maanantai 23. syyskuuta 2013

KV-kurssi pähkinänkuoressa (revisited by Teemu ja Niko)

(Esipuhe)

No niin. Hitaimmatkin kv-kurssilaiset ovat saaneet sylkäistyä kirjallisen tuotoksensa blogosfääriiin. Ihan puhtaasti omin avuin se ei onnistunut, mutta auttavaisten ja muutenkin mukavien opettajien avulla vältettiin k-suoritusten hautajaiset. Nykyiset ja tulevat kurssilaiset - ottakaa opiksi!
------------
Alustavista kolmesta vaihtoehdosta Praha ja Sofia oli vähän turhan kaukana (ja siis turhan kalliita) joten Mertala sai hyvän syyn pakottaa meidät halpismatkavaihtoehto Köpikseen (johon se oikeasti eniten halusi). Nuoremmille siis (myöhäistä?) vinkkiä, että jos haluatte itse johonkin kalliiseen paikkaan, älkää listatko halpisvaihtoehdoksi mitään mihin opettajakuntamme haluaa.

Ysinelosia ei yllättäen kiinnostanutkaan Maailma Kylässä -festarit vaan Helsingin ylivoima vei mielenkiinnon. Kannattaa muuten ilmoittautua heti vapaaehtoiseksi helppoon tehtävään, jos sitä suorastaan tarjotaan. Jos sen jättää väliin, voi olla varma, että saa vastuulleen listan viimeisen tehtävän, joka on luonnollisesti se kaikista ikävin.

Englannin kielen näennäistäydellisestä osaamisesta ei ole mitään hyötyä, jos se ulkomaalainen tarjoilija on niin jännä otus, että sille sönkkääkin kaikkea muuta kuin englantia. Mää otan....Ananas zuise? ....ööh thänks!

Rahankeruutuotteet kannattaa valita siten, ettei niitä joudu ostamaan merkittäviltä osin itse. Makeutetut näkkärit on kyllä ihan hyviä muttei niitä kovin montaa laatikollista jaksa yksin syödä. Järjestämämme KV-päivän osanottajat olivat juuri niin energisiä kuin odottaa lauantaipäivältä sopi.

Vaikka se Tanskanmaa oli lähellä, opimme myös että syö nekin kaikkea kovin outoa. Kannattaa varotoimena ostaa koko porukalle aina samat ruuat, ettei yhdelle tule paha mieli sian mahalaukun äärellä muiden syödessä normaalia ruokaa.

Kristianiassa ei muuten sitten valokuvata. Ne kymmenen varoituskylttiä tosiaan tarkoittaa sitä.
Ulkomaillakin pärjää ihan oikeasti ilman äiskää ja isiä, tai edes Anua, Reksiä, Mertsiä ja Veskua – uskalsivat jättää meidät välillä ihan oman onnemme nojaan ja silti me lapsoset säilyttiin hengissä.

Kansainvälisyys on (varmaan) tosi nasta juttu ja kurssilla oli tosi kivaa. Tulevaisuuden kakkoset, menkää sinne.

Hassu tanskalainen setä. Iso.

Tekstit: Teemu & Niko
Esipuhe, foto & editointi: Vesku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti