Ensimmäisen päivän vähät valoisat tunnit kohteessa kuluivat lähinnä vääränpuoleisen liikenteen hämmästelemiseen sekä huutavan nälän sammuttamiseen. Kiitos kärsimättömyyden ja vatsojen äänekkäiden protestien löysimme lähistöltä ihastuttavan Madigan's Pubin, jossa paikalliset toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi ja huolehtivat viihtyvyydestämme.
Edellisillan alueeseen tutustumisen jälkeen koitti perjantai ja arvostetun ja pidetyn herra tohtori Mertalan kaupunkikierroksen vuoro. Vaelluksellamme yli jokien, halki kaupungin ja parin virheellisen käännöksen aikana näimme jokseenkin kaiken olennaisen Dublinista; löytyi Trinity College, löytyi tärkeä kirkko, löytyi 4th of Julyn kunniaksi jenkkilipuilla varustettu Temple Barin alue ja mikä tärkeintä, löytyi Guinness Storehouse. Tässä seitsemän kerroksen vaatimattomassa rakennuksessa saimme enemmän kuin tarpeeksi tietoa niin paikallisoluen historiasta kuin sen valmistuksestakin. Kierroksen kruunasi ylimmän kerroksen Gravity Bar, jossa saimme katsella maisemia kaupungin yllä nauttien samalla säätymme mukaisia virvoitusjuomia. Allekirjoittanut 17-vuotias voi mainita, että joo, olihan se Fanta aika hyvää.
 |
| #kommunikaatio |
Nautittuamme kevyet ja kulinaristisesti kovin monimutkaiset annokset rasvaista pubimättöä ryhmä rämä suuntasi muutaman ylimääräisen mutkan kautta takaisin hotelliinsa suunnitellakseen huomista päiväänsä. Tämän epävirallisen kokouksen olematon pöytäkirja jääkööt yksityiskohdiltaan salaiseksi, mutta voidaan kuitenkin todeta, että heittelimme (kirjaimellisesti) kaikki ideoitamme valtaisan inspiraation vaikutuksen alaisena. Saman olotilan vallitessa päätimme myös siirtyä seuraamaan Saksan ja Ranskan potkupallotaistoa isommalta näytöltä (ja samaisesta tilasta löysimme myös aiemmin omille teilleen lähteneet mentorimme). Inspiroitunut mielentila kasvoi entisestään voittajan selvittyä, ja tämän kunniaksi vietimmekin loppuillan tutustuen erääseen päivällä nähtyyn, stars & stripes -lipuilla varustettuun alueeseen - sateesta huolimatta.
 |
Lauantaina vallassa olivat opiskelijat. Selvittyämme aamuisesta hämmennyksestä, jonka hotellihuoneen ikkunasta aamulla näkynyt elottoman näköinen ihmisolentoa muistuttava nukke aiheutti, päätimme luopua aiemman sightseeing-kierroksen kaltaisesta ohjelmasta. Sen sijaan tiivis ja ytimekäs aikataulu koostui pitkälti Dublin Castleen ja Stephen's Greeniin tutustumisesta, huipentuen runsaaseen vapaa-aikaan. Sitä ennen ehdimme kuitenkin toteuttaa ohjelmamme uniikeimman osion; kilpailun, joka koostui pahoista karkeista sekä tajunnanräjäyttävistä paljastuksista. Legendaarisen kisan jälkeen on vaikea unohtaa, kuka kurssilaisista on joutunut isoäidin (ongenkoukulla) pahoinpitelemäksi, tai kuka on meinannut tukehtua popcorneihin kaverinsa heitettyä kissan tämän niskaan.
Päivän ei-niin-perinteisestä lounaasta mainittakoot, ettei juustoisen sipulikeiton muodostama ateria tyydyttänyt kaikkien ruoanhimoa. Tästä huolimatta reippaat yrityskurssilaiset jaksoivat kierrellä ympäriinsä ja tuhlata ropojaan eri kauppoihin, osa vaatteisiin ja osa astetta ainutlaatuisempiin ostoksiin, jotka tuottivat iloa niin toimitusjohtajalle kuin rivikurssilaisillekin. Ja, aivan kuten edellisiltanakin, päivä huipentui tunteikkaaseen kisakatsomoon, rangaistuspotkukilpailuun joka aiheutti osalle vakavia rytmihäiriöitä, erään paikallisasukkaan lievästi ysärisävytteisiin 40-vuotisjuhliin ja viimeiseen käyntiin läheisessä pubissa.
 |
| YK 7/10 viimeisenä iltana uuden tuttavuutensa Adrienin seurassa |
 |
| Lassella oli palatessa lentokoneen coolein fleda. Ei kestä kiittää. |
Sunnuntai, paluupäivä, sujui juuri niin kuin edellisenä yönä pari tuntia nukkuneilta opiskelijoilta voikin odottaa. Jatkoimme kuitenkin urheasti seikkailujamme kovin vihreään turistikrääsäkauppaan, italialaista jäätelöä myyvään pikkuliikkeeseen sekä lopulta aivan hotellin vieressä sijaitsevaan ravintolaan. Tämän jälkeen olikin aika suunnata lentokentälle (vain odottaaksemme lähes olemattomasti etenevässä jonossa sekä tajutaksemme, ettei Veeran matkalaukku pysy kiinni). Lopulta, hoettuamme tarpeeksi monta kertaa "Mä en tahdo lähtee" -mantraa alistuimme alakuloisina kohtaloomme, vyöttäydyimme lentokoneen penkkeihin kiinni ja aloitimme väsyneiden vitsien sävyttämän paluumatkan kohti Huidea ja sen lähiseutuja.
Teksti & kuvat: YK:n (pää)sihteeri Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti