Vauhtimatkatrilogia, osa 3

Andorran patikointien jälkeen oli aika hypätä linja-autoon ja matkustaa viimeiseen kohteeseemme, Barcelonaan. Joukkoliikennettä hyödyntävästä matkanteosta riittänee, jos mainitsemme, että ilahdutimme paikallisia kanssamatkustajiamme solkkaamalla äidinkielellämme toinen toistaan enemmän väsymystä korostavia lauseita sekä ihailimme upeita maisemia.

Keekki matkusti turvallisesti hatun päällä.

Itse Barcelonassa vietimme ensimmäiset hetket tukahduttavassa metrossa sekä seikkailemalla rinkat selässä muotiliikkeiden ja niiden asusteilla koristautuneiden paikallisten keskellä. Vain muutaman askeleen päässä kaikesta luksuksesta sijaitsi ah-niin-ihana majapaikkamme Lenin hostel, jonka käytävien seiniltä saattoi löytää potretteja itse Lenin-sedästä. Seuraavat päivät välttelimme tätä kommunismin kehtoa, iltojen saapuessa palasimme poikien huoneeseen pelaamaan hygieniaolosuhteiden inspiroimaa peliä ja öisin välttelimme lakanoihin kietoutumista. Onneksemme emme kuitenkaan kokeneet näitä olosuhteita yksin, vaan yö toisensa jälkeen jaoimme vuoteemme paikallisten petitoverien, luteiden, kanssa.

Ensimmäisen illan huumassa osa urheasta joukkiostamme onnistui lähes hukkumaan suurkaupungin vilinään, mutta pimeyden saapuessa olimme jälleen yhdessä nauttimassa perinteistä iltapalaa (eli hampurilaisia sekä majoneesilla kuorrutettuja perunoita) läheisessä ruokapaikassa. Vetäydyimme yksi toisensa jälkeen unten maille, ja olimmekin aamulla virkeinä valmiita uusiin seikkailuihin.

Ensimmäisen illan vauhdikkaiden seikkailujen jälkeen heräsimme aamulla virkeinä uuteen päivään ja uusiin oppitunteihin. Päivän kohokohdat olivat 1) kioskijäätelöt sekä 2) taideasiantuntija Piritan opastama arkkitehtuuria käsittelevä kierros, jonka aikana ehdimme nähdä Gaudin käsien jälkiä eri puolilla kaupunkia. Opettajien toiveesta tasapainotimme tätä aspektia vierailemalla myös museossa, jossa pääsimme tutustumaan muun muassa ihmis-, kasvi- ja eläinhistoriaan sekä erilaisiin ennätyksiin. 

Gaudi-kierros herätti kiinnostusta...

...tai sitten ei.

Stereotypinen ryhmäkuva, vol 2.

Päivän vaihduttua torstaiksi heräsimme aikaisin ja suuntasimme junien, bussien ja taksien avustuksella Barcelonan ulkopuolelle. Ensimmäinen visiitti sijoittui Figuerasiin ja seuraavaan museoon, joka oli täynnä Salvador Dalin monipuolisia aikaansaannoksia aina perinteisemmistä teoksista surrealistiseen tilataiteeseen. Täytyttyämme taiteesta ja lounaasta matkasimme vielä viettämään päivää Espanjan rannikolle kiiltävän sinisen meren sekä jalkapohjia polttelevan hiekan luokse. 

Hra Mertala ei suostunut korttipeleihin, ellei saanut itse valita peliä.

Dalin sisustama huone, kun kävelee rappusia ylös ja katsoo kamelin vatsasta
roikkuvan lasin läpi.

Poikien ruusutempauksen (ks. video) kunniaksi
ostimme heille syötävän kasvin.

Perjantaipäivänä tutustuimme muun muassa Espanjan historiaan sekä taloudelliseen tilanteeseen luentojen sekä konkreettisten paikkojen välityksellä. Teimme tuttavuutta myös putiikkeihin, joihin osa mielellään sijoitti.

Kenttäluento historiasta ei saanut suuria aplodeja.

Illan tullessa opettajat pitivät lupauksensa ja johdattivat meidät valkoisten pöytäliinojen ravintolaan, jossa ei huvittanut edes pilata hienostunut tunnelmaa napsimalla tekotaiteellisia kuvia ruoasta. Sen sijaan voidaan mainita, että niin alkupalat kuin myös pää- ja jälkiruokakin maittoivat. Viimeisen illan jatkot vietettiin sen sijaan pelaamalla pöytäjalkapalloa. Olennaista ei liene se, kuka voitti minkäkin ottelun, vaan se, että team Jose & Sampo hävisivät pelin toisensa jälkeen. 

Mallitytyt ja -Vesa.

Viimeinen päivä kului heittämällä hyvästit hostellin yöllisille petitovereille sekä muille lisämausteille. Uupumuksesta huolimatta jaksoimme kuitenkin panostaa ruoan laatuun; lounaan nautimme ravintolassa, jonka menu sisälsi muun muassa lapsen kylkeä, kattilarumpuja, tortillavauvoja sekä rohkeita perunoita, ja lentokenttäpäivällinen hotkittiin alas ruokakriitikoiden ylistämässä Mäkissä. Vaikka väsymys ja valmiiksi koettu reissukaipuu iskivät, jaksoimme viihdyttää muita lentokoneeseen jonottavia kotitekoisilla lauluilla sekä huonoilla jutuilla.

Tieto matkasta Suomeen aiheutti lähinnä tyrmistystä.

Niin ja sitten tosiaan. Pitkä ja intensiivinen reissu on osittain tallennettuna videoblogeihin, joiden narratiivisesta äänestä sekä kuvauksesta kuuluu krediitti useimmiten Sanpolle ja toisinaan joillekin muillekin, joten työstimme pienen kollaasin, joka on läpikäynyt KGB-tason sensuurin ja silti selvinnyt tänne. Nauttikaa vauhdikkaasta ja huolimattomasta äänen ja liikkuvan kuvan juhlasta, jonka annoimme luvan kanssa näkyä myös editointityylissä (koska emme jaksaneet taistella tuulimyllyjä vastaan).

Tiedeleirikoulun opiskelijaosaston viestintäedustajat kiittävät ja kuittaavat.