Oikeastaan lukion jalkapalloturnauksessa ei olisi toisin voinut käydäkään. Olemmehan jo tottuneet siihen, että lopussa Jussi voittaa, mutta kun Jussin 3B oli poissa, tie mestaruuteen oli auki. (Pokaali tosin oli piilotettu johonkin, ilmeisesti Jussi oli vienyt sen takkansa reunalle.) Lopulta mestaruuden vei joukkue, jonka ryhmänohjaaja taktisesti viisaasti kantoi selässään nimeä Marttila.
Turnaus pelattiin vain neljän joukkueen voimin, kun abit olivat päättäneet ahkeroida joko lukemalla pääsykokeisiin ja tai edistämällä kansantaloutta röissä.Niinpä turnaus pelattiin sarjamuotoisena. Avauskierroksella pelattiin ensin derbyt. 2A ja 2B potkivat 0-0, mutta 1A osoitti henkistä selkärankaa nousemalla takaa-ajoasemista 4-3-voittoon 1B:stä.
Päivän tavoite oli 1A:n osalta oikeastaan jo täytetty ja ykkösten urheiluhegemonia tältä vuodelta plakkarissa, mikä sai 1B:n turvautumaan moraalittomiin kepulikonsteihin. Joukkue päätyi värväämään vapailta markkinoilta pari puoliammattilaista, ja tästäkös etenkin 2B lopulta hermostui ja kaatoi silmittömän vihansa turnauksen organisaattori-diktaattorin niskoihin. Täysin syytön mies sai osakseen naskalinterävää piikittelyä.
Ennen itkupotkuraivareitaan 2B oli toki voittanut voitonjanonsa sammuttaneen 1A:n 3-1, kun taas 1B kaatoi koko päivän maalintekopulmien kanssa painineen 2A:n 2-1. Edes ryhmänohjaaja Riihisalon vankkumaton usko omiin suojatteihin ei tuonut kakkosille tulosta.
Viimeiseen kierrokseen lähdettäessä pakka oli aika lailla sekaisin: kolmella ryhmällä oli vielä mahdollisuus mestaruuteen. 1B ja 2B eivät saaneet selvää toisistaan vaan päätyivät tasapeliin 1-1, ja sen myötä 1A:lla olivat paratiisin portit selkosen selällään. Tarvittiin vain voitto 2A:sta. Kupletin juoni oli selvä: kakkoset hyökkäsivät, ykköset puolustivat ja yrittivät vastahyökkäyksillä - ja sitten pari minuuttia ennen loppua tulosta tuli, kun Akseli teki 1-0. Tämä oli strategian riemuvoitto: suunnitelmanahan oli tehdä voittomaali sen verran myöhään, ettei vastustaja ehdi enää tasoittamaan.
Kaikki ällikällä lyöneen mestaruuden takasivat saumaton joukkuepelaaminen ja uhrautuva asenne, joskaan Suvin jalkaa ilmeisesti ei välttämättä tarvitse amputoida. Muutkin leidit pelasivat häikäisevästi, ja maalivahtina Teemu ajoi hyökkääjät kauhun valtaan tekemällä paraatipelastuksia.
Päivän päätöksenä oli perinteikäs El Clásico, mutta sen uutisarvo alkaa olla nolla. Opet voitti taas. Ja ihan reippaasti. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin täältä Huh... jaa niin, jos niitä kuvia jollain on, postatkoon tähän.
 |
| #voitollayöhön |
Teksti: JE:n polvi
Kuva: Anna-Helena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti