LaLu:n seikkailu Italiassa AKA Liskojen yöt

Huolimatta siitä, että kaikki tiet vievät Roomaan, lähdimme lentokoneella sunnuntaiaamuna Helsinki-Vantaa lentokentältä kohti spagetin luvattua maata. Kolmen tunnin tärykalvojen räjähtelemisen jälkeen laskeuduimme toiveikkaina imperiumin keskuksen lentokenttäasemalle. Lentokentällä pienen kompastelun jälkeen vaihdoimme konetta ja suuntasimme kohti Lamenzia Termen lentokenttää. Päivän viimeinen liikku tapahtui bussilla ja saavutimme yön pikkutunneilla kohteemme, Cosenzan. Lukuisten poskisuudelmien ja halausten saattelemina nukahdimme sikeästi isäntäperheiden meille suomille leposijoille.

Calabrian karu todellisuus lankesi yllemme aikaisen herätyksen muodossa ja parin espressoshotin jälkeen olimmekin jo kuuntelemassa paikallista matematiikan opetusta. Vaikka kielenä olikin italia, ymmärtämisprosentti oli kutakuinkin sama kuin kotimaisilla tunneilla. Oppitunteja seurasi aivan yhtä mieltäylentävän kiintoisat askartelutuokiot, luennot ja jotain esitelmiäkin kai siinä oli myös, jos mitään siitä enää muistaa, olihan tuo yhdeksäntuntinen koulupäivä melkoinen vihreä maili. Koulupäivä oli niin järkky, että illemmalla oli pakko päästä viettämään porukalla aikaa yhdessä erään isäntäoppilaan kämpille. Ilta kului keskustellen kirjallisuudesta ja musiikista akustisen kitaran raikaessa taustalla.

Tuos ois tota katutaidetta

Aamu saapui taas aikaisin, liian aikaisin, ja seuraavana liikkuna oli eräs merenrantakaupunki. Siellä kiertelimme katutaidetta tutkien ja söimme legendaarista italialaista jäätelöä (gelato). Eräs Suomen edustajista sai kuitenkin kokea Italian ilmavoimien ensimmäisen onnistuneen hyökkäyksen kun Hitchcockin linnut raivokkaasti paskoivat päälle. Päivään kuului myös meriruokamaratooni, sekä jonkun raunioituneen linnan ja/tai kivikasan ihmettelyä. Takaisin Cosenzaan saavuttuamme lähdimme tutkimaan sen autioita katuja.
Keskiviikkona pakenimme vuorille ihmettelemään paikallisia luonnonpuistoja, joissa näimme jotain hassuja hirviä, hauvoja ja täytettyjä eläimiä. Reggaen rytmittämän kierroksen päätteeksi saatoimme taas jatkaa loputtomia bussimatkoja, joiden aikana korvat paukkuivat aivan saatanasti koko ajan ja laulettiin Jaakko-kultaa monilla kielillä. Ja ebin leipäkin syötiin.

Rantapose

Torstaina uuvuttavan kierrätysmuseokierroksen ja toisen askartelutuokion jälkeen oli Suomen ryhmä vapautettu muiden ohjelmasta ja Team karvakamut jatkoi sekoiluaan rannalla. Tämän jälkeen oli vielä viimeisen ehtoollisen, pitsahaasteen aika: pöytään kannettiin pala palalta pitsaa niin paljon, ettei edes Petteri saanut syötyä kaikkea. Oli karvakamujen viimeinen ilta Cosenzassa, joten siirryimme Olavin isännän kotiin viettämään iltaa ja katsomaan Kummelin tonninseteliä. Kello viiden aikaan etsimme Anun ja Petterin, hyvästelimme ystävämme ja lähdimme kohti lentokenttäasemaa.
Roomassa ensimmäinen päivä kului jokseenkin utuisissa merkeissä, olihan tässä menossa jo toinen vuorokausi samoilla silmillä. Forum Romanumilla ja Colosseumilla kai siinä käytiin. Meillä oli muuten kivat roomapassit, päästiin jonojen ohi. Rooman päiviä siivitti pääasiassa Olavin väsynyt aforismeja ja silkkaa tajunnanvirtaa sisältävä monologi maailman menosta. Jotain afrikkalaisia mättöjä kai tuolloin syötiin ja allekirjoittanut (SW) vaipui syvähorrokseen pariksi tunniksi. Illallinen nautittiin opettajien seurassa.

Vatikaanijono

Lauantaina heiteltiin roposia siihen yhteen suihkulähteeseen siellä Roomassa, kyl te tiiätte. Ja jotain me siinä kierreltiin kaupungin ympäri, ei jaksa muistella, tämä blogi on jo nyt ihan pirun pitkä. Illalla katsottiin jalkapallo-ottelua, ja kyllähän siitä lähdettiin vielä ilman paitoja porukalla voitolla yöhön johonkin pizzapleissiin. Hola Madrid, jaxuhaleja Jarille (#JE).
Sunnuntain, tuon herran päivän, pyhitimme Vatikaaniin jonottamisella. Vatikaanin jälkeen kasattiin kamat, tilattiin pimeä taksi ja lähdettiin painelemaan kohti Suomea ja Huittista. Huittisiin saapuessamme oli olo jokseenkin rapea. Ebin reissu oli. Oli niin kiva reissu, että tekisi mieli ihan kiljua. Mutta olemmehan kovia heppuja. Timantinkovia.


And here comes the English summary of the trip:

We left Finland for Italy around 11 o’clock Sunday. After our 3-hour flight, we arrived at Rome airport, where we switched planes and continued our trip to Lamenzia Termen. This was followed by a bus trip to Cosenza where we finally met our hosts. Our eyelids were so heavy after all the travelling, we headed straight to bed once we settled down.

Maisemafiilistelyä

Harsh reality of Italy came down on us in the form of too early waking, too light breakfast and rain. We headed to our host school, where we spent few hours in the classrooms on the math and philosophy lessons. Program of the day also included an exhausting lecture on environmental issues and a debate on school bullying.
Tuesday we left for some town by the seaside, spent few hours with the local street art, and got on the bus again. It was time for our meal, which happened to be an epic seafood menu. After this 3-hour battle with the creatures of the sea, we wandered through some churches and chapels.
Wednesday kicked off with another bus trip. This time we travelled through the beautiful countryside of Italy and visited a nature park or two.
Thursday was Team Finland’s final day at Cosenza and after a tour at some recycling museum, we were free of planned program. We decided to go to the beach. Since our bus and flight for Rome left so early, none of us really got any sleep at all.
Weekend in Rome was eventful. We saw the famous Colosseum and Forum Romanum. Saturday evening was especially exciting as we gathered to watch some football. We also took a visit to the Vatican before we had to say goodbye to Italy and catch our flight to Helsinki.

Tästä kaunokirjallisesta mestariteoksesta voitte kiittää Sampoa ja Olavia.

Tänään harjoiteltiin - huomenna juhlitaan!

Vuoden viimeisen koulupäivän kruunaa joka kevät uusien huomenna lakkinsa saavien ylioppilaiden harjoitukset - selvä merkki  pian alkavasta kesälomasta. Jotta varsinainen juhla sujuisi kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti, on aina syytä vähän kerrata, kuka tulikaan ja mistä ja minne suuntaan sitten pitikään mennä ja milloin. 

Komiasti rivissä - toisin kuin opettajat toisella puolella!

Lakit hohkaa vielä puhtaan valkoista

JEI!

Tarkka järjestys, tiukka valvonta

Siinä he ovat: huomisen ylioppilaat

KVK Maailma kylässä -festareilla

Kello 8 ihanana lauantaiaamuna 24.5. keskellä koeviikkoa yhdeksän ykkösluokkalaista, jotka on valittu kansainvälisyyskurssille, lähtivät Vesku oppaanaan Helsinkiin Maailma kylässä -festivaaleille. Bussimatkalla opiskelijat yrittivät epätoivoisesti lukea maanantain kokeisiin muun muassa kännykän biljardipelin avulla. Kamppiin saavuttuamme siirryimme suoraan festarialueelle Kaisaniemenpuistoon, jossa kiertelimme katsomassa erilaisia kojuja. Opiskelijat yrittivät epätoivoisesti pysyä suuressa väkijoukossa Veskun kannoilla.

Siirryimme seuraamaan paneelikeskustelua kestävän kehityksen rahoittamisesta, jossa mukana oli esimerkiksi kehitysministeri Pekka Haavisto. Heti sen perään jäimme seuraamaan paneelikeskustelua ihmisoikeuksista Afrikan maissa. Keskustelijoina oli toimittajia eri Afrikan maista ja ulkoministeri Erkki Tuomioja. Keskustelu käytiin englanniksi, josta kukin meistä ymmärsi oman osaamisensa mukaan. Tämän jälkeen olikin sitten ruokailun vuoro ja Vesku bongasi meille monien ruokakojujen joukosta kaksi afrikkalaisperäistä ruokakojua, Ghana ja Kongo.

Näistä panelisteista yksi on todistettavasti vieraillut myös Lalussa.

Ghanalainen lounasannos

Ruokailun jälkeen saimme hieman vapaa-aikaa ennen seuraavaa ohjelmaa, joten kuuman auringon polttamina päätimme etsiä kaupan, josta saisimme ostettua itsellemme juomista. Tämä löytyikin yllättävän helposti rautatieaseman viileydestä. Metrilakujakin kerettiin ostamaan ennen sovittua tapaamista. Tässä vaiheessa kaikki olivat jo niin läkähtyneitä kuumasta ilmasta ja porottavasta auringosta, ettei ketään enää innostanut, kun Vesku ilmoitti, että istuisimme suoran auringon alla vielä noin tunnin. Seurasimme EU-vaalipaneelia, jossa saimme kuulla monia EU-vaaliehdokkaita.

Viimeisen paneelin loputtua puolet ryhmästämme lähtivät kello kolmen linkalla kotiin, Vesku lähti ties minne ja loput lähtivät Kamppiin ja Forumiin shoppailemaan. Akseli ainoana miespuolisena lähti riemuiten neljän tytön mukaan etsimään juuri oikeita vaatekappaleita satojen tai jopa tuhansien seasta. Myös innokkaat shoppailijat, Piiaa lukuunottamatta, lähtivät viiden linkalla kotia kohti. Linja-autossa seurasimme surkealla nettiyhteydellä Leijonien välieräottelua. Veskun olinpaikka jäi päivän päättyessä tuntemattomaksi.

Syylliset salakuvasi Vesku.

Teksti: Sanni ja Akseli
Kuva: Sanni

VENI, VIDI, VICI

24.4. torstaina lähdimme muutaman tuskaisen oppitunnin jälkeen kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää ukulelen raikaessa. Matkalla ajan tappamiseksi pidimme pareina lyhyitä esitelmiä Italiasta. Toiset pitivät kulttuurista ja ruuasta, toiset historiasta ja parhaimmat urheilusta. Jätettyämme kylmän ja harmaan Suomen lensimme yli Alppien ja läpi Kiinan muurin, kunnes saavuimme Italian maaperälle.

Juna- ja metromatkan jälkeen saavuimme nimensä mukaisesti parhaasen hotskuun: The Best-hotelliin. Ensimmäinen ilta  kului hotellilla  vaatteiden vaihdon ja italialaisen pizzan merkeissä. Väsyneet matkailijat vaipuivat syvään horrokseen yksi toisensa jälkeen.

Perjantai päivä alkoi oppilaiden suunnittelemalla ohjelmalla, johon kuului muun muassa vierailu mahtipontisessa Duomon katedraalissa. Kalmankalpea retkijoukkiomme, erityisesti tytöt ja Lasse, sai osakseen lukuisia himokkaita katseita tummempaan ja paikalla suoritettu vaatteidenvaihto. Duomon jälkeen oppilaat ja opettajat lähtivät kukin omille teilleen, toiset lähtivät ostamaan jätskiä, toiset kuluttumaan viimeisiä ropojansa ostoshelvetteihin, jalkapallopaitoihin ja vinyylilevyihin. Ilta kului hotellilla parvekkeella ukulelen raikaessa taas ja hyvän ilmapiirin vallitessa.







Lauantai oli opettajien ohjelman täyteinen päivä ja oppilaat jakaantuivat kahteen osaan. Toinen ryhmä lähti Veskun ja Mertalan mukaan luonnontieteiden museoon ja afrikkalaiseen ravintolaan ja toinen lähti Anun ja Mäksän mukaan taidehomoilemaan. Sulatimme myös Mertalan sydämen esittämällä ukulelesovituksen Lenin-Setä Asuu Venäjällä -kappaleella. Viimeisenä ehtoollisena söimme miekkakalapastaa sunmuuta italialaista laaturuokaa.
Sunnuntaina sitten hyvästeltiin Italian lämpö sekä sen kauneus ja matkattiin takaisin harmaaseen paskaan Suomeen.


Joona

On vain yksi! Aaa!

Oikeastaan lukion jalkapalloturnauksessa ei olisi toisin voinut käydäkään. Olemmehan jo tottuneet siihen, että lopussa Jussi voittaa, mutta kun Jussin 3B oli poissa, tie mestaruuteen oli auki. (Pokaali tosin oli piilotettu johonkin, ilmeisesti Jussi oli vienyt sen takkansa reunalle.) Lopulta mestaruuden vei joukkue, jonka ryhmänohjaaja taktisesti viisaasti kantoi selässään nimeä Marttila.

Turnaus pelattiin vain neljän joukkueen voimin, kun abit olivat päättäneet ahkeroida joko lukemalla pääsykokeisiin ja tai edistämällä kansantaloutta röissä.Niinpä turnaus pelattiin sarjamuotoisena. Avauskierroksella pelattiin ensin derbyt. 2A ja 2B potkivat 0-0, mutta 1A osoitti henkistä selkärankaa nousemalla takaa-ajoasemista 4-3-voittoon 1B:stä.

Päivän tavoite oli 1A:n osalta oikeastaan jo täytetty ja ykkösten urheiluhegemonia tältä vuodelta plakkarissa, mikä sai 1B:n turvautumaan moraalittomiin kepulikonsteihin. Joukkue päätyi värväämään vapailta markkinoilta pari puoliammattilaista, ja tästäkös etenkin 2B lopulta hermostui ja kaatoi silmittömän vihansa turnauksen organisaattori-diktaattorin niskoihin. Täysin syytön mies sai osakseen naskalinterävää piikittelyä.

Ennen itkupotkuraivareitaan 2B oli toki voittanut voitonjanonsa sammuttaneen 1A:n 3-1, kun taas 1B kaatoi koko päivän maalintekopulmien kanssa painineen 2A:n 2-1. Edes ryhmänohjaaja Riihisalon vankkumaton usko omiin suojatteihin ei tuonut kakkosille tulosta.

Viimeiseen kierrokseen lähdettäessä pakka oli aika lailla sekaisin: kolmella ryhmällä oli vielä mahdollisuus mestaruuteen. 1B ja 2B eivät saaneet selvää toisistaan vaan päätyivät tasapeliin 1-1, ja sen myötä 1A:lla olivat paratiisin portit selkosen selällään. Tarvittiin vain voitto 2A:sta. Kupletin juoni oli selvä: kakkoset hyökkäsivät, ykköset puolustivat ja yrittivät vastahyökkäyksillä - ja sitten pari minuuttia ennen loppua tulosta tuli, kun Akseli teki 1-0. Tämä oli strategian riemuvoitto: suunnitelmanahan oli tehdä voittomaali sen verran myöhään, ettei vastustaja ehdi enää tasoittamaan.

Kaikki ällikällä lyöneen mestaruuden takasivat saumaton joukkuepelaaminen ja uhrautuva asenne, joskaan Suvin jalkaa ilmeisesti ei välttämättä tarvitse amputoida. Muutkin leidit pelasivat häikäisevästi, ja maalivahtina Teemu ajoi hyökkääjät kauhun valtaan tekemällä paraatipelastuksia.

Päivän päätöksenä oli perinteikäs El Clásico, mutta sen uutisarvo alkaa olla nolla. Opet voitti taas. Ja ihan reippaasti. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin täältä Huh... jaa niin, jos niitä kuvia jollain on, postatkoon tähän.

#voitollayöhön

Teksti: JE:n polvi
Kuva: Anna-Helena