Luonto on lahja - Turkissakin

Taksilla pääsee ja liiralla saa kebabia. Aboriginaali Istanbulin asukas nauttii Iskenderinsä sulaan rasvaan upotettuna. Sitä ei ehkä saa koulumme lähikebaberiasta, mutta addiktoituneena tuolle kulinaristiselle nautinnolle aiomme sitä seuraavalla kerralla vaatia.

Koulumme toinen Turkin koomailu suoritettiin tällä kertaa Nature as a Gift-henkisen ryhmän toimesta marraskuun alussa. Asialla olivat Jasmin, Anna-Helena, Reetta, Salla sekä opettajista Jari ja Vesku. Anna-Helenan ja Jasminin virallisen reissuraportin voit lukea tästä. Isäntäkoulumme nimen voit puolestaan lukea alla olevasta kuvasta. Koulussa opetetaan lastenhoidosta ja kebabin leivonnasta alkaen suurinpiirtein kaikkia niitä tietoja ja taitoja, joita turkkilainen elämänsä varrella tarvitsee.

Isäntäkoulun nimi. Kaikkiin ikkunoihin ei ole riittänyt kaltereita.

Niille, jotka ovat viettäneet mantsan tuntinsa horroksessa tai twitterissä (eli suurinpiirtein kaikki) mainittakoon, että Istanbul sijaitsee Bosborin salmen molemmin puolin jakautuen Euroopan ja Aasian puoleisiin osiin. Me vietimme aikamme enimmäkseen Euroopassa mutta piipahdimme pariin otteeseen myös Aasiassa. Asukkaita kaupungissa on 15-20 miljoonaa riippuen siitä keneltä kysytään. Kyseessä on kuitenkin väkiluvultaan Euroopan suurin kaupunki. Joten lippalakki päästä ja rispektiä sille. Suuren metropolin tapaan kaupungin ilma on sankkana saasteista ja sisäkorvaa hivelee taukoamaton torvisoitto - liikenteessä pätee nopeimman ja äänekkäimmän laki.

Utuinen näkymä Galatan tornista yli Kultaisen Sarven.

Mustafa Kemal Atatürk on Turkin kansallissankari, maan maallistaja sekä uudistaja. Hän on siis lähes Kekkoseen verrattavissa oleva mystinen johtaja, jota palvotaan Turkissa laajasti ja estoitta. Kemal on läsnä kaikkialla, mutta ei kuitenkaan t-paidoissa, minkä saimme havaita etsiessämme turhaan katu-uskottavaa päällepantavaa. Kuvaan Kemalin kanssa silti päästiin, minkä alla oleva otos todistaa.

Turkin kolme tärkei(levi)ntä tyyppiä.

Turkkilaiset ovat jalkapallohullua kansaa ja Istanbulissakin kyseistä peliä pelataan pääsarjatasolla useammankin joukkueen voimin. Saimme kuulla, että kovin kaikista on Galatasaray. Valitettavasti vierailuviikollemme osui ainostaan Besiktasin lauantai-illan sarjapeli, jonne kannattajat olivat hankkineet viisaasti porttikiellon hulinoituaan edellisessä pelissä. Paikan päällä stadionilla havaitsimme kuitenkin, että naisväki pääsi sisälle de facto. Mielessä kävi sonnustautuminen naisihmiseksi, jolloin portti olisi auennut myös meille, mutta Jarin olemus ja möreä ääni ei suonut menestystä tälle suunnitelmalle. Niinpä jäimme nuolemaan kebab-aromisia näppejämme stadionin ulkopuolelle, yhdessä lukuisten mölisevien miesfanaatikkojen kanssa.

Väijytyskuva aidan takaa. Olisihan tuonne mahtunut burkhan kanssa.

Jaa se luonto? Sarjakuvapossu Wagnerin sanoin "luonto on vain suuri rautakauppa, sieltä voi hakea kaikenlaista". Istanbulissa tuo rautakauppa on jo ostettu jokseenkin tyhjäksi, ja sen ainoan jäljellä olevan Gezi-puiston puiden tilalle päättäjät aikoivat istuttaa ostoskeskuksen. Kansa päätyi barrikadeille, mistä voi lukea lisää vaikka tästä . Poliisit päivystivät edelleen kaikkialla ja erityisen aktiivisena virkavalta hääri Taksimin aukiolla. Mitään myllyjä ei kuitenkaan viikon varrella bongattu ja elämä sujui Istanbulissa kuten aina, hektisen rauhallisesti.

Turkki ja siten myös Istanbul kuuluu islamilaiseen kulttuuripiiriin, minkä kaikki mantsan tunneilla hereillä olleet tietävät. Reissun aikana kävi kuitenkin selväksi, että ilman moskeijoita (jotka muuten ovat komeita ja visiitin arvoisia) ja minareeteista kaikuvia rukouskutsuja kaupungissa ei juuri uskontoon törmää. Siten Istanbul sopii tutustumiskohteeksi myös islamfoobikoille. Tai ainahan voi mennä Alanyaan.

1500-vuotias Hagia Sofia on Istanbulin kuuluisin moskeija.

Turkissa lukio seikkailee seuraavan kerran Samsunissa. Siihen asti, merhaba!

Eli turkinterveisin, Vesku ja Jari.