Monikulttuurisuutta Islannissa

Kotimaiset lämpötilat olivat reippahat 20 astetta plusmerkillä, kun katsoin vielä kerran mukaan otettavia varusteita: Reykjavikissa tulee satamaan koko viikon ja 10 astetta ei ylity. Jeejee. Ja siellä ilmeisesti tuulikin. Comeniuksen elinikäisen oppimisen ohjelmaan kuuluu myös opettajien täydennyskoulutusta ja hyvin tehty hakemukseni meni läpi. Koulutuksen aiheena oli Suvaitsevaisuus sekä monikulttuurisuus ja näiden huomioiminen kouluopetuksessa. Paikalla oli opettajia ja kouluttajia yli kymmenestä maasta. Suurin osa koulutusta tehtiin ryhmissä, jotka vaihtuivat koko ajan. Kurssin tahti oli todella tiivis, 0800 aloitettiin ja illalla lopetettiin.

Kuvassa pääkouluttaja Gudrun Petursdottir antaa palautetta. Allekirjoittanut kuvaa.

Vähinä vapaa-aikoina saattoi sitten tutustua Borgarnesin "kaupunkiin", jossa oli 1600 asukasta. Eipä siinä yhdessä pääkadussa ja sen hmm... kauppakeskuksessa juuri ihmettelemistä ollut. Niin, ja vettä satoi. Kaikissa olomuodoissa, ja koko ajan.

Kuvassa harvinainen näky Islannissa, sininen, ei harmaa, taivas. Toki muutama retkikin tehtiin, ensin vesiputouksille. Matkalla myrskyn läpi bussi heilui kuin suomalainen tanhulattialla vailla taitoa. Vauhti korjaa virheet. Ensin bussista lähti kattoluukku kohti viikinkien taivasta, sen jälkeen bussin sivupeili hajosi tuulen voimasta. Pääkouluttajamme totesi bussin lähes suistuttua ojaan: "Teeskentelen, ettei mitään tapahtunut" Vihdoin oltiin putouksilla ja ryhmäkuvassa sitten jo uskallettiin hymyillä. Kuvassa tuttu henkilö viittoilee vinhasti käsillään.

Islannissa on myös kuumia lähteitä, joissa voi uida. Sitten on lähteitä, josta pääsee suoraan sinne, missä vanha vihtahousu korventaa pahantekijöitä. Tämän lähteen vesi oli kuumaa, todella kuumaa.

Ai niin, muistinko sanoa, että Islannissa sataa. Tässä kuvassa ei vain satanut, vaan myös tuuli. Sadeviitat eivät olleet penaalin terävimpien kynien valintoja. Niitä myös purjeiksi saattoi luonnehtia.

Itse koulutus oli antoisaa. Toisin kuin media ja varsinkin sosialistinen...ei kun sosiaalinen... media antaa ymmärtää, suurin osa maahanmuuttajista ei ole pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Eurooppaan tullaan rakastuneina, tekemään töitä tai opiskelemaan. Sen lisäksi ennakkoluulot johtavat lähes poikkeuksetta syrjintään, mitä erilaiset stereotypiat vielä vauhdittavat. Meissä kaikissa asuu ongelma, joka tulee tunnistaa. Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.

Mitä siellä syötiin? Pääasiassa kaikki ruoka täysihoidossa oli hyvää. Mutta islantilaiset ovat varanneet itselleen julman ja hirvittävän makupalan. Mikä ihmistä vaivaa? Mikä islantilaisia vaivaa? Mikä minua vaivaa? Kuka keksi, että tuoreena myrkyllinen grönlanninhai muuttuu mädäntyessään syötäväksi? Haluaisin keskustella tämän herkun keksijän kanssa. No, pakkohan sitä oli maistaa.

Kuvassa on kuution verran hákarlia eli mädätettyä haita. Tarjoilija tuli vielä erikseen vannottamaan, etten haistele ruokaa, koska se saattaa laukaista äkillisen hissiliikkeen ruokatorven yläosissa, eivätkä he halua ravintolaansa "mitään kohtausta". Haju oli infernaalinen, jotain aivan hirvittävää. Luonnehtisin lemua joksikin mikä on lähellä julkista käymälää, jota ei ole koskaan, toistan ei koskaan pesty.

Mutta kokonaisuutena loistava koulutus, joka pitäisi kuulua kaikkien ajattelevien ja tuntevien ihmisten oppimäärään. Hienoja opettajia ympäri Euroopan, joista muutamien kanssa yritämme jatkaa Comenius-projektin kanssa tulevina vuosina.

Petteri