Comenius Nature as a Gift – projektin vieraat saapuivat Huittisten linja-autoasemalle sunnuntaina 12.1. Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Puolalaiset saapuivat kuitenkin jostakin mystisestä syystä vasta maanantaina ja silloinkin Huittisiin saapumisajankohta oli vähintäänkin hämärä.
Koulussa pidettiin maanantaina huikea tervetuliastilaisuus vieraille, jota siivitti paikallisten musiikki-ikonien, Sampon ja Joonan briljantti kitaratulkinta perisuomalaisesta kappaleesta In France, sekä myös Terhin huikean virtuoosimainen kantele-tykitys, joka saisi Väinämöisenkin vapisemaan kauhusta. Tämän jälkeen oli luvassa Mertalan opastama Huittisten sightseeing-kierros, joka johti lopuksi kaupungintalolle kahvikupposten ja kakkujen ääreen. Maanantaina oppilaiden oma ohjelma starttaili illalla perisuomalaisen urheilulajin, keilauksen merkeissä. Lukemattomien täyskaatojen (ja myös kulinaarisen hesemätön) jälkeen siirryimme erään Comenius-isännän kotiin, jossa Joona järjesti hyvin suunniteltua spontaania ohjelmaa muun muassa pantomiimia.
Tiistaina taas saimme seurata maiden omista kouluista kertovia mielenkiintoisia esityksiä. Koulun loputtua lähdimme Kännölään pulkkailemaan ja mässäilemään makkaraa. Lopulta jäätävän kylmä keli alkoi jo lieventää useimpien pulkkailuintoa, paitsi tietenkin Mertalan, joka laski kelta-mustalla stiigalla äänivallin rikkoen. Pulkkailun jälkeen kaikista urheilullisimmat oppilaat siirtyivät pelaamaan Fifaa Joonalle ja jälleen Italia osoitti hallintansa jalkapallossa.
Keskiviikkona lähdimme aamulla aikaisin Helsinkiin, jossa tutustuimme Haltia-luontokeskukseen ja Suomen luonnontieteelliseen museoon, jossa näimme melkein elävän dinosauruksen. Seikkailtuamme museossa karmivien täytettyjen eläinten ja myrkkyhämähäkkien seassa alkoi tulla nälkä, joten suuntasimme kohti Vapiano-ravintolaa, jossa söimme hyvää italialaista ruokaa. Italialaisten mukaan salamimakkaran viipaleet pitsalla olivat liian suuria ja myös useita muita elintärkeitä yksityiskohtia oli unohdettu. Itse kuitenkin pidin ruuasta ja salamin palaset olivat minulle sopivia. Tuomiokirkkoa vastapäisistä lahjatavarakaupoista tarttui mukaan valtava pino Suomi-aiheisia magneetteja ja korkinavaajia tuliaisiksi kotimaahan. Suomen taloutta kohensivat myös ostoskeskuksesta ostetut erinäiset tuliaiset.
Lopun ajan merkit olivat kuitenkin jo käsillä. Torstai olikin viimeinen kokonainen päivä, jonka tulisimme viettämään yhdessä. Päivällä pidimme viikon toisen Powerpoint-esitys-tuokiomme. Esityksien aiheet olivat maiden luonnonihmeet ja luontopuistot. Varsinainen hupailu alkoikin tämän jälkeen aluksi jokavuotisen lentopalloturnauksen muodossa ja myöhemmin oppilaiden oman jäähyväisillanistujaisen/saunaillan muodossa. Lentopalloturnauksesta on oma juttukin, eli jos sinua, lukijaa, kiinnostaa moiset urheilutapahtumat, voit lukea sieltä sitten kivasti, joo. Iltaa vietettiin jossakin vuokratussa karvakorva-mökissä suomalaisen talvisen metsikön siimeksessä. Meitä jo koko viikon hemmotellut hyinen lämpötila olikin suomalaisen saunakulttuurin demonstroimiseen täydellinen (lumihangessa pyöriskeltiin mukavasti siellä).
Perjantaina olikin aika heittää hyvästit vieraillemme. Isäntäoppilaiden reaktiot vaihtelivat tunteikkaista kyynelpurskahduksista helpotuksen huokaisuihin ja suoranaisiin riemunkiljahduksiin.
Tekstissä on luultavasti jotain epämääräisyyksiä ja jotain varmasti unohtuikin, sillä onhan tuo viikko jo melko häilyvä muisto kiireisen lukiolaisen mielessä. Kuviakaan ei ollut, pahoittelut siitäkin.
Tästä kirjallisesta mestariteoksesta on vastuussa Olavi ja Sampo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti