Käyttöopas Kroatiaan

Kuvitelkaa, että Suomi kuuluisi vuosisatoja Ruotsiin ja Venäjään. Aikansa vallanpitäjiä ihmeteltyään suomalaiset jatkaisivat niukkaa arkeaan, kitisisivät epäreiluudesta ja kadehtien tahkoaisivat aina hiukan ruotsalaisia jäljessä.

Sitten Suomi itsenäistyisi, ja suomalaiset olisivat toiveikkaita ja ylpeitä. Paavo Nurmi juoksisi Suomen maailmankartalle, ja sodan käytyään suomalaiset pystyttäisivät Helsingin keskustaan patsaan, jossa tärkeä mies ratsastaa hevosella.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset kuitenkin lakkaisivat kiihkoamasta, liittyisivät Euroopan unioniin rikastumaan, kitisisivät epäreiluudesta ja kadehtien tahkoaisivat aina hiukan ruotsalaisia jäljessä.

Mutta hetkinen: eikö kuulostakin jotenkin todelliselta? Ihmekös tuo: osapuilleen tuollainen historia on 4,5 miljoonan asukkaan Kroatialla, jossa Lauttakylän lukion Comenius-iskuryhmä vieraili. Opiskelijanäkemyksellistä raporttia odotellessa tarjolla on pieni käyttöopas Hrvatskaan.

Kroatia kuului vuosisatoja Itävaltaan ja vuosikymmeniä Euroopan lähihistorian eripuraisimpaan valtiorakennelmaan nimeltä Jugoslavia. Aikansa yhteiseloa serbien, bosniakkien, sloveenien, montenegrolaisten ja makedonialaisten kanssa ihmeteltyään kroaatit jatkoivat niukkaa arkeaan, kitisivät serbien epäreiluudesta ja kadehtien tahkosivat aina hiukan keskieurooppalaisia jäljessä. Sitten kroaattien kravatit alkoivat kiristää entisestään. (Tiesittehän, että kravatti on kroatialainen keksintö?)

Baani Josip Jelacic, Kroatian Mannerheim

Kroatia soti itsenäisyydestään 1991–1995, ja siitä tuli Euroopan kansallismielisimpiä maita. Toiveikkaat ja ylpeät kroaatit voittivat jalkapallon MM-pronssia 1998 ja pystyttivät Zagrebin keskustaan patsaan, jossa tärkeä mies ratsastaa hevosella. Sittemmin he ovat vähentäneet kiihkoamista, liittyneet Euroopan unioniin rikastuakseen, kitisseet poliitikkojen epäreiluudesta ja kadehtien tahkonneet keskieurooppalaisia jäljessä.

Kroatiasta on vaikea saada kiinni. Luonnonkaunista maata vaivaa sekava politiikka, talouskriisi ja historia. Zagreb näyttää ihan tavalliselta eurooppalaiselta pääkaupungilta, mutta pääkaupungit ylipäänsä eivät oikein kerro, millainen maa on. (Zagreb on paremminkin muistomerkki Itävalta-Unkarista ja sosialismista, ja kuten suunnilleen kaikki kaupungit ex-itäblokissa se saa miettimään, miltä Eurooppa näyttäisi ilman sosialismin perintöä.) Myös aiemmin käymissäni Dubrovnikissa ja Splitissä sota on siivottu pois silmistä, mutta tämän matkan vierailukohteessamme Karlovacissa jäljet näkyvät edelleen. Kaupunki sijaitsee strategisesti tärkeällä kaistaleella keskellä Kroatiaa, minkä vuoksi serbit moukaroivat sitä. 

Dubravko Halovanic kertoi Karlovacin historiasta - ja tytöt kuuntelivat!

”Häviäminen ei ollut vaihtoehto, ei sitä voinut ajatellakaan. Muuten ei olisi Kroatiaa”, kertoi puolustusta johtanut komentaja Dubravko Halovanic – sympaattinen mies muuten – Karlovacin sotamuseossa. Ei varmaankaan ollut sattumaa, että heti ensimmäisenä päivänä meidät vietiin sinne. Kukaan ei sanonut sitä ääneen, mutta paikan yllä leijui This is Croatia -henki. Neli-viisikymppiset sotaveteraanit muistelivat, ja oppaankin silmissä oli havaittavissa kyyneliä, kun kalpeakasvoinen nainen kertoi kokemuksistaan rintamalla. Naisen kasvoista näkyi, mitä sota tekee ihmiselle.

Näissä kasvoissa näkyy sota.

Karlovacin sotamuseon kalustoa arveluttavissa käsissä.

Domovinski rat (”Homeland war”) on Kroatiassa edelleen arka aihe. Eri osapuolten teot ovat ainakin joiltain osin kiistanalaisia, ja oikeutta on käyty vuosia Haagin sotarikostuomioistuimessa. Esimerkki: Kroatiassa näkee graffiteja ja julisteita, joissa puolustetaan kenraali Ante Gotovinaa. Monille kroaateille hän on sankari, serbeille sotarikollinen. Sama kuvio toimii tietysti toisinpäinkin ja kertoo jotain Jugoslavia hajoamissotien monimutkaisuudesta.

Toisaalta ihmiset haluavat mennä eteenpäin ja vakuuttelevat, että suhteet Serbiaan ovat normalisoituneet. Näistä lähtökohdista ei ole helppoa rakentaa maata, mutta ylpeitä siitä kroaatit joka tapauksessa ovat. Ja jos joku kuvittelee, ettei historiaa tarvitse tuntea, menköön Kroatiaan. Historiaa tuntematon ei voi mitenkään ymmärtää tätä maata.

Graffiti Kroatian tapaan. Vukovarin kaupungin puolustamisesta tuli sodan symboli.

Kun Kroatia ajautui sotaan, Dinamo Zagrebin kovimmat fanit lähtivät etulinjaan.

Teksti ja kuvat: Jari