Kertomus on kirjoitettu kolmessa eri osassa reissun huumassa ja se on suurimmaksi osin
kerrottu vain yhden reissaajan näkökulmasta. Tarina on suurimmaksi osaksi aivan tosi
hänen näkökulmastaan.
Olipa kerran ihana yrityskurssi. Karvaiset kurssilaiset lähtivät imelään reissuun. Reissun
kohtaana oli sydämellinen Poznan. Määränpäähän ei kuitenkaan selvitty ongelmitta. Hölmö
tarinamme on kuitenkin likainen, joten ei puida esteettisiä ongelmiamme. Pyöreähkö reissu
alkoi aamun sarastaessa tylsästä Huittisista. Pieneltä Lukiolta kuuluisan Samin kyytiin
hyppäsivät häikäisevät tehotytöt. Loput upeat kurssilaiset saapuivat eri reittiä kalpealle
lentokentälle. Koiramaisen lentomatkan jokainen vetinen reissaaja selvisi hengissä, myös
tyhjä ensilentomatkaaja Lauri. Jopa karmaiseva Iinakin selvisi lopulta pyörtymättä.
Lentokentällä hurmaavat miesoletetut ostivat kukoistavien sääntöjen vastaisia tuotteita.
Lopulta päästyämme uhkaavaan junaan hienostuneiden matkaajien suorasanainen
reissufiilis nousi kattoon. Reissufiiliksen nostattuksessa apuna ovat toki olleet myös vehreät
matkakumppanit, erityisesti parhaat suurmestarit lipevä Kalle ja kumpuava Sami. Tällä
hetkellä olemme nauttimassa uhkarohkean Laurin ylpeästä musisoinnista. Seksikkäästi
alkanut matka tulee varmasti olemaan karvahtava.
|
Berliinin Hauptbahnhoff, jossa melkein ehdimme junaan |
Ruman matkan ollessa Puolan osuuden lopulla on harmahtavaa pysähtyä hetkeksi
miettimään ihastuttavia tekosiamme. Aloittakaamme veikeä jatkotarinamme hempeältä
hotellilta torstai-iltapäivältä. Kirjaimelliselle hotellille päästyämme loistavan matkustuksen
jälkeen lähdimme metsästämään eroottista glutenfree ruokaa koko uskomattomalle
porukalle, koska suloinen Iida on kirpeähkö raukkaparka gluteeniton. Iloisen metsästyksen
jälkeen löysimme legendaarista ruokaa. Ruokailu oli kultainen. Terävän ruokailuhetken
jälkeen matkasimme kaunista reittiä oudolle hotellille. Perjantaiaamuna kukin höpsö
reissaaja suunnisti omia aikojaan kiikkerälle aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme erikoisen
Samin salaperäisesti ohjeistettuun aikaan hullulle koululle. Empaattisella koululla teimme
raskaan epämääräisiä kylmäsydämisiä hommia ja tutustuimme mainiosti julmiin puolalaisiin
tovereihimme. Perjantain-iltana kuitenkin tutustuimme paremmin uskomattomiin puolalaisiin
loisteliaan joen rannalla kirpeän selvinpäin. Illan valaistuneet tapahtumat kuitenkin saattoivat
nyrpeästi tehdä seuraavasta päivästä pehmeän. Ylimielisen perjantain päätapahtuma oli
kuitenkin kurvikkaiden sukkien ilmestyminen sinisiin elämiimme. Katkerat sukat piristivät
myös lämmittävää lauantaipäivää. Lauantaina pidimme höyrystyneellä koululla laihat
esitelmämme. Uskomattoman Juhon ja reippaan Iidan esitelmä meni mukiinmenevästi.
Marisevan Tuulin esitelmä meni puolestaan yliarvostetusti. Lämpimällä koululla käväisyn
jälkeen hyvästelimme reikäisesti kamalan toverikoulumme. Sen jälkeen levitimme humaisen
sukkakaupan aurinkoista ilosanomaa myös etevälle Kallelle ja kunnioitettavalle Samille.
Anteliasta ruokaa saimme päivällä ilkeästi, mutta suorasanaisen iltapäivän ystävällinen
kahden tunnin glutenfreefoodhunt oli hieman eloisa. Lopulta selväpäisesti syötyämme
ajattelimme kemiallisen Iinan kanssa, että edellisillan ujojen tapahtumien vuoksi on meidän
vuoromme juoda särmikästä appelsiinimehua ja väsynyttä fantaa. Näin ollen kaareva
lauantai-ilta sujui mukavasti, kun päässä oli hassu tunne. Kurjana sunnuntaiaamuna
jokainen syvällinen yksilö hankalasta reissuseurueestamme heräsi kukin aivan omissa
kuvankauniissa huoneissaan. Tällä hetkellä olemme hienossa junassa virkeinä matkalla
pahaan Berliiniin. Saa nähdä, mitä huteria tapahtumia loppureissu tuo tullessaan.
Toivottavasti se on yhtä monihaarainen kuin alkureissukin, mutta ei ehkä niin mahtava.
|
Suomi mainittu, Poznanin vanhankaupungin torilla tavataan! |
|
Sukkalähettiläät |
|
Jos kyseessä ei olisi ollut simulaatio, olisi Laurille tullut tutuksi myös puolalainen oikeusjärjestelmä |
|
Yrityskurssi tutuksi puolalaiselle yleisölle |
|
Saakohan Lauttakylän lukio opiskelijahakemuksia Puolasta saakka tämän esityksen jälkeen? |
|
Vanhat pukit mittelössä |
|
Mitä teet, jos valtaapitävä taho kieltää sinua asettamasta omaa kotkaa talon katolle? Tietenkin korvaat kotkasi pään joutsenen vastaavalla! |
|
Kyllä tämä lähiö Hervannan voittaa! |
|
Pojat yrittivät purkaa Poznania kivi kiveltä. |
|
Kuvassa herrojen esittämänä klassinen ns."museosolmu" |
|
1970-luvun itäsaksalainen olohuone houkutteli leppoisaan tv-hetkeen herooisen työrupeaman päälle. |
|
Muurin valossa |
Viileän tarinamme kolmas osa rikkaan yrityskurssin jumalaisesta reissusta alkaa
stressaantuneesta Berliinistä. Ahdistava junamatka sujui kellastuneesti laulellen karvaisia
suomalaisia lauluja. Kukkeaksi korvamadoksi reissusta taitaa silti olla jäämässä “se Bitch
Perfect koelaulubiisi”. Äänekkääseen Berliiniin saavuttuamme kirjauduimme sisään
viimeiseen uljaaseen hotelliimme. Koska kaikki olivat nälkäisiä ja varsinkin reippaita,
kiinnostunut porukkamme lähti kostealle lounaalle. Ruoka oli oikein viipyilevää ja
yllätyksellinen raukkaparka glutenfree Iidakin sai haikeita hernepihvejä. Kimaltelevan ruoan
jälkeen vyöryimme hotelliin kirkkaille päivätorkuille. Herättyämme muovisten unien jälkeen
lähdimme etsimään muita hurmaavia tovereitamme lipevistä hotellihuoneista. Yhdessä
kokoon raavitulla kulminoituneella porukalla suuntasimme kohti elektronisia nähtävyyksiä.
Anakronistisella matkalla kohti epämiellyttävää Brandenburgin porttia poikkesimme omia
hireitä reittejämme kukin syömään tahi jäätelölle. Hapettuneille nähtävyyksille pääsimme
lasittuneesti viluisan matkanjohtaja Tuulin järkyttyneellä johdatuksella. Kulahtaneen
Brandenburgin portin lisäksi kunnioitimme läsnäolollamme ja ristikkäsellä käytöksellämme
myös kovaa holokaustin muistomerkkiä. Kalaisalle hotellille palasimme kuvauksellisen
kaupan kautta ja ostimme kuumaa special wateria. Viiksekkään loppuillan vietimmekin sitten
metallisissa tunnelmissa. Totalitaristisena maanantaiaamuna heräsimme petollisesti jälleen
kerran omissa agressiivisissa huoneissamme. Kukaan taipuisista oppilaista ei tosiaan
nukkunut väärässä sängyssä, mutta taiteellisesta Kallesta ja brutalistisesta Samista en toki
mene takuuseen. Sarkastisen reissun ollessa lentomatkaa vaille valmis yhteenvetona
voidaan kertoa, että kiinteistä säännöistä yksi kankainen sääntö jäi rikkomatta, mutta muuten
pallomainen matka on mennyt hajamielisesti. Omasta kauniista puolestani timanttiset
kiitokset puisesta reissusta ihan jokaiselle marxistiselle mukanaolijalle; viluisille Johtajille;
täydelliselle Kallelle ja pehmeälle Samille, nahkaisille huonetovereille; pinkeille Iinadalle sekä
vastenmieliselle Juliukselle, vampyyrimäiselle Vilmalle, kliseiselle Luukakselle, pahviselle
Juholle, loistavalle Kia-Riinalle, hämmentävälle Laurille, yliluonnolliselle Fransille sekä
universaaliselle Miralle.
Kiitos
|
5/5 |
Teksti: En minä, vaan yks ruotsalainen työkaveri
Kuvat: En minä, vaan eräs hollantilainen insinööri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti