lauantai 3. lokakuuta 2015

K on kuollut, eläköön K!

Parrat alkoivat päristä lähes välittömästi, kun k-käytännön muutoksesta oli tiedotettu. Myönnän, että olin itse ehkä aktiivisimpana ajamassa muutosta, joten valitusvirret voi osoittaa allekirjoittaneelle. Selitän kuitenkin tässä päätöksen taustat. Huomautettakoon, että kirjoitan tässä vain omasta puolestani, en kaikkien opettajien nimissä.

Päätöksessä ei ole kyse armottomuudesta vaan siitä, että vanha käytäntö oli aivan liian lepsu ja suorastaan järjenvastainen. Pahimmillaan yhden työn tekemiseen oli aikaa lähes puoli vuotta: jos 5. jakson alussa sai tehtävän, sen saattoi palauttaa syksyllä 1. jakson lopussa. Jokainen tajuaa, että tässä ei ole tolkun häivää. On korkea aika nakata roskikseen tämä mätä käytäntö, joka pahimmillaan ruokkii saamattomuutta. On helppo jättää tekemättä, kun asian voi huoletta lykätä kahden kuukauden päähän.

Haluatteko numeroita? Täältä tulee. Otan esimerkiksi juuri päättyneet ÄI4-kurssit, joilla kirjallisten töiden palautusprosentti kurssin päätyttyä oli 53,8. Siis suunnilleen puolet töistä jätettiin tekemättä. 55 opiskelijasta 18 saa arvosanan, 37 k:n. Voiko joku väittää, että saldo on jotain muuta kuin surkea? (Tarkoitus ei ole syyllistää kakkosia, koska muissa ikäluokissa meno on ollut samanlaista, eikä varsinkaan niitä, jotka ovat tunnollisia.)

Olen joka kerta k-rumban päättyessä huomannut, miten viime hetkellä tehdään paniikinomaisesti räpellyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä oppimisen kanssa. Takarajaa edeltävänä päivänä tullaan kyselemään puuttuvia suorituksia, väsätään illalla limbosuoritus ja haaskataan kaikkien aikaa. On aivan selvää, että pystyttäisiin parempaan – ja opittaisiin jotain. Ei ole mitenkään perusteltavissa, että joku tarvitsisi pari kuukautta rästitöiden tekemiseen. Kokemus osoittaa, että viime tipassa ne tehdään lähes poikkeuksetta.

Kyllä me ymmärrämme, että lukiolaisella on paljon töitä. On täysin ymmärrettävää, että silloin tällöin jää jokin työ tekemättä. Silti väitän, että ajankäytön suunnittelulla saa paljon aikaan. Meillä on kuin onkin lukuisia opiskelijoita, jotka onnistuvat palauttamaan tehtävänsä tunnollisesti silloin kun pitää. Esimerkiksi omassa ohjausryhmässäni 3A:ssa monet ovat selvinneet 10 jaksoa ilman ensimmäistäkään k:ta. Ykkösvuoden ykkösjaksossa se onnistuu käytännössä kaikilta – miksei se muka onnistuisi jatkossakin? Jossain vaiheessa vain keksitään tämä k:na tunnettu takaportti ja heittäydytään sen luomaan muka-turvaan.

Toki voi kysyä, miksi töitä on niin paljon. Voin vakuuttaa, että ne kaikki palvelevat tasan yhtä tarkoitusta: oppimista. Ei niitä tehdä opettajia varten. Kyllä me saisimme palkkamme helpommallakin. Opettajat myös arvioivat jatkuvasti, mikä on tarkoituksenmukaista ja muuttavat tarvittaessa suunnitelmia.

Tällä päätöksellä halutaan paitsi tehostaa oppimista myös opettaa kantamaan vastuuta; tekemään työt oikeaan aikaan. Vai luuleeko joku, että työelämässä voitte tehdä raportit ja muistiot silloin kun huvittaa? Siinä tapauksessa kannattaa pitää työvoimatoimiston puhelinnumero pikavalinnassa.

Jari

1 kommentti:

  1. Jarin näkemys edustaa täysin myös minun näkemystäni!

    VastaaPoista