Hrvatska, viisi naista ja koijari!

Ottakaamme mallia auktoriteeteistamme ja todetkaamme, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Jos et kuitenkaan jaksa lukea koko juttua, matka on tiivistetty lopussa viiteen pääkohtaan. Nauttikaa kuvientäyteisestä blogi-kirjoituksesta.

YES-projektin toiseksi viimeinen matka starttasi vähillä yöunilla ja tummilla silmänalusilla linja-autoasemalta torstaiyönä kaksi reikä reikä. Viisi niin sanottua naista, Eveliina M, Essi, Terhi, Eveliina J ja Anu nousivat pahaatietämättään matkalleen, Saksan kautta kotkan vaanimaan Kroatiaan. Jari päätyi viisaaseen ratkaisuun ja liittyi joukkioomme vasta lentokentällä. Ensimmäisenä päivänä Saksassa, Munchenissä, Jari määräsi reissun laidan viemällä helmaväen perinteikkääseen ravintolaan. Siitä se kaikki sitten lähti. Vaikka päivät kuluivat, vähät yöunet sekä tummat silmänaluset pysyivät, varsinkin Jarilla. 

Tytöt sai vihiä wifistä.

Kunnes Saksan maalta selvittiin oli Kroatia kaikille mysteeri (ainakin meille oppilaille). Kroatian ensivaikutelma oli erittäin hyvä, varsinkin kun hoksasimme luksushotellimme Kroatian pääkaupungissa, Zagrebissa. Tosin ei se ylellisyys vaan Wi-fi! Vai mitä Eve? Vaikka mafiosotäyteisen lentomatkan jälkeen, me tytöt emme saaneet pidettyä silmiä auki, lähdimme yhdessä syömään erittäin maukasta pitsaa yhdessä Ivanan ja muiden aivan riemakkaiden ihmisten kanssa. Loppuilta päättyi lyhyeen osan reissaajien suolanpuutteeseen. 

Museum of Broken Relationships

Zagreb tarjosi meille naisille stressiä purkavaa shoppailua, yhdessä oloa sekä joillekkin (Essille) unohtumattoman vuoristoratakokemuksen. Pelinkovacin puhalluksen täyteinen Zagreb jäi erityisesti mieleen Anun pakollisista taidemuseoista ja Jarin (järjettömästä pakkomielteestä) intohimonkohteesta, sateisesta potkupallomatsista, josta me kauniimmat osapuolet hiippailimme syömään jättäen heikomman osapuolen yksin katsomoon. Zagrebista löytyi yksi museo, mikä ansaitsi ryhmämme kehut! Museum of Broken Relationships, jossa oli tarinoita särkyneistä suhteista ja niihin muistona esine.

Sateinen jalkkisottelu, hyh

Koulun oma juustotehdas ! No kidding

Zagrebista bussimatka Karlovaciin oli nukkumisen ja jännityksen sekamelska. Kaikkia jännitti seuraavan viikon majoittuminen. Erityisesti Jaria, joka jo tiesi huonetoverinsa olevan Anu. Sunnuntai-iltana kaikki kuitenkin oli kohdillaan ja monet totuttelivat jo uuteen kulttuuriin, joka muuten iskostui melko hyvin jokaiseen. 

Pahoittelut Eve, mutta kouluruokailussa pihvi!

Maanantai-päivän tehtävänä oli esitellä itsensä sekä koulua. Powerpoint-esityksiä hyödyntämättä, oppilaat selvisivät hienosti esittelystä. NOT! Ensimmäinen päivä kului tutustuen ryhmäläisiin. Saimme nauttia Karlovacin historiasta kansalaisten henkilökohtaisesta näkökulmasta. Rispektiä Hvartskalle ja parille kovalle tyypille, jotka joutuivat läpi käymään kauheksia, joita me emme osaisi edes kuvitella. Kiertelimme sotamuseon, luostarin sekä sodan nähneen ympäristön. Luodin reiät seinissä ja krusifiksissä, hylätyt talot ja kadotetut vuodet pysäyttivät hetkeksi. Kuitenkin show must go on ja niin edelleen. Illalla ohjelmassa oli kulttuuria kulttuurin täydeltä. 

Tervetuliasseremonia - perinteistä kroatialaista tanssahtelua!

Tiistaina saimme vihdoin jotakin projektiin liittyvää tehtävää, josta me, erityisen mahtavat oppilaat, selvisimme loistavasti. Sähköisen materiaalin avulla olimme edelläkävijöitä muiden vielä piirrellessä paperille. Ajattelimme, että oli parempi lukea suoraan Jarin iPadiltä kuin paperilta. Iltapäivällä menimme kaupunkikierrokselle, jossa meitä opasti mukava nainen (ainoa syy palata Kroatiaan) sekä aivan IHANA pappa, joka tykkäsi Skittleseistä. :) Iltaa vietettiin yhdessä paikallisessa ravintolassa. Karnevaaleihin pukeutuneet paikalliset hämmästyttivät meitä muukalaisia suuresti.  

Team Finland peittoaa muut ylivoimaisesti. Paitsi yhden. 

Keskiviikkona mitattiin minkä maan edustajilla on eniten voimaa, älykkyyttä sekä voitonhimoa. Luvassa oli siis perinteistä pussihyppelyä, mehunjuontia sekä ilmapallojen puhkauttamista(?). Olosuhteisiin nähden Suomineidot pärjäsivät hyvin erityisesti köydenvedossa, jossa leidit nauttivat yleisön kannatuksesta häviten vain yhdelle (miesvoittoiselle) maalle. Joillekin tosin häviäminen oli liikaa eikä Jarikaan ollut enää täysin tyyni mies. Pääsimme iltapäivästi uimaan muutaman tunnin matkan päässä olevaan kylpylään. Osa ui, osa nautti hieronnasta ja osa kiersi katsoen paikallisten toimintaa. Kauniissa vuoristossa sijainnut kylpylä, antoi Jarille omaa aikaa kootakseen taas itsetuntonsa rippeet, joita matkan varrelta oli vielä jäljellä. Kylpylän jälkeen menimme mukamas Kroatian parhaimpaan pizzeriaan, jossa Jari sai vapaat kädet yhteisten pizzatäytteiden valitsemiseen. Jotenkin se Jari onnistui valitsemaan koko listalta pahimman pizzan, sardiinipizzan, joka menestyi vain Eve M:n ja Anun suussa. Viimeinen ilta host-perheissä toi jollekin ilonkyyneleitä ja toisille surunkyyneleitä. Tosin perinne jatkui kyynelistä huolimatta.

Sardiinipitsa ja sardiinit

Torstai-aamuna suuntana oli upea kansallispuisto, josta ainakin Jari innostui. Sateinen, viileä päivä patikoiden vesiputouksilta kohti päämäärää antoi lisävirtaa viimeistä iltaa varten. Pitkän, hulvattoman hauskan patikoinnin jälkeen kohteena oli pieni, upea rannikkokohde: Selce. Majoittuminen oli hostellissa ja nälkäsinä saimme kolmen ruokalajin ruoan. Elämäänsä kyllästyneet, viiniä siemailevat tarjoilijat toivat pöytään kattilan. Alkuruoaksi oli jotakin lientä kera sattumusten, luultavasti muroja sisältäen. Onneksi kuitenkin saimme pääruoaksi pehmeitä ranskalaisia kuivikkaan possunfileen kanssa, jossa ketsuppi oli makuhermoja hivelevänä kastikkeena. Puhumattakaan salaatin tuoreudesta. Onneksi jälkiruoka pelasti; säilykeananasta koiranruokakupista. Niin sanottu viimeinen ateria ei onneksi jäänyt viimeiseksi. Ilta jatkui karaoken ja tanssin merkeissä. Alle 12-asteinen Adrianmeri oli niin houkutteleva, että muutamat suomalaiset päättivät sen kokeilla Anun päähänpistosta, kahdesti. Aivan hurjan hauska viimeinen ilta päättyi yön vähän suuremmilla tunneilla.

Mittasuhteita kaivatessa tsekatkaa vesiputouksen päältä kirkko

Adrian meri kaikessa kauneudessaan aamulla

Perjantai-aamuna herätys seitsemältä ei hymyilyttänyt ketään meistä suomalaisista. Aamupalan sekä kimpsujen ja kampsujen keräämisen jälkeen voitiin suunnata Karlovaciin. Erittäin surullisten hyvästelyjen ja Zagrebiin kyyditsevän privatekyydin jälkeen ilo alkoi näkyä väsyneiden blondien silmissä, kännykät ilmoitti tunnin mittaisesta ilmaisesti wi-fistä. Zagrebista lennettiin Saksan Frankfurtiin, jossa keskustaan meidät johti itse saksankielen taitaja. (KALLE voi erityisesti kiinnittää tähän kohtaan huomion!) Jari vei leidit syömään kattoravintolaan, josta oli upeat näkymät Frankfurtiin. Siinä tytöt sitten ihasteli ja Jari punasteli. Frankfurtin lento Helsinkiin oli täynnä yllätyksiä ainakin poistuessa koneesta; kapteeni oli ollut tajuton puolet lennosta. Helsingin lentokentällä hyvin ristiriitaisin tuntein Jarikin pääsi, omin sanoin kuvaillen vihdoin, eroon naisista suunnaten Turkuun jättäen naiset Huittista kohti menevään linja-autoon. Lauantai aamuyöllä kotiin päästyään ei voinut olla onnellisempi.

Vielä teille laiskoille tiivistettynä teksti: 

1. Einer für alle, alle für einen. 
2. MÄÄ EN KESTÄ!! Herranjumala !! 
3. Keisari sekä hänen Kotkansa (vai toisinpäin?)
4. Suolalle sekä sitruunalle 
5. Pyrimme rakentamaan reissumme sanonnan YOLO( =You Only Live Once) ympärille, mutta kyllä meillä on sellainen olo, että Jari on kuin uudestisyntynyt. 

Iloinen Jari puistossa

Teksti: Eveliina J. ja Essi

Kuvat: HEI Jari & Antsku