Näe ja koe Alankomaissa

Koninginnedag, alkujaan kuningatar Julianan syntymäpäivä

Kuningattaren päivä, 30. huhtikuuta, on kansallinen vapaapäivä Alankomaissa. Vuonna 2014 Willem-Alexander astui valtaan ja juhlapäivää alettiin kutsua kuninkaan päiväksi (Koningsdag) ja sitä vietetään 27.4, uuden kuninkaan oikeana syntymäpäivänä. Silloin koko Amsterdamin kaupunki pursuaa oranssista väristä.   Kuninkaan päivän juhlinta alkaa jo edeltävänä iltana (Koningsnacht) karnevaalimaisessa tunnelmassa ja seuraavana päivänä vuotuisena perinteenä kuninkaallinen seurue vierailee jossakin Alankomaan kaupungissa tai kunnassa osana juhlaa. Vaikka museot ja nähtävyydet ovat suljettuina, kaduilla on kaikenlaista tapahtumaa: livemusiikkia, juhlia, teatteriesityksiä, pelejä ja leikkejä sekä koko kaupungin kattava kirpputori.

Festarikesä Alankomaissa
A Campingflight to Lowlands Paradise, lyhyemmin Lowlands, on maan suosituimpia festivaaleja. Kolmepäiväiset festivaalit järjestetään elokuun puolessa välissä Biddinghuizenin kylässä Walibi Holland –huvipuistossa. 200 artistin musiikkitarjonnan lisäksi festareilta löytyy tanssia, teatteria, elokuvia, vartalomaalausta ja katutaidetta.
Defqon.1 on tanssimusiikkifestivaali, joka keskittyy soittamaan rankempaa elektronista tanssimusiikkia kaiken kaikkiaan 14:llä eri lavalla! Festivaalit pidetään kesäkuun viimeisenä viikonloppuna samaisessa Biddinghuizenissa sijaitsevassa huvipuistossa. Kävijämäärä on noin 55 000 ja liput myydään välillä loppuun jopa tunnin sisällä. Defqon.1 järjestetään myös Australiassa.

Muita Alankomaissa järjestettäviä festivaaleja ovat mm. rockmusiikkiin keskittyvä Pinkpop Festival, taiteen ja elektronisen tanssimusiikin yhdistävä Mysteryland sekä Sensation, johon ihmiset tulevat valkoiseen pukeutuneena kuuntelemaan mitäpä muutakaan kuin elektronista tanssimusiikkia.

Korkeakulttuuria Amsterdamissa
Itse Alankomaan pääkaupunki Amsterdam on hyvin korkeakulttuurillista aluetta. Musiikkia voi kuunnella yhdessä maailman parhaimmista konserttitaloista Concertgebouwssa, jossa akustiikka on huippuluokkaa. Siellä järjestetään vuosittain yli 300 konserttia ja kuuluisimpana näistä pidetään sinfoniaorkesteri Concertgebouwn konsertteja. Myös erilaiset baletit ja oopperat ovat olennainen osa Amsterdamin kulttuuria ja niitä pääsee seuraamaan useasti muun muassa Koninklijk Theatre Carressa. Kaikkien festareiden, oopperoiden, teatterien ja konserttien lisäksi yksi olennainen tapahtumapaikka suurienkin konserttien järjestämiseen ovat kirkot. Oiva paikka urkumusiikinkuuntelulle onkin Oude Kerk.

Konserttitalo Concertgebouw

- Ansku ja Suvi / KVK

Paintball vaiko painball??

Muistaako joku vielä reilu viikon takaisen erittäin aurinkoisen ja muutenkin ihanan keskiviikkopäivän, jolloin joukko uljaita lalulaisia matkasi kohti Turkua? Matka alkoi suunnilleen kello 11.40. Määränpäässä ihmetteli osa saapumistamme hallille, missä yhä rikottiin paljon keskustelua herättänyttä alkoholilakiuudistusta suurilla mainostauluilla ja muilla sen sellaisilla. Kyseisen hallin takaa löytyi kuitenkin erillinen rakennelma, joka oli päätepysäkkimme. Värikuulasodan sisäversiossa kuulat eivät aukea eli väriä ei lennä, vaikka osa näin vielä luulikin.

Ei kestänyt kovin kauaa, kun porukkamme jakaantui kolmeen osaan: ykköset abivahvistuksilla (mustat), kakkoset abivahvistuksilla (valkoiset) ja abitiimi (punaiset) ja paukuttelu sai alkaa. Kentällä taisteli kaksi tiimiä kerrallaan. Areena oli kuin ränsistynyt kaupunki. Piilo- ja kyttäyspaikkoja oli monenlaisia: autoja, rengasvalli, "kerrostaloja" ja epämääräisiä seiniä. Näkyvyys oli heikko sumun keskellä, joka lisäsi tunnelmaa taistelumusiikin lisäksi.

Joukkueiden taktiikat erosivat hieman toisistaan ja niitä kehiteltiin pelien aikana. Mustien taktiikkana oli pitkälti kärkkyminen lähellä omaa kotipesää, mikä osottautui melko hyväksi pisteitä katsottaessa. Punaiset eivät tästä taktiikasta erityisesti pitäneet, vaan suosivat aggressiivisempaa lähestymistapaa. Allekirjoittaneet kuuluivat valkoiseen tiimiin, joten muiden joukkueiden taktiikoista on vähäisempää tietoa. Aluksi oli hieman haparointia strategisesti ja siitä oli merkkinä muutamat kiljahdukset ja ryhmittäytymiset vääriin paikkoihin, mutta monista tappioista huolimatta into säilyi loppuun saakka. Muun muassa Olaf keksi käyttää pakettiautoa hyväkseen. Taktiikkana oli ikkunan veivaaminen alas, kun ampuu. Vastaavasti vastustajan tulittaessa ikkuna laitettiin takaisin kiinni. Muutamat joukkueiden urheimmat ottivat riskin ja syöksyivät tilaisuuden tullen vaivihkaa vastustajan kotipesään ja lunastivat taistelun voiton.

Valkoiset voittivat kaksi taistelua, punaiset viisi ja koko sodan voitti musta tiimi kuudella taisteluvoitolla (lähde?). Taisteluissa ei mustelmilta vältytty, sillä suoran osuman saadessaan huomasi kyllä tulleensa ammutuksi (auts!).

Kaikki kolme joukkuetta seksikkäissä uniformuissaan.

Oppilaskunnan hallitusta mahtireissusta kiittäen Sanni ja Minna.

Kuva: Frans

Lentopallon jumalat, katsoitteko meitä?

Suomen Yleisradio, Lauttakylän lukion sali. Täällä sivistyksen kehdossa on tänään kilvoiteltu lentopalloilun, tuon jalon sinivalkoisen urheilumuodon herruudesta olympolaisessa hengessä. Salskeat isänmaan toivot löivät palloa parkettiin kerrassaan herkuliaanisella voimalla, niin että isänmaalliset mielet täyttyivät ylpeydestä nuorukaisten pelatessa tätä urheilun suurvaltaa maailmankartalle. Kokeneenkin urheilutoimittajan mieli herkistyi, kun sain kunnian seurata taistelutantereilla mittelöä, joka elämyksellisesti kaivoi muistojeni kultaisesta virrasta Hannes Kolehmaisen eeppiset sankarteot Tukholman olympialaisissa 1912.

Mutta palatkaamme tähän päivään. Asemapaikkani Huhkolinnan suurella areenalla oli erinomainen suurten urheiluhetkien tarkkailuun. Avajaisseremonioiden jälkeen 2A ja 2B osoittivat kehittyneensä pettymyksen tuottaneen viime kauden jäljiltä niin, että ryhmänohjaajien henki salpaantui jännityksen täyteisessä koitoksessa. Taistelun tauottua tulostaulu näytti lopputulokseksi pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva, pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva sekä pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva, pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva poikkiviiva pystyviiva pystyviiva pystyviiva. Näin 2A ilmeisesti ryhmänohjaajan palkkion kannustamana tahi pelottamana eteni jatkoon erin 2-0.

Abiturienttien puolelta jatkoon eteni 3B, joka alivoimallakin pelaten otti 2-0 niskalenkin 3A:sta. Sen jälkeen 3B tulkitsi sääntöjä luovasti huhkiessaan 2A:ta vastaan. Kaikesta huolimatta sen voitto 2-0 (15-12, 15-10) oli ansaittu, mikä oli sinänsä hyvä, koska 2A:n mesenaatin rahasäkin nyörit olisivat ratkenneet voittobonuksia jaettaessa.

Kun sitten saapastelin lukiolle, vanhat kansakoulunopettajan silmäni eivät olleet uskoa näkemäänsä. Finaali oli alkamaisillaan, ja

Astun saliin ja mitä näen? Jussin joukkue on finaalissa. Yllätyin että yllätyin. #lentopallo JE
— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 19. tammikuuta 2015

Oli nimittäin käynyt niin, että ykkösten peleissä kukin oli voittanut kertaalleen. Niinpä 1B:n ryhmänohjaaja kaukaa viisaasti oli paitsi hyödyntänyt kotikenttäetua myös jättänyt tarkemmin määrittelemättä systeemin ja nyt sovelsi sopivat sääntökohdat.

Loppuottelu nousi spektaakkelimaisuudessaan lentopallon kunniagalleriaan. 3B:n voitettua avauserän 25-15 sillä oli jo ratkaisun avaimet hyppysissään. 1B kuitenkin uhmasi luonnonlakeja voittaen toisen erän 25-23, ja sitten mentiin ratkaisuerään. Liekö syy ollut yleisön raivoisassa kannustuksessa vai lentopallon jumalten asettumisessa Jussin puolelle, mutta loppuhetket olivat kuin suoraan tarustoista. 3B torjui vielä ensimmäisen ottelupallon, mutta sitten tuli toinen, ja syöttämään asettui Jussi Marttila. Ensin hän pommitti joukkueelleen toisen ottelupallon, ja seuraavaksi maestro kristallinkirkasta pelinlukuaan hyödyntäen sijoitti pallon tyhjään paikkaan. Lattiapöly pöllähti, aika tuntui pysähtyvän, ja pokaali palasi kotiin. Kunniakkaan päivän päätteeksi oppilaskunnan Dream Team kukisti merkityksettömässä ottelussa opettajakunnan 2-0 (25-17, 25-14). Helsinki, porilaisten marssi.

Direktoraatin valitsema All Stars: Jussi Jussi Jussi Jussi Jussi Jussi #lentopallo JE
— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 19. tammikuuta 2015

Yks risti kaks, Jussi matalaks! Mertsi sekä Kalle, jäätte jyrän alle! T. Oppilaskunta, DreamTeamin puolesta!
— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 19. tammikuuta 2015

Raportti: JE

Edit: lisätty huippusalaista tiedustelupalvelun hankkimaa kuvamateriaalia.

Tunnettuahan on, että Jussin joukkue voittaa vaikka kädet taskussa. Jopa lentopallossa.

Anun tyylipisteet kolme kertaa 19,5, kerran 19, kerran 18,5. Menee kärkeen.

"Anu mitä v..."

Essi kunnostautui päivän ttuilijana. Ilmankos naurattaa.

Vauhtimatkatrilogia, osa 3

Andorran patikointien jälkeen oli aika hypätä linja-autoon ja matkustaa viimeiseen kohteeseemme, Barcelonaan. Joukkoliikennettä hyödyntävästä matkanteosta riittänee, jos mainitsemme, että ilahdutimme paikallisia kanssamatkustajiamme solkkaamalla äidinkielellämme toinen toistaan enemmän väsymystä korostavia lauseita sekä ihailimme upeita maisemia.

Keekki matkusti turvallisesti hatun päällä.

Itse Barcelonassa vietimme ensimmäiset hetket tukahduttavassa metrossa sekä seikkailemalla rinkat selässä muotiliikkeiden ja niiden asusteilla koristautuneiden paikallisten keskellä. Vain muutaman askeleen päässä kaikesta luksuksesta sijaitsi ah-niin-ihana majapaikkamme Lenin hostel, jonka käytävien seiniltä saattoi löytää potretteja itse Lenin-sedästä. Seuraavat päivät välttelimme tätä kommunismin kehtoa, iltojen saapuessa palasimme poikien huoneeseen pelaamaan hygieniaolosuhteiden inspiroimaa peliä ja öisin välttelimme lakanoihin kietoutumista. Onneksemme emme kuitenkaan kokeneet näitä olosuhteita yksin, vaan yö toisensa jälkeen jaoimme vuoteemme paikallisten petitoverien, luteiden, kanssa.

Ensimmäisen illan huumassa osa urheasta joukkiostamme onnistui lähes hukkumaan suurkaupungin vilinään, mutta pimeyden saapuessa olimme jälleen yhdessä nauttimassa perinteistä iltapalaa (eli hampurilaisia sekä majoneesilla kuorrutettuja perunoita) läheisessä ruokapaikassa. Vetäydyimme yksi toisensa jälkeen unten maille, ja olimmekin aamulla virkeinä valmiita uusiin seikkailuihin.

Ensimmäisen illan vauhdikkaiden seikkailujen jälkeen heräsimme aamulla virkeinä uuteen päivään ja uusiin oppitunteihin. Päivän kohokohdat olivat 1) kioskijäätelöt sekä 2) taideasiantuntija Piritan opastama arkkitehtuuria käsittelevä kierros, jonka aikana ehdimme nähdä Gaudin käsien jälkiä eri puolilla kaupunkia. Opettajien toiveesta tasapainotimme tätä aspektia vierailemalla myös museossa, jossa pääsimme tutustumaan muun muassa ihmis-, kasvi- ja eläinhistoriaan sekä erilaisiin ennätyksiin. 

Gaudi-kierros herätti kiinnostusta...

...tai sitten ei.

Stereotypinen ryhmäkuva, vol 2.

Päivän vaihduttua torstaiksi heräsimme aikaisin ja suuntasimme junien, bussien ja taksien avustuksella Barcelonan ulkopuolelle. Ensimmäinen visiitti sijoittui Figuerasiin ja seuraavaan museoon, joka oli täynnä Salvador Dalin monipuolisia aikaansaannoksia aina perinteisemmistä teoksista surrealistiseen tilataiteeseen. Täytyttyämme taiteesta ja lounaasta matkasimme vielä viettämään päivää Espanjan rannikolle kiiltävän sinisen meren sekä jalkapohjia polttelevan hiekan luokse. 

Hra Mertala ei suostunut korttipeleihin, ellei saanut itse valita peliä.

Dalin sisustama huone, kun kävelee rappusia ylös ja katsoo kamelin vatsasta
roikkuvan lasin läpi.

Poikien ruusutempauksen (ks. video) kunniaksi
ostimme heille syötävän kasvin.

Perjantaipäivänä tutustuimme muun muassa Espanjan historiaan sekä taloudelliseen tilanteeseen luentojen sekä konkreettisten paikkojen välityksellä. Teimme tuttavuutta myös putiikkeihin, joihin osa mielellään sijoitti.

Kenttäluento historiasta ei saanut suuria aplodeja.

Illan tullessa opettajat pitivät lupauksensa ja johdattivat meidät valkoisten pöytäliinojen ravintolaan, jossa ei huvittanut edes pilata hienostunut tunnelmaa napsimalla tekotaiteellisia kuvia ruoasta. Sen sijaan voidaan mainita, että niin alkupalat kuin myös pää- ja jälkiruokakin maittoivat. Viimeisen illan jatkot vietettiin sen sijaan pelaamalla pöytäjalkapalloa. Olennaista ei liene se, kuka voitti minkäkin ottelun, vaan se, että team Jose & Sampo hävisivät pelin toisensa jälkeen. 

Mallitytyt ja -Vesa.

Viimeinen päivä kului heittämällä hyvästit hostellin yöllisille petitovereille sekä muille lisämausteille. Uupumuksesta huolimatta jaksoimme kuitenkin panostaa ruoan laatuun; lounaan nautimme ravintolassa, jonka menu sisälsi muun muassa lapsen kylkeä, kattilarumpuja, tortillavauvoja sekä rohkeita perunoita, ja lentokenttäpäivällinen hotkittiin alas ruokakriitikoiden ylistämässä Mäkissä. Vaikka väsymys ja valmiiksi koettu reissukaipuu iskivät, jaksoimme viihdyttää muita lentokoneeseen jonottavia kotitekoisilla lauluilla sekä huonoilla jutuilla.

Tieto matkasta Suomeen aiheutti lähinnä tyrmistystä.

Niin ja sitten tosiaan. Pitkä ja intensiivinen reissu on osittain tallennettuna videoblogeihin, joiden narratiivisesta äänestä sekä kuvauksesta kuuluu krediitti useimmiten Sanpolle ja toisinaan joillekin muillekin, joten työstimme pienen kollaasin, joka on läpikäynyt KGB-tason sensuurin ja silti selvinnyt tänne. Nauttikaa vauhdikkaasta ja huolimattomasta äänen ja liikkuvan kuvan juhlasta, jonka annoimme luvan kanssa näkyä myös editointityylissä (koska emme jaksaneet taistella tuulimyllyjä vastaan).

Tiedeleirikoulun opiskelijaosaston viestintäedustajat kiittävät ja kuittaavat.

Amsterdamin monet kasvot

Vaikka Alankomaat mielletään usein varsin pieneksi valtioksi, sieltä löytyy paljon nähtävää ja koettavaa. Varsinkin pääkaupunki Amsterdam tarjoaa lukemattomia nähtävyyksiä matkailijoille eläintarhoista erilaisiin museoihin.  Varsinaisia luonnonnähtävyyksiä Amsterdamista ei juurikaan löydy, sillä lähes koko kaupunki on ihmisten luomaa ja ylläpitämää, mutta sen sijaan vanhat talot, kanavat, uusi arkkitehtuuri ja värikkäät katukuvat ovat Amsterdamin tunnusmerkki. Uskomme vakaasti, että emme pääse tylsistymään missään vaiheessa matkaamme lukuisten nähtävyyksien keskellä.

Anne Frankin talo on yksi Amsterdamin suosituimmista museoista, jossa on parhaimmillaan käynyt yli miljoona kävijää vuosittain.  Anne Frankin talo on siis talo, jossa juutalaistyttö Frank piileskeli saksalaisia toisen maailmansodan aikana vuosina 1942-1944, jolloin hän kirjoitti päiväkirjaansa ”kirjeitä” kuvitteelliselle ystävälleen, omaelämäkerrallisia ja vertauskuvallisia kertomuksia sekä alakuloisia satuja. Vaikka Frank joutui loppujen lopuksi piileskelystään huolimatta keskitysleirille, mistä ei enää palannut, hänen päiväkirjansa säilyi ja sen ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1947. Kirjan ilmestymisen jälkeen ihmisten mielenkiinto tähän ”piilotaloon”, jota Anne kutsui ”Salaiseksi siiveksi”, heräsi ja he alkoivat suojella sitä. Kun talo sai purkutuomion uuden tehtaan tieltä, perustettiin Anne Frankin säätiö, jonka päämääränä oli hankkia rakennus omistukseensa. Loppujen lopuksi säätiö sai talon lahjoituksena ja museo avattiin toukokuussa 1960. Museon tarkoituksena on kertoa Anne Frankin elämästä sekä eri ihmisryhmien sorrosta ja eriarvoisuudesta toisen maailmansodan aikana ja tällä hetkellä talossa on lisäksi nähtävissä alkuperäinen Frankin päiväkirja. 

Anne Frankin päiväkirjasta tuli symboli juutalaisvainoille, joiden uhrina hän itsekin menehtyi Bergen-Belsenin -keskitysleirillä. Alkuperäinen päiväkirja on nähtävillä museossa, joka perustettiin vuonna 1960.

Myös punaisten lyhtyjen aluetta voidaan pitää eräänlaisena nähtävyytenä sen maineesta huolimatta, sillä kyseisellä alueella järjestetään jopa opastettuja kiertokävelyitä turisteille. Punaisten lyhtyjen alue syntyi aikoinaan kanavien varsille, jonne merimiehet purkivat laivansa. Nykyään prostituutio on Alankomaissa laillista ja verollista liiketoimintaa: ilotytöt ovat alueen pääelinkeino, mutta lisäksi siellä harjoitetaan muitakin oheisbisneksiä, kuten stripteasebaareja. Punaisen värin käyttö prostituution symbolina on edelleen mysteeri, mutta siihen liittyy tarinoita.

Esimerkiksi kerrotaan, että erään kevytkenkäisen naisen vaatteisiin oli merkitty punainen kirjain, josta tuli myöhemmin ilotytön merkki. Alueen turvallisuutta on lisätty liikkuvilla poliisipartioilla, mutta silti alueeseen kannattaa suhtautua pienellä varauksella: taskuvarkaita kannattaa vältellä, eikä katukaupustelijoidenkaan kanssa kannata ruveta lähempään tuttavuuteen.

Amsterdamista puhutaan monien kiellettyjen asioiden luvattuna maana, sillä prostituution lisäksi muun muassa tiettyjen huumeiden myyminen ja käyttäminen on täysin laillista.

Myös eläinrakkaille ja kasveista kiinnostuneille löytyy Amsterdamista tarjontaa. Artis-zoo on lähes 200 vuotta vanha eläintarha, josta löytyy 700 eläin- ja 200 puulajia. Eläintarha käsittää lisäksi kasvitieteellisen puutarhan, geologisen museon, planetaarion ja perhostalon. Hortus-Botanicus on taas kasvitieteellinen puutarha, josta löytyy yli 6000 kasvilajia. Sen perustivat aikoinaan munkit, lääkärit ja kemistit kasvattaakseen erilaisia lääkekasveja. 

Artis-eläintarhasta voi löytää mitä mielenkiintoisimpia ystäviä.

Amsterdamia on kutsuttu myös pohjoisen Venetsiaksi, sillä kaupunki on useiden kanavien ympäröimä. Parhaimman kokonaiskuvan kaupungista saakin osallistumalla kanavaristeilyille. Erilaisia reittejä on paljon, joten kukin voi valita mieleisensä risteilyn: iltapäivän nähtävyysajelun tai romanttisen yöristeilyn, jonka tunnelmaa vielä lisäävät pimeässä hohtavat sillat. 

Amsterdamista löytyy monia yön pimeydessä hohtavia siltoja, joista tunnetuin on postikorteissakin aina esiintyvä Magere-brug –silta.

KVK/Terhi ja Janni