssa dissattiin salolaisia, ja salolaisten kanssa dissattiin turkulaisia. Paimiolaisten kanssa sitten dissattiin sekä turkulaisia että salolaisia. Toivon hartaasti ettei Sastamalan lukio saa kauheasti vihapostia keneltäkään, sillä tarvetta tuli myös opettajien huoneen joustavimman antamalle ohjeelle: "Jos joku kysyy, ni te tuutte Sastamalan lukiosta." Hauskaa riitti aamuun asti, sillä baarin sulkeuduttua opiskelijat siirtyivät käytäville bailaamaan ja rankimmat bilehileet kävivät aamupalalla ennen nukkumassakäymistä.

Vieressä on julkaisukelpoisin kuva mitä hyttikäytävältä saatiin - tietenkin lavastettu.
Ajankohta oli tarkalleen noin aamuyö.
Sodassahan ruumiinlämmön jakamisen tärkeys korostuu.





Perjantaiaamu alkoi iloisesti sen rajan toisella puolella, nimittäin kello oli niin paljon, että Verovapaa oli avattu. Päivä kului voimia kerätessä ja stand up -humoriikasta nauttiessa. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli lähdön aika ja jätimme laivan. Jälleen ongelmitta tietenkin.

Bussimatka Turusta Huittisiin sujui rattoisasti ja henki oli korkealla. Näimme myös osan vanhojen tansseista, kun saavuimme Huhkolinnalle jatkokuljetusta odottamaan. Te vanhat olitte ihan hyviä, harmi vain teille, että rima asetettiin viime vuonna niin korkealle. Jatkot olivat kuitenkin ennen näkemättömät! Meno oli todella railakasta, ja vahingoilta ilmeisesti vältyttiin. Kyllä teistä nuoremmistakin vielä hyviä abeja saadaan - ainakin juhlimisen osalta.

Kun lauantaiaamu sitten valkeni, olo oli kuin kolme päivää reivanneella. Huhujen mukaan se koolla alkava kansantauti oli moniin lukiolaisiin iskenyt lauantaina, enkä tarkoita diabetesta. Mutta kaikki oli sen arvoista!

Aivan pakko kiittää koko abioneerien joukko-osastoa todella huikeasta kokemuksesta! Kaikki voivat rinta rottingilla kertoa olevansa abioneeri Lauttakylän prikaatista. Thrist Aid -yksikkö kuittaa, KIITOS!

Anton