sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kesä 86 eli Erasmus Maradonapolissa

Aivan kuten se vanha sanontakin kuuluu, matkailu avartaa. Tämän saimme mekin Erasmus+ -projektin merkeissä todeta todeksi, kun lentomme 13. päivä perjantaina suuntasi kohti Roomaa. Jännitys oli käsin kosketeltavaa lentopelkoisten ja vähemmän lentopelkoisten matkalaisten aloittaessa suurenmoisen retkensä.

Ennen Italiaan lähtöä oli meillä projektiin osallistuvilla oppilailla (Annikalla, Iinalla, Emmillä ja Anniinalla) kädet täynnä hommia, jotka onneksemme selvitimme kunniakkaasti loppuun asti. Tai eihän se mikään ihmekään ollut, kun motivaationa toimi Finnairin lentoliput pizzan luvattuun maahan. Tehtävänämme oli esimerkiksi monisataisen business-sanaston kääntö englannista suomeksi ja ruotsiksi, yrityspohjan tekeminen kieliin keskittyvälle yritykselle ja suomen kielen oppitunnin suunnittelu.

Lentomme Italiaan oli perillä hieman myöhässä, joten kohtasimme heti ensimmäisen vastoinkäymisemme, kun emme ehtineetkään aikaisempaan junaan. Hätä ei kuitenkaan ollut sen näköinen, vaan Petteri järjesti vaihtoehtoisen kyydin Roomasta Napoliin, jossa hotellimme odotti väsyneitä matkalaisiaan. Napolissa saimme ensimmäisen kosketuksemme italialaiseen pizzaan, ja voi, kuinka hyvältä se nälkäisissä suissamme maistuikaan! Ennemmin tai myöhemmin matkaseurueemme päätyi matkapäivän jäljiltä väsyneenä, mutta kylläisenä, hotellille nukkumaan.

Ensimmäisen viikonlopun vietimme tutustuen Napoliin - Etelä-Italian suurimpaan kaupunkiin, joka on noin miljoonan ihmisen asuttama ja jonka jalkapalloseurassa Maradonakin on käynyt potkimassa vähän palloa.




Lauantai aamupäivä kului kävellessä kaupunkia ympäri ja ihmetellessä sen eroavaisuuksia Suomen kaupunkeihin - liikenne oli mielenvikaista, katukuva paikoitellen vähän likaista ja ajankulu aivan liian pikaista! Ruokailun jälkeen naisväki päästettiin irti Napolin houkutteleviin kauppoihin ja Jari vei Petterin mukanaan katsomaan paikallista jalkapallostadionia. Illalla tapasimme uupuneina hotellilla ja suuntasimme kulkumme Napolin yöhön illastamaan. Monet mahdollisuudet jäivät tuona iltana suljettujen ovien vuoksi saavuttamatta, mutta kyllä illasta silti ruusuiset muistot jäivät.


The dark side of Napoli

Napolissa vielä vedestäkin maksettiin, vaikka jano oli vasta 0/5.

Sunnuntai aamuna kuulimme Vesuviuksen kutsun ja virkeinä, reippaina ja uuteen aamuun kuin uudestisyntyneinä löysimmekin itsemme pian Vesuviuksen huipulta. Näkymät olivat todellakin henkeäsalpaavia ja mieleenpainuvia - aivan niinkuin huipulla nautittavat palkitsevatkin.


#huipullatuulee #Vesuvius


Jari viimeiltaisissa ''Que no pare la fiesta'' fiiliksissä Vesuviuksen huipulla. 

Sunnuntai iltana pääsimme tutustumaan host-perheisiimme, jotka onneksemme olivat kaikki ystävällisiä ja joiden kodeista löytyivät myös kunnollisella varustuksella varustellut sisävessat, jotka Italiassa olivat yhtä harvinaista luksusta kuin aikataulussa pysyminenkin. Englannin kielen taito oli joillakin perheillä hieman heikomman laatuista, mutta kyllähän me nyt body languagen ja suomalaisen sisun avulla ne kielimuuritkin kaadetaan! Suurin kulttuurishokki taisi jokaiselle iskeä vasta Casertan juna-asemalla, kun vastassa olleet perheet ottivat meidät vastaan hillityn kättelyn sijasta tuttavallisin poskisuudelmin, lämpimin halein ja kotona perheissä odotti paljon, siis todella paljon, täyttävämpi iltapala kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Mutta maassa maan tavalla ja kitisemättä pizzaa nassuun, eikö?


Host-perheemme asuvat Casertassa, joka on huomattavasti Napolia pienempi, mutta kuitenkin huomattavasti Huittista suurempi, noin 77 000 asukkaan kaupunki. Casertassa meille oli järjestetty paljon erilaisia aktiviteetteja host-koulun puolesta. Maanantaina vierailimme vanhassa silkkitehtaasa ja Royal palacessa, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Palatsissa on noin 1200 huonetta ja lisäksi nelikulmainen palatsi sulkee sisäänsä neljä sisäpihaa. Kovin vaatimattomaksi rakennukseksi en sitä siis luonnehtisi..








Tiistaina ohjelmassa oli vuorostaan odotettu vierailu Pompejin kaupungin raunioilla.  Pompeji oli todella hieno kokemus, ja jätti itse kunkin vuorotellen sanattomaksi miettiessämme, että joku on ihan oikeasti asunut niissä kodeissa ja kävellyt niitä katuja töihin joka päivä! Ja lisäksi viimeisenä päivänä luultavasti juossut henkensä edestä ennen tuhoisaa tulivuorenpurkausta, jonka seurauksena kaupunki jäi tuhkan alle ja unohdettiin pitkälti yli tuhanneksi vuodeksi.

Rakkaat opettajamme opintoretkellä

Kuuman tuhkan ja taivaalta sataneen kiviaineksen alle jääneitä Pompejin asukkaita.


 Pompejin jälkeen jatkoimme matkaamme Napoliin, jossa oli luvassa muun muassa noin tunnin ajan linja-auto kiertoajelua keskellä Napolin kaoottista ja mielenvikaista liikennettä. Kirsikkana kakussa oli tietenkin se, ettei linja-autossa oikein se ilmastointikaan tuntunu toimivan. Tai no, eikös se juuri ole Italiaa aidoimmillaan; mikään ei toimi, mutta kaikki hoituu!

Torstaina vietimme päivämme koululla yritysesitelmien ja suomen kielen oppituntien merkeissä. Esitelmämme meni jännityksestä huolimatta paremmin kuin olisimme osanneet odottaakaan, mikä tietysti oli viikon suurin ihme. Kielen oppituntien pitäminen oli rasavillien luokkien vuoksi hieman haasteellista, joillekin jopa mahdotonta, mutta yrityksen puutteesta meitä ei ainakaan voinut moittia.

Illalla ohjelmassa oli Social evening -tapahtuma koululla, jossa meille oli tarjolla hienoja laulu- ja tanssiesityksiä, hyvää ruokaa ja sitäkin parempaa seuraa, sillä kaikkien osallistujamaiden oppilaat ja opettajat osallistuivat illanviettoon. Suomalaiset loistivat tapahtumassa sitä aitoa italialaista bella figuraa (vai ylipukeutumista..?), ja yrittivät edelleenkin urheasti syödä kaiken eteen tuotavan ruuan. Sinä iltana ei kestänyt Anun lisäksi enää mahatkaan!

Perjantaina oli luvassa matkan ikävin osuus, nimittäin lähtö Casertasta. Hiipivästä koti-ikävästä huolimatta olisimme mielellämme voineet jäädä hieman pidemmäksikin aikaa, sillä olimme saaneet paljon uusia ystäviä ja toisille host-perheetkin olivat muodostuneet jo todella läheisiksi. 

Iltapäivällä saavuimme Roomaan, jossa meitä odotti vallitsevan pommiuhan vuoksi muun muassa partioivat sotilaat ja muut varotoimet. Kun sitten vihdoin selvisimme kommelluksien kautta ehjin nahoin kaikki hotellille, päätimme kiertää niin monta päänähtävyyttä kuin mahdollista aloittaen Vatikaanista, minkä jälkeen menisimme Petterin valitsemaan ravintolaan. Täysin vatsoin jäimme vielä hetkeksi, jos toiseksikin, ihmettelemään Rooman yötä ja myöhemmin saavuimme hotellille. Toiset omin jaloin, toiset eivät.

Vier kleine Mädchen & Colosseum

 Lauantaiaamuna Rooman taivaskin jo itki tulevaa tragediaa, sillä lähtöpäivämme takaisin pohjoisen kylmyyteen oli koittanut. Lento lähti lähes puolitoista tuntia myöhässä tarkempien turvatoimien vuoksi, mutta muuten kaikki sujui oikein mallikkaasti. Suomeen meidät toivotti tervetulleiksi räntäsade ja ensilumi. Mukavasta reissusta huolimatta oli kieltämättä mukava palata kotiinkin, mukanamme ripaus elämänkokemusta, hauskoja muistoja ja toinen matkalaukku.

 Teksti ja varmaan kuvatkin: Anniina ja Emmi

 Ja vielä bonusmateriaalina kollektiivinen näkemys matkan kulusta (kun kerran melkein Caprilla oltiin):


Eikä Napolissa voi käydä huomioimatta tätä:
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)