Tiistaina ykköset ryhmäytyivät mitä hienoimmalla tavalla- tehden joululaulujen raikaessa oikeita töitä. Kuvataiteen ryhmä aloitti inspiraatiokuvilla ja tarttui hiekkapapereihin ja siveltimiin kaikkein nopeimmin. Taustatukea tarjosivat muutamat kakkoset ja kolmoset. Talkoissa hommat etenivät ja valkoista jälkeä syntyi laajalti. Oppilaskunta tarjosi talkoolaisille luonnollisesti karkkia, keksejä ja mehua.
Tästä tämä lähtee! Tervetuloa seuraamaan projektin etenemistä.
Kädet taskussa..ei kun Annin tyylinäyte.
Taustatukea Ameriikasta asti.
On sitä sivellintä ennenkin pidelty.
Yhteistyön voimaa. Oliko tämä äly- vai voimalaji?
Pyrkimys täydellisyyteen.
Visioi uusi sohvaryhmä kuvaan.
Näin hienoja aihioita.
Puheenjohtaja Piia näyttelee työntekoa... ei kun on oikesti käärinyt hihat!
Piia on ollut hienosti luotsaamassa projektia eteenpäin :)
Meantime: Kallen luokassa herrasmies töissään
(iski ihanan ruusun nestemäiseen typpeen ja murskasi unelman)
Perinteiden ylläpitäminen on kaiken arjen puurtamisen keskellä myös tärkeää. Tänään päivänavauksena saimme juhlistaa tulevaa Lucian päivää kuulemalla Lucian kohtalokkaan tarinan. Valkoisiin pukeutunut Lucia-kulkue toi valon pimeyden keskelle.
Koulun hälytysjärjestelmää täytyy säännöllisesti testata, jotta toiminta on varmasti kunnossa. Evakuointiharjoittelu on tärkeää, jotta tositilanteessa saadaan mahdollisimman nopeasti kaikki ihmishenget pelastettua.
Käytävät täyttyivät pelastautujista!
Tällä kertaa ehdittiin ottaa takit mukaan
Evakuointipaikkana ympäristöpuisto
Alkusammutusharjoitus käyntiin
Alkusammutusvälineistöä
Halukkaat pääsivät kokeilemaan
In action
Sammutuspeitteellä harjoittelua
Lopulta opettajille vielä Jari Enon turvallisuusluento!
Aivan kuten se vanha sanontakin kuuluu, matkailu avartaa. Tämän saimme mekin Erasmus+ -projektin merkeissä todeta todeksi, kun lentomme 13. päivä perjantaina suuntasi kohti Roomaa. Jännitys oli käsin kosketeltavaa lentopelkoisten ja vähemmän lentopelkoisten matkalaisten aloittaessa suurenmoisen retkensä.
Ennen Italiaan lähtöä oli meillä projektiin osallistuvilla oppilailla (Annikalla, Iinalla, Emmillä ja Anniinalla) kädet täynnä hommia, jotka onneksemme selvitimme kunniakkaasti loppuun asti. Tai eihän se mikään ihmekään ollut, kun motivaationa toimi Finnairin lentoliput pizzan luvattuun maahan. Tehtävänämme oli esimerkiksi monisataisen business-sanaston kääntö englannista suomeksi ja ruotsiksi, yrityspohjan tekeminen kieliin keskittyvälle yritykselle ja suomen kielen oppitunnin suunnittelu.
Lentomme Italiaan oli perillä hieman myöhässä, joten kohtasimme heti ensimmäisen vastoinkäymisemme, kun emme ehtineetkään aikaisempaan junaan. Hätä ei kuitenkaan ollut sen näköinen, vaan Petteri järjesti vaihtoehtoisen kyydin Roomasta Napoliin, jossa hotellimme odotti väsyneitä matkalaisiaan. Napolissa saimme ensimmäisen kosketuksemme italialaiseen pizzaan, ja voi, kuinka hyvältä se nälkäisissä suissamme maistuikaan! Ennemmin tai myöhemmin matkaseurueemme päätyi matkapäivän jäljiltä väsyneenä, mutta kylläisenä, hotellille nukkumaan.
Ensimmäisen viikonlopun vietimme tutustuen Napoliin - Etelä-Italian suurimpaan kaupunkiin, joka on noin miljoonan ihmisen asuttama ja jonka jalkapalloseurassa Maradonakin on käynyt potkimassa vähän palloa.
Lauantai aamupäivä kului kävellessä kaupunkia ympäri ja ihmetellessä sen eroavaisuuksia Suomen kaupunkeihin - liikenne oli mielenvikaista, katukuva paikoitellen vähän likaista ja ajankulu aivan liian pikaista! Ruokailun jälkeen naisväki päästettiin irti Napolin houkutteleviin kauppoihin ja Jari vei Petterin mukanaan katsomaan paikallista jalkapallostadionia. Illalla tapasimme uupuneina hotellilla ja suuntasimme kulkumme Napolin yöhön illastamaan. Monet mahdollisuudet jäivät tuona iltana suljettujen ovien vuoksi saavuttamatta, mutta kyllä illasta silti ruusuiset muistot jäivät.
The dark side of Napoli
Napolissa vielä vedestäkin maksettiin, vaikka jano oli vasta 0/5.
Sunnuntai aamuna kuulimme Vesuviuksen kutsun ja virkeinä, reippaina ja uuteen aamuun kuin uudestisyntyneinä löysimmekin itsemme pian Vesuviuksen huipulta. Näkymät olivat todellakin henkeäsalpaavia ja mieleenpainuvia - aivan niinkuin huipulla nautittavat palkitsevatkin.
Jari viimeiltaisissa ''Que no pare la fiesta'' fiiliksissä Vesuviuksen huipulla.
Sunnuntai iltana pääsimme tutustumaan host-perheisiimme, jotka onneksemme olivat kaikki ystävällisiä ja joiden kodeista löytyivät myös kunnollisella varustuksella varustellut sisävessat, jotka Italiassa olivat yhtä harvinaista luksusta kuin aikataulussa pysyminenkin. Englannin kielen taito oli joillakin perheillä hieman heikomman laatuista, mutta kyllähän me nyt body languagen ja suomalaisen sisun avulla ne kielimuuritkin kaadetaan! Suurin kulttuurishokki taisi jokaiselle iskeä vasta Casertan juna-asemalla, kun vastassa olleet perheet ottivat meidät vastaan hillityn kättelyn sijasta tuttavallisin poskisuudelmin, lämpimin halein ja kotona perheissä odotti paljon, siis todella paljon, täyttävämpi iltapala kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Mutta maassa maan tavalla ja kitisemättä pizzaa nassuun, eikö?
Sen sijaan nälkään ei kuole, kuha on (taivaallista) pizzaa. #Erasmus JE
Host-perheemme asuvat Casertassa, joka on huomattavasti Napolia pienempi, mutta kuitenkin huomattavasti Huittista suurempi, noin 77 000 asukkaan kaupunki. Casertassa meille oli järjestetty paljon erilaisia aktiviteetteja host-koulun puolesta. Maanantaina vierailimme vanhassa silkkitehtaasa ja Royal palacessa, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Palatsissa on noin 1200 huonetta ja lisäksi nelikulmainen palatsi sulkee sisäänsä neljä sisäpihaa. Kovin vaatimattomaksi rakennukseksi en sitä siis luonnehtisi..
Tiistaina ohjelmassa oli vuorostaan odotettu vierailu Pompejin kaupungin raunioilla. Pompeji oli todella hieno kokemus, ja jätti itse kunkin vuorotellen sanattomaksi miettiessämme, että joku on ihan oikeasti asunut niissä kodeissa ja kävellyt niitä katuja töihin joka päivä! Ja lisäksi viimeisenä päivänä luultavasti juossut henkensä edestä ennen tuhoisaa tulivuorenpurkausta, jonka seurauksena kaupunki jäi tuhkan alle ja unohdettiin pitkälti yli tuhanneksi vuodeksi.
Rakkaat opettajamme opintoretkellä
Kuuman tuhkan ja taivaalta sataneen kiviaineksen alle jääneitä Pompejin asukkaita.
Pompejin jälkeen jatkoimme matkaamme Napoliin, jossa oli luvassa muun muassa noin tunnin ajan linja-auto kiertoajelua keskellä Napolin kaoottista ja mielenvikaista liikennettä. Kirsikkana kakussa oli tietenkin se, ettei linja-autossa oikein se ilmastointikaan tuntunu toimivan. Tai no, eikös se juuri ole Italiaa aidoimmillaan; mikään ei toimi, mutta kaikki hoituu!
Torstaina vietimme päivämme koululla yritysesitelmien ja suomen kielen oppituntien merkeissä. Esitelmämme meni jännityksestä huolimatta paremmin kuin olisimme osanneet odottaakaan, mikä tietysti oli viikon suurin ihme. Kielen oppituntien pitäminen oli rasavillien luokkien vuoksi hieman haasteellista, joillekin jopa mahdotonta, mutta yrityksen puutteesta meitä ei ainakaan voinut moittia.
Illalla ohjelmassa oli Social evening -tapahtuma koululla, jossa meille oli tarjolla hienoja laulu- ja tanssiesityksiä, hyvää ruokaa ja sitäkin parempaa seuraa, sillä kaikkien osallistujamaiden oppilaat ja opettajat osallistuivat illanviettoon. Suomalaiset loistivat tapahtumassa sitä aitoa italialaista bella figuraa (vai ylipukeutumista..?), ja yrittivät edelleenkin urheasti syödä kaiken eteen tuotavan ruuan. Sinä iltana ei kestänyt Anun lisäksi enää mahatkaan!
Perjantaina oli luvassa matkan ikävin osuus, nimittäin lähtö Casertasta. Hiipivästä koti-ikävästä huolimatta olisimme mielellämme voineet jäädä hieman pidemmäksikin aikaa, sillä olimme saaneet paljon uusia ystäviä ja toisille host-perheetkin olivat muodostuneet jo todella läheisiksi.
Italiassa #bellafigura hoidettiin tyylikkäästi finaaliin. Tänään nähdään, vievätkö kaikki tiet Roomaan. #Erasmus+ JE
Iltapäivällä saavuimme Roomaan, jossa meitä odotti vallitsevan pommiuhan vuoksi muun muassa partioivat sotilaat ja muut varotoimet. Kun sitten vihdoin selvisimme kommelluksien kautta ehjin nahoin kaikki hotellille, päätimme kiertää niin monta päänähtävyyttä kuin mahdollista aloittaen Vatikaanista, minkä jälkeen menisimme Petterin valitsemaan ravintolaan. Täysin vatsoin jäimme vielä hetkeksi, jos toiseksikin, ihmettelemään Rooman yötä ja myöhemmin saavuimme hotellille. Toiset omin jaloin, toiset eivät.
Vier kleine Mädchen & Colosseum
Lauantaiaamuna Rooman taivaskin jo itki tulevaa tragediaa, sillä lähtöpäivämme takaisin pohjoisen kylmyyteen oli koittanut. Lento lähti lähes puolitoista tuntia myöhässä tarkempien turvatoimien vuoksi, mutta muuten kaikki sujui oikein mallikkaasti. Suomeen meidät toivotti tervetulleiksi räntäsade ja ensilumi. Mukavasta reissusta huolimatta oli kieltämättä mukava palata kotiinkin, mukanamme ripaus elämänkokemusta, hauskoja muistoja ja toinen matkalaukku. Teksti ja varmaan kuvatkin: Anniina ja Emmi Ja vielä bonusmateriaalina kollektiivinen näkemys matkan kulusta (kun kerran melkein Caprilla oltiin):
Ylioppilasjuhlat ovat aina ehdottomasti vuoden kohokohtia. Syksyn ylioppilasjuhlan arvokkuutta lisää samalla juhlistettava itsenäisyyspäivä. Vaikka ulkona tuuli vihmoo 20 m/s ja vettä sataa vaakasuoraan, ei juhlahumua lannista mikään. Tänä syksynä saimme juhlistaa kolmea uutta lakkinsa todella ansainnutta. Kuten vastavalmistunut Jere puheessaan kertoi, tie ei ole ollut helpoin mahdollinen, mutta vanhempien ja lukiomme henkilökunnan tuella siitäkin on selvitty ja tärkeä etappi elämässä saavutettu. Koko lukion henkilökunta onnittelee uusia yliopppilaitaan ja toivottaa kaikille rauhallista itsenäisyyspäivää.
Valta vaihtuu: oppilaskunnan puheenjohtaja Piia Kiuru antaa vetovastuun tulevalle pj:lle Jenna Rauvalalle
YK:n nimeämän valon vuoden kunniaksi tervetulopuheen aluksi Kalle sytytti valon!
Jotkut toivoivat, että kynttilän sytyttäminen olisi johtanut johonkin kallemaiseen äksöniin:
Severi Ruusumaa esitti maagisen tulkinnan kappaleesta Meillä on aikaa vielä
Siinä he ovat: syksyn uudet ylioppilaat: Heikki, Jere ja Laura!
Lukiomme Erasmus+ hanke sai ansaitsemaansa julkisuutta Kouvolassa 3.12., kun kävin esittelemässä projektimme tuloksia ja toimintamalleja Kansainvälisen liikkuvuuden keskuksen (CIMO) teemaseminaarissa Hyvä Koulupolku. Seminaarin aiheena oli syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden/opiskelijoiden tukeminen eri tavoin. Kansainvälisyys avaa silmiä kuten tiedämme ja yrittäjyys luo työllistymismahdollisuuksia, myös niille, jotka eivät aina koeviikolla mainetta ja kunniaa niitä.
Erityisesti seminaarissa oltiin kiinnostuneita kuinka luomme normaaleista oppiaineista liikeideoita ja toimivia yrityksiä. Lauttakylän lukion nimi kirjattiin melko moneen paperiin, ja kansainvälisyytemme jo jonkinlainen traditio pantiin merkille. Vaikka olemmekin jo kokeneita, ei voi jäädä paikoilleen. Seminaari poiki uusia ideoita sekä antoi uusia hankemahdollisuuksia, joista talomme väki päässee tulevaisuudessa nauttimaan. Kollegat, joulupukin toivelista on piakkoin lokerossa. Opiskelijat, uusia hankkeita käynnistellään ensi vuonna. Teroittakaa kynät ja mielet, hakemusta sisään.
Matkailijakokemuksena en voi suositella Kouvolaa oikein kenellekään. Sosialistinen realismi, korkeat 1960-luvun betonielementtitornit ja neuvostotyyppinen arkkitehtuuri hivelevät vain vaativimman stalinistin silmää. Keskustan suunnitelleille arkkitehdeille nousee patsas korkeintaan Pohjois-Koreassa ja muutamissa aatteeseen mieltyneissä Afrikan maissa. Oi, Kymenlaakso mitä olet itsellesi tehnyt?
Parrat alkoivat päristä lähes välittömästi, kun k-käytännön
muutoksesta oli tiedotettu. Myönnän, että olin itse ehkä aktiivisimpana
ajamassa muutosta, joten valitusvirret voi osoittaa allekirjoittaneelle. Selitän
kuitenkin tässä päätöksen taustat. Huomautettakoon, että kirjoitan tässä vain
omasta puolestani, en kaikkien opettajien nimissä.
Päätöksessä ei ole kyse armottomuudesta vaan siitä, että
vanha käytäntö oli aivan liian lepsu ja suorastaan järjenvastainen.
Pahimmillaan yhden työn tekemiseen oli aikaa lähes puoli vuotta: jos 5. jakson
alussa sai tehtävän, sen saattoi palauttaa syksyllä 1. jakson lopussa. Jokainen
tajuaa, että tässä ei ole tolkun häivää. On korkea aika nakata roskikseen tämä
mätä käytäntö, joka pahimmillaan ruokkii saamattomuutta. On helppo jättää tekemättä,
kun asian voi huoletta lykätä kahden kuukauden päähän.
Haluatteko numeroita? Täältä tulee. Otan esimerkiksi juuri
päättyneet ÄI4-kurssit, joilla kirjallisten töiden palautusprosentti kurssin
päätyttyä oli 53,8. Siis suunnilleen puolet töistä jätettiin tekemättä. 55
opiskelijasta 18 saa arvosanan, 37 k:n. Voiko joku väittää, että saldo on
jotain muuta kuin surkea? (Tarkoitus ei ole syyllistää kakkosia, koska muissa
ikäluokissa meno on ollut samanlaista, eikä varsinkaan niitä, jotka ovat
tunnollisia.)
Olen joka kerta k-rumban päättyessä huomannut, miten viime
hetkellä tehdään paniikinomaisesti räpellyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä
oppimisen kanssa. Takarajaa edeltävänä päivänä tullaan kyselemään puuttuvia
suorituksia, väsätään illalla limbosuoritus ja haaskataan kaikkien aikaa. On
aivan selvää, että pystyttäisiin parempaan – ja opittaisiin jotain. Ei ole
mitenkään perusteltavissa, että joku tarvitsisi pari kuukautta rästitöiden
tekemiseen. Kokemus osoittaa, että viime tipassa ne tehdään lähes
poikkeuksetta.
Kyllä me ymmärrämme, että lukiolaisella on paljon töitä. On
täysin ymmärrettävää, että silloin tällöin jää jokin työ tekemättä. Silti
väitän, että ajankäytön suunnittelulla saa paljon aikaan. Meillä on kuin onkin lukuisia
opiskelijoita, jotka onnistuvat palauttamaan tehtävänsä tunnollisesti silloin
kun pitää. Esimerkiksi omassa ohjausryhmässäni 3A:ssa monet ovat selvinneet 10
jaksoa ilman ensimmäistäkään k:ta. Ykkösvuoden ykkösjaksossa se onnistuu
käytännössä kaikilta – miksei se muka onnistuisi jatkossakin? Jossain vaiheessa
vain keksitään tämä k:na tunnettu takaportti ja heittäydytään sen luomaan
muka-turvaan.
Toki voi kysyä, miksi töitä on niin paljon. Voin vakuuttaa,
että ne kaikki palvelevat tasan yhtä tarkoitusta: oppimista. Ei niitä tehdä opettajia
varten. Kyllä me saisimme palkkamme helpommallakin. Opettajat myös arvioivat
jatkuvasti, mikä on tarkoituksenmukaista ja muuttavat tarvittaessa
suunnitelmia.
Tällä päätöksellä halutaan paitsi tehostaa oppimista myös
opettaa kantamaan vastuuta; tekemään työt oikeaan aikaan. Vai luuleeko joku,
että työelämässä voitte tehdä raportit ja muistiot silloin kun huvittaa? Siinä
tapauksessa kannattaa pitää työvoimatoimiston puhelinnumero pikavalinnassa.
Markkinointitiimi innovoi tämän vuoden suurtapahtumaksi Lukiosirkuksen. Sirkuspäiväksi valikoitui keskiviikko 2.9. Sirkusyleisöksi saapui runsaslukuisasti vieraita Pellonpuistosta, Lauttakylän, Sammun, Loiman ja Suttilan kouluista, sekä Alastarolta, Köyliöstä ja Äetsän koulusta. Sirkustunnelma käynnistyi heti aamusta, kuvat kertovat lisää!
Fysiikan opettajasta kuoriutui kaikkien lapsien pelkäämä pelle!
Lisää pelleilyä!
Itse ilki... eiku tirehtööri se siinä!
Hulavanteen pyöritystä!
Mitä on sirkus ilman pellejä?
Kovaa kilpailua köydenvedossa!
Lalussa sitä on aina ihan kuutamolla... tai jossain!
