Kuka muu muka?!

kuka muu muka, kuka muu muka Jari E.

tiedätkö on keveempää twiittaa yksin edellä aikaa

tehdä juttui joita kollegoist ei oo tekemään lainkaan

puolet opettajist ei tajuu twiittaamisest mitää

ennen twiitin päästämistä pitäs kirjalliset pitää

vaikka kuinka koitatte, niin ette te kiinni saa

mä kuljen lalussa hissukseen, kantelen pädii

ne on trendejä mitä mä luon

ja mitkään säännöt ei pysty pitämään mua

älä esitä, älä kysele tyhmii

Jartsaa et parhaana päivänäskää kykene hyhmiin

moni ope väittää omaavansa lalun parhaan ceeveen

mä kelasin valtaa ens vuonna aamuteeveen

ota mallia, ota, ota mallia

tee niin kuin mä, ota mallia

kuka muu muka, kuka kuka muu muka, Ja-jari

luukuta!

kuka muu muka, kuka muu muka Jari E.

jos et mun twiittii tajuu

se meinaa, että sulla ei oo tekstitajuu

kuka muu muka, kuka muu muka Jari E.

jos et mun twiittii tajuu

se meinaa, että sulla ei oo tekstitajuu

opena mä kuljen pädi kourassa, ne sanoo mua twitter-guruks

olen niin fashion et abit huuteli ihkumuruks

nyt media tituleeraa jalkapallofaniksi

mut kutsuu samaan hengenvetoon tietokirjailijaksi

abrakadabra simsalabim

tytöt ilmestyy mun luokkaan, miks itse liikahtaisin

nuorii ekavuoden pirkkoi, coolei abitytymirkkui

esseit, tutkielmii, referaattei, tekstitaitoi tai arvostelui

kouluviikon jälkeen usein sipissä - oon rikki

nykyään opettajainhuoneessakin oon vippi

oon niin leija, lennän täysin omilla leveleillä

edes Timo Mäkinen ei tiedä juttui ennen mua

mut välillä tää haippi pännii

mul on 44 abia, kaikil ällii

ota mallia, ota, ota mallia

tee niin kuin mä, ota mallia

kuka muu muka, kuka kuka muu muka, Ja-jari

luukuta!

kuka muu muka, kuka muu muka Jari E.

jos et mun twiittii tajuu

se meinaa, että sulla ei oo tekstitajuu

kuka muu muka, kuka muu muka Jari E.

jos et mun twiittii tajuu

se meinaa, että sulla ei oo tekstitajuu

meinaan kaikki enkat rikkoo, kirjotan kunnes kustantajii irtoo

tänä vuonna teen taas hilloo, lehdet vertaa diegoon

kirjakaupas haluu mainokseen mun nimen alle

teen tän kirjan nyt hei, pitäkää ideanne

en tee mitään mistä en kunnolla tiedä

nää leffat ja levyt, ne on tulossa vielä

duunaan mitä jehut duunaa, haluutte mut hallitukseen

mut pyöritän laluu jo muutenki - peruspullaa

ego on I S O

kuljen pädi kädessä O F C

ooo ooo o ou

edelleen mul B M W

kukaan muu ei kruisaa sillee

ooo ooo o ou

kuka muu muka, kuka muu muka Jari E.

jos et mun twiittii tajuu

se meinaa, että sulla ei oo tekstitajuu

kuka muu muka, kuka muu muka Jari E.

jos et mun twiittii tajuu

se meinaa, että sulla ei oo tekstitajuu

Rakkain terveisin,

viime vuoden abien lähetystö

♥

Vesalta piparia

#skandaali. Tällä nimellä lukion urheilukauden avausturnajaiset pesäpallon saralla oli opittu tuntemaan. Otteluohjelma nimittäin sai kaikki salaliittoteoreetikot ulos kaapeista, sillä oli epäilty jonkinlaista Marttila-Ekberg-hyökkäämättömyyssopimusta salaisine lisäpöytäkirjoineen. Etenkin erään toisen vuosikurssin ryhmän oli vaikea sulattaa, että A tulee ennen B:tä ja pelaa siksi ykkösiä vastaan. B taas joutui kokeneempien joukkueiden lohkoon vanhalle urheilukentälle. Sieltä tulokset onkin jo hukattu, mutta huhupuheiden mukaan 3A voitti kaikki, 3B kaikki muut, neloset löi palloa parvekkeelle ja 2B esitti urhoollista vastarintaa.

Pellonpuiston puolella lohko oli dramaattinen. Jussin preppauskurssi

On vain yksi voittaja. #preseason #mestariMarttila #pesis JE pic.twitter.com/0Ux6P2ovQK
— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 20. elokuuta 2014

turnauksen aattona näytti jo kantavan hedelmää, kun 1B otti ensin voitot 1A:sta ja sitten 2A:sta. Kuinka ollakaan, Jussinkin korista löytyi lopulta mätä hedelmä, sillä tappio 1C:lle tiesi jäämistä pronssiotteluun. Sekä 1B, 1C että 2A päätyivät kaikki neljään pisteeseen, ja juoksueron turvin finaalipaikka meni 1C:lle. Viime vuonna turnausvoiton vieneen ryhmänohjaaja Lassen kultainen kosketus näytti siis jatkuvan. Jossiteltavaa tosin jäi, sillä arvatenkin Jussin hädän hetkellä  taikoma sadekuuro keskeytti viimeiset ottelut, eikä 2A päässyt enää parantelemaan asemiaan. 

Tässä vaiheessa Jussi tajusi, miten käy.

Pronssiottelussa 3B piti abien hierarkiaa yllä pesemällä 1B:n 3-1, mutta tulosta olennaisempaa lienee jälkipyykki. 1B:läisten kannattaakin nyt harkita, onko lukioon ylipäänsä enää tulemista - mennäkö mieluummin esim. eläinkokeisiin testattavaksi vai ryhmänohjaaja Marttilan pohjoiskorealaisille uudelleenkoulutusleireille.

Samaan aikaan 3A jatkoi voittoputkessa, mutta sen verran tiukaksi homma alkoi jo mennä, että tasoittavien perään kyseltiin. Peli eteni suunnilleen niin, että...

...Sofia löi...

...Joona kirmasi...

...Frans otti koppia...

 ...ja 3A vei mestaruuden tässäkin lajissa juoksuin 4-3. Kasassa on nyt tripla: jalkapallo ja lentopallo oli jo voitettu. Kalliiksihan tämä ro Riihisalolle käy, mutta nykypäivän huippu-urheilussa menestys ei tule ilmaiseksi. Eikä siinäkään vielä kaikki! Kun Vesku ei meinannut suostua maksamaan bonuksia...

...Jenni yritti murhata katseella ryhmänohjaajansa...

...ihmiskuula Frans otti vauhtia jyrätäkseen Vesa-paran...

...mutta onneksi Veera ja Salla neuvottelivat bonukset kotiin.

Sopimusneuvotteluiden jälkeen 3A vasta innostuikin pelaamaan ja oli niin liekeissä, että palkintopiparit kärventyvät varmasti. Grande Finalen opettajia vastaan voisi kai kiteyttää Josken sensaatiomaiseen koppiin, ja kun opettajien sisäpelissä Anu ei osannut päättää kumpaan suuntaan kenttää kierretään, opettajien historiallinen tappio oli väistämätön. Lopputulos - oberübertuomari Suittiota lainatakseni - "junnujen ja vanhusten" välillä oli 2-1. Päivän positiivisiin asioihin lisättäköön se, että tänä vuonna mies/naistappioilta vältyttiin - kukaan ei saanut palloa päähänsä.

Mestarit. Myös Vesa on kuvassa.

@Lauttakylnlukio 3 AAAAAAAAAAAAAAAAAA! Ja piparit tarjoo ro. Sarja on nyt täynnä: jalkapallo, lentis ja pesis. Kiitos!
— Vesa Riihisalo (@VesaRiihi) 21. elokuuta 2014

Teksti: JE
Kuvat: Anu Helsingin-Sanomat ja Terhi Lintumaa.

Seikkailut menninkäisten ihmemaassa

Eräs kesätorstai, tarkemmin mainittuna 3.7.2014, niin YK:n eliitti (ei se Ban Ki-moonin vaan @KeinoLasse'n johtama posse) kuin Petteri ja Veskukin pakkasivat koko omaisuutensa ja ahtautuivat yksityiskuljettajansa menopeliin. Suuntana oli lentokentän kautta Irlanti ja Dublin: kyseessä oli ahkeralla myyntityöllä sekä kilpailumenestyksellä ansaittu seikkailu, jonka kohde määräytyi kurssin yhteistyökumppanien kotimaan mukaan.

Ensimmäisen päivän vähät valoisat tunnit kohteessa kuluivat lähinnä vääränpuoleisen liikenteen hämmästelemiseen sekä huutavan nälän sammuttamiseen. Kiitos kärsimättömyyden ja vatsojen äänekkäiden protestien löysimme lähistöltä ihastuttavan Madigan's Pubin, jossa paikalliset toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi ja huolehtivat viihtyvyydestämme.

Edellisillan alueeseen tutustumisen jälkeen koitti perjantai ja arvostetun ja pidetyn herra tohtori Mertalan kaupunkikierroksen vuoro. Vaelluksellamme yli jokien, halki kaupungin ja parin virheellisen käännöksen aikana näimme jokseenkin kaiken olennaisen Dublinista; löytyi Trinity College, löytyi tärkeä kirkko, löytyi 4th of Julyn kunniaksi jenkkilipuilla varustettu Temple Barin alue ja mikä tärkeintä, löytyi Guinness Storehouse. Tässä seitsemän kerroksen vaatimattomassa rakennuksessa saimme enemmän kuin tarpeeksi tietoa niin paikallisoluen historiasta kuin sen valmistuksestakin. Kierroksen kruunasi ylimmän kerroksen Gravity Bar, jossa saimme katsella maisemia kaupungin yllä nauttien samalla säätymme mukaisia virvoitusjuomia. Allekirjoittanut 17-vuotias voi mainita, että joo, olihan se Fanta aika hyvää.

#kommunikaatio

Nautittuamme kevyet ja kulinaristisesti kovin monimutkaiset annokset rasvaista pubimättöä ryhmä rämä suuntasi muutaman ylimääräisen mutkan kautta takaisin hotelliinsa suunnitellakseen huomista päiväänsä. Tämän epävirallisen kokouksen olematon pöytäkirja jääkööt yksityiskohdiltaan salaiseksi, mutta voidaan kuitenkin todeta, että heittelimme (kirjaimellisesti) kaikki ideoitamme valtaisan inspiraation vaikutuksen alaisena. Saman olotilan vallitessa päätimme myös siirtyä seuraamaan Saksan ja Ranskan potkupallotaistoa isommalta näytöltä (ja samaisesta tilasta löysimme myös aiemmin omille teilleen lähteneet mentorimme). Inspiroitunut mielentila kasvoi entisestään voittajan selvittyä, ja tämän kunniaksi vietimmekin loppuillan tutustuen erääseen päivällä nähtyyn, stars & stripes -lipuilla varustettuun alueeseen - sateesta huolimatta. 

Lauantaina vallassa olivat opiskelijat. Selvittyämme aamuisesta hämmennyksestä, jonka hotellihuoneen ikkunasta aamulla näkynyt elottoman näköinen ihmisolentoa muistuttava nukke aiheutti, päätimme luopua aiemman sightseeing-kierroksen kaltaisesta ohjelmasta. Sen sijaan tiivis ja ytimekäs aikataulu koostui pitkälti Dublin Castleen ja Stephen's Greeniin tutustumisesta, huipentuen runsaaseen vapaa-aikaan. Sitä ennen ehdimme kuitenkin toteuttaa ohjelmamme uniikeimman osion; kilpailun, joka koostui pahoista karkeista sekä tajunnanräjäyttävistä paljastuksista. Legendaarisen kisan jälkeen on vaikea unohtaa, kuka kurssilaisista on joutunut isoäidin (ongenkoukulla) pahoinpitelemäksi, tai kuka on meinannut tukehtua popcorneihin kaverinsa heitettyä kissan tämän niskaan.

Päivän ei-niin-perinteisestä lounaasta mainittakoot, ettei juustoisen sipulikeiton muodostama ateria tyydyttänyt kaikkien ruoanhimoa. Tästä huolimatta reippaat yrityskurssilaiset jaksoivat kierrellä ympäriinsä ja tuhlata ropojaan eri kauppoihin, osa vaatteisiin ja osa astetta ainutlaatuisempiin ostoksiin, jotka tuottivat iloa niin toimitusjohtajalle kuin rivikurssilaisillekin. Ja, aivan kuten edellisiltanakin, päivä huipentui tunteikkaaseen kisakatsomoon, rangaistuspotkukilpailuun joka aiheutti osalle vakavia rytmihäiriöitä, erään paikallisasukkaan lievästi ysärisävytteisiin 40-vuotisjuhliin ja viimeiseen käyntiin läheisessä pubissa.

YK 7/10 viimeisenä iltana uuden tuttavuutensa Adrienin seurassa

Lassella oli palatessa lentokoneen coolein fleda. Ei kestä kiittää.

Sunnuntai, paluupäivä, sujui juuri niin kuin edellisenä yönä pari tuntia nukkuneilta opiskelijoilta voikin odottaa. Jatkoimme kuitenkin urheasti seikkailujamme kovin vihreään turistikrääsäkauppaan, italialaista jäätelöä myyvään pikkuliikkeeseen sekä lopulta aivan hotellin vieressä sijaitsevaan ravintolaan. Tämän jälkeen olikin aika suunnata lentokentälle (vain odottaaksemme lähes olemattomasti etenevässä jonossa sekä tajutaksemme, ettei Veeran matkalaukku pysy kiinni). Lopulta, hoettuamme tarpeeksi monta kertaa "Mä en tahdo lähtee" -mantraa alistuimme alakuloisina kohtaloomme, vyöttäydyimme lentokoneen penkkeihin kiinni ja aloitimme väsyneiden vitsien sävyttämän paluumatkan kohti Huidea ja sen lähiseutuja.

Teksti & kuvat: YK:n (pää)sihteeri Terhi