Tarina Moolokin kidasta

Ilkeämieliset tahot ja pahat kielet väittävät, että tämän(kin)vuotinen lentopalloturnaus olisi päättynyt opiskelijoiden Dream Teamin 2-0-voittoon siitä aidosta ja alkuperäisestä Dream Teamista. Tätä on kuitenkin todisteiden puuttuessa pidettävä urbaanina, tai ehkä Huittisten tapauksessa paremminkin agraarina legendana. Ottelupöytäkirjat tiettävästi upposivat Moolokin kitaan, joka alakerran käytävän roskakorinakin tunnetaan. Niinpä lentopalloturnauksen historia elää vain suullisena perimätietona, joka ei luonnollisestikaan läpäise kriittisen tutkijan tiheää seulaa.

Johonkin tässä on kuitenkin luotettava ja minä luotan omiin silminnäkijähavaintoihini. Turnausjohtaja oli komentanut puolet lukiosta Hayolle - valitettavasti ketään ei saatu jäämään sinne - jossa unenpöpperöinen aamupeli päättyi 2C:n voittoon 2B:stä. Kun 2B heti perään hävisi myös abien yhdistelmäryhmärämälle, koettiin eräänlaista historiaa: Jussin joukkue ei voittanut peliäkään. (Jussi käy edelleen neuvotteluja joukkueen myymisestä Hayolle, mutta ymmärrettävästi hänen neuvotteluasemansa ei ole kovin vahva.) Varsin ikimuistoinen oli Tuomon show ratkaisuerässä: 10 syöttöä putkeen, erä 10-0 abeille.

Abit olivat jo lähettämässä toista ryhmänohjaajaansa leipomaan mestaruuskakkua, mutta ei olisi auttanut. Vivahteikas mittelö taipui lopulta 2C:lle 2-1. Näin abien grand slam jäi saavuttamatta; syitä voimme vain arvailla. Ilmeisesti taannoisella Venäjän-treenileirillä oli liikaa liian tiukkaa.

Allekirjoittaneen havainnointi tai mikään muukaan periskooppi ei Hayolta ulottunut aivan lukion saliin saakka, mutta kausaalisesti on pääteltävä, että siellä 1B voitti sekä 1A:n että 2A:n. Loppuottelu 1B - 2C oli niin korkeatasoista lentopalloa kuin noin matalakattoisessa salissa voi pelata. Ei myöskään kannata yllättyä, että Lassen 2C olisi nostanut pokaalia jos sellainen olisi jostain löytynyt. Mutta todelliset mestarit eivät kaipaa voiton ulkoisia tunnusmerkkejä; 2-0 oli itsessään jo maineteko.

Voittajien on helppo hymyillä! 2C! #voittajat #kakkoset #lentopalloturnaus

Kuva, jonka lalu (official) (@lauttakylanlukio) julkaisi 12. 04ta 2016 klo 0.38 PDT

Loppupäivän osalta tietolähteet ovat sen verran epävakaalla pohjalla, jolla en tietenkään viittaa selostajan seisovaan aaltoliikkeeseen, että lienee parempi antaa Urheiluruudun raportoida Grande Finalesta, ja päättää runonlaulantakeruumatkani täältä tähän.

Uusi jakso, uudet tyhjät lupaukset ahkeruudesta, uudet lentopallovoittajat ja sama vanha Kallen lanneliike. #hipsdontlie

— Annika Lehto (@AnnikaLehto) 12. huhtikuuta 2016

Teksti: Jari
Kuvat: Nina
Tulospalvelu: Pravda

Luokkaretki Pietariin!

Kolmoset ryhmänohjaajineen päättivät nauttia vielä viimeisistä yhteisistä hetkistä lukiotaipaleella tekemällä luokkaretken - Pietariin, Venäjälle.

Reissuun lähdettiin lauantaina 2.4. St. Peter Linen tarjoamalla luksusristeilijällä Helsingistä. Pietarin porteille päästiin aikaisin sunnuntaiaamusta. Päivän aikana kierrettiin porukoissa kaikki enemmän ja vähemmän tärkeät turistinähtävyydet ja tutustuttiin venäläiseen kulttuuriin. Slaavilainen "palvelualttius" oli edelleen perua kommunistisen Neuvostoliiton ajoilta - sitä ei tule ikävä. Toisaalta Pietarin keskustan suuret kirkot ja mahtavat palatsit valloittivat katsojansa. Paluumatka sujui St. Peter Linen luksusristeilijän kyydissä.

Luokkaretki toimi erinomaisena stressin nollaamisena yo-kirjoitusten jälkeen ja oli ikimuistoinen monellakin tavalla.

Talvipalatsin Eremitaasi on Venäjän ja yksi koko maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista

Kirkko veren päällä eli Verikirkko herätti ihastusta sekä tarinansa että tyylinsä puolesta

Verikirkon koristeelliset sipulikupolit

Ryhmäkuva

Iisakin kirkon koristeellisuutta

Tutustumista slaavilaisuuteen

Katumaisemaa lukuisine jokineen ja siltoineen

Venäläinen sielu tarttui mukaan

teksti Nina
kuvat Piia ja Herkko

Firman virkistysmatka Prahaan

Matkamme Prahaan starttasi 1.3 tiistaina Helsinki-Vantaan lentokentältä. Yrityskurssin lisäksi Prahaan matkusti myös Kallen fysiikanryhmä. Perillä Prahassa sää oli harmaa ja sateinen. Onneksi matkalaisten mielialat olivat kirkkaampia kuin näkymät perillä. Hotelliin päästyämme lähdimme syömään ravintolaan, josta sai paikallista ruokaa. Samaisesta paikasta kehittyi kantapaikkamme reissun aikana. Kun kaikki olivat saaneet vatsansa täyteen, lähdimme katsomaan Prahan nähtävyyksiä. Nähtävyyksiä muille matkalaisille esittelivät muun muassa Kasperi Lähteenmäki ja Aleksi Tenkanen. 

Koko porukka (opettajat kameran takana)

Prahan vanhakaupunki

Varhain keskiviikkoaamuna fysiikanryhmä suuntasi kohti Libereciä, kun taas yrityskurssilaiset käänsivät kylkeä hotellin pehmeissä sängyissä. Yrityskurssin kohteena taas oli kylpyläkaupunki Karlovy Vary. Kolmen ja puolen tunnin junamatkan aikana oli runsaasti aikaa pelata korttia ja nukkua. Jos siis nukkuvien oltaisiin rauhassa annettu nukkua... Varsin leppoisa junamatka siis. Perillä Karlovy Varyssa sää oli kutakuinkin samanlainen kuin Prahassa, tosin harmauden lisäksi mukana oli myös tihkusade. Pitkän junamatkan jälkeen suuntasimme ensimmäisenä syömään. Ruokailun jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle. Nähtävyydet meille esitteli Alina Välläri sekä Julia Häihänen. Nähtävyyksien jälkeen meillä oli tarkoitus suunnata uimaan suureen ulkoaltaaseen, mutta se olikin kiinni kunnostuksien vuoksi. Näin ollen saimme tunnin vapaa-aikaa, jonka kukin käytti parhaaksi katsomallaan tavalla. Paluumatkan kulkuneuvoksi valitsimme junan sijasta bussin, jossa matka sujui rivakasti omaa televisiota tuijotellen ja wifiä käytellen. Perillä Prahassa lähdimme taas syömään.

Yrityskurssi Karlovy Varyssa (Tuomas Honkanen puuttuu)

Karlovy Vary

Torstaiaamuna meillä oli vapaa-aikaa kello yhteen asti päivällä. Vapaa-aika vietettiin pääosin shoppaillen. Yhden aikaan lähdimme porukalla kohti Suomen suurlähetystöä Prahassa. Täällä saimme kuulla työstä suurlähetystössä ja kansainvälisellä alalla. Myös tietoa Tsekistä kerrottiin paljon. Esityksen piti suurlähettilään avustaja, mutta myös suurlähettiläs kävi tervehtimässä meitä. Suurlähetystövierailun jälkeen vapaa-aika jatkui shoppailun merkeissä ja myös fysiikanryhmä liittyi seuraamme palattuaan Liberecistä.

Aurinkoinen sää matkalla Suurlähetystöön

Perjantaina sekä fysiikanryhmä, että yrityskurssi suuntasivat yhdessä kohti kaupunkia nimeltä Plzen. Junamatka oli noin tunnin mittainen ja se sujui jälleen korttia pelaillen. Perillä suuntasimme Pilsner Urquellin panimolle. Lounaan jälkeen meitä odotti ohjattu kierros panimon alueella. Panimon alue oli erittäin suuri ja kierros oli hyvin kattava. Turisteja panimolla oli paljon, vaikka ei ollut edes sesonkiaika. Turisteihin oli kuitenkin panostettu hyvin paljon. Kierroksen jälkeen suuntasimme takaisin juna-asemalle ja lähdimme kohti Prahaa. Prahassa suuntasimme ensimmäisenä hotelliin, josta lähdimme yhdessä "viimeiselle illalliselle". Nautittuamme perinteistä tsekkiläistä ruokaa, saimme suunnata omille teillemme.

Plzen

Pilsner Urquell-panimo

Lauantaipäivä oli omaa aikaa lennon lähtöön asti. Lähes tulkoon kaikki käyttivät ajan shoppailemiseen ja kaupungilla kuljeskeluun. Iltapäivällä kokoonnuimme hotellille ja aloitimme matkamme kohti lentokenttää. Pienten lentokentällä sattuneiden vastoinkäymisten jälkeen pääsimme kuitenkin lentokoneeseen ilman isompia merkintöjä rekistereissä. Ilmakuoppainen lento loi oman jännityksensä paluumatkaan. Lopulta saavuimme Suomeen hyvin väsyneinä mutta tyytyväisinä hyvästä matkasta ja kokemuksesta.

Wanha, Wanhempi, Wanhin

Tänään saatiin jälleen nähdä todellista pukuloistoa, kun penkkareiden jälkeen lukion vanhimmiksi nousseet kakkoset lunastivat paikkansa esimerkillisinä roolimalleina tanssimalla Wanhojen tansseja. Liikunnan opettajat Sanna ja Sami olivat jälleen saaneet sekä tytöt että pojat näyttämään parhaimpiaan parketin pyörteissä.

 

Perinteisten tanssien joukossa nähtiin myös Jasmi Nylundin ja Anniina Pajusen koreografioima opiskelijoiden oma tanssi, josta ei vauhtia ja vaikuttavia muuvseja puuttunut.

Tanssijoiden pienen hengähdystauon aikana kuultiin spektaakkelimaisena väliaikanumerona Let me entertain you. Biisiä varten lava lastattiin täyteen huippumuusikon alkuja, ja nähtiinpä rytmiryhmää täydentämässä sekä yksi vintagelukiolainen että yksi vasta tulossa oleva. Solisteina olivat Annika Lehto ja Severi Ruusumaa.

When you wish upon a star!

Tänä vuonna penkkareiden teemaksi paljastui satumaailma, jonka syövereihin yleisö sukelsi television läpi. Satumaailmassa nähtiin useita tuttuja satuhahmoja Disney-klassikoista, Batman ja Robin, Eemeli ja Peppi, joka olisi halunnut leikkiä juontajan tehtävään pestatun herra Tossavaisen kanssa, sekä tietysti Teletapit, jotka Nuu-Nuu imurillaan herättivät vähintäänkin reimastusta.

Heti kättelyssä Lumikki sai jälleen myrkytyksen puraistuaan omenaa, joten yleisöstä löytyneet kääpiöt pyydettiin pelastustöihin - ja pelastuskisan ylivoimaisen voiton vei ikioma Jari-Jörömme.

Yleisöä viihdytettiin erilaisilla kisailuilla ja tietysti opettajien haastetehtävällä, jonka parasta antia olivat Jussin pinkki kokohaalari ja Jarin loistava eläytyminen valitsemassaan roolissa.

Perinteinen rekka-ajelu lähti lukion pihasta näyttävästi karkkia heitellen.

Ja sitten menoksi. Eiköhän tämä tästä. JE pic.twitter.com/s7E6zHGCYz

— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 18. helmikuuta 2016

Abien penkkaripäivä huipentui Abiristeilyyn!

Haluatko miljonääriksi?

Mitä paljastuukaan lavasteiden takaa?

 Mediakurssi piipahti tänä vuonna seuraamassa Haluatko miljonääriksi -ohjelman kuvauksia Helsingin Herttoniemessä Angel Films -studiolla, jonne oli rakennettu jo aiemmilta tuotantokausilta tutut kulissit. Pelissä itsessään ei ollut mitään uutta nähtävää, mutta odotukset kohdistuivatkin tällä kertaa suosikkijuontaja Jaajo Linnonmaan verbaliikkaan - ja olihan se hyvin jaajomaista.

Jaajo ja viimeiset vinkit

Lukion instagram-tililtä voi katsastaa Jaajon posekuvan.

Porukka jakautui katsomoon eri puolille, mutta tuttuja naamoja vilahtaa varmasti kuvaruudussa useaan otteeseen. Uskaltautuivat muutamat osallistumaan myös yleisöoljenkorteen. Ryhmä oli paikalla toiseksi viimeisessä kuvaussessiossa, mutta tarkkaa tietoa siitä, minä päivänä kyseinen jakso nähdään, ei ole. Kaikkien kannattaa siis istua kuvaruutujen ääressä joka lauantai iltakahdeksasta eteenpäin.

Lalulaisia oikealla kolmannella rivillä

Uusi perinne Lauttakylän lukiossa

Keskiviikkona 20.1. todistettiin aivan uutta konseptia koulussamme. Nimittäin ensimmäinen Vuoden LaLu eli Lauttakylän lukiolainen tuli valituksi. Asiasta ei ollut puhuttu kovin paljoa ja moni ihmettelikin mistä oli kyse. Illalla kaikki sitten selvisi. Tilaisuus alkoi puoli kuudelta kahvitarjoilulla koulun ruokalassa. Monien pettymykseksi pitkään odotettuja kivikovia suoraan pakkasesta otettuja pullia ei ollutkaan tarjolla. Mitä ihmettä? Meille tarjottiinkin pehmeitä ja jopa tuoreita voisilmäpullia. Iso hatunnosto keittäjille! Ruokalasta siirryimme juhlasaliin, jossa Vuoden LaLu julkistettaisiin. Paikalla oli yhdeksännen luokan oppilaita sankoin joukoin ja tietysti meitä lukiolaisia. Tilaisuuteen oli tullut muutakin yleisöä, kaupunginjohtajasta vanhoihin oppilaisiin. Yksi heistä tulisi olemaan Vuoden LaLu.

Rehtori pitämässä puhettaan

                     

   Tilaisuus alkoi rehtorin introlla, missä hän kertoi miksi uusi perinne oli keksitty. Rehtori halusi korostaa sitä, että tämä perinne toisi oppilaille esikuvia ja näkisimme menestyksekkäitä ja erilaisia elämänpolkuja. On hienoa näyttää pienenkin koulun oppilaille, että elämässä on erilaisia mahdollisuuksia. Rehtori halusi myös tuoda esille sen seikan, että monissa itseään kunnioittavissa oppilaitoksissa on tiettyjä perinteitä, joita vaalia. Lauttakylän lukiohan on hyvinkin itseään kunnioittava oppilaitos, joten miksei meillekin siis omaa perinnettämme? Vuoden LaLu oli valittu yksimielisesti, nimittäin rehtorin yksimielisellä päätöksellä. Myöhemmin kuitenkin tullaan kuulemaan muitakin tahoja tulevien LaLujen valinnassa. Rehtorin tekemä valinta oli osunut täysin nappiin. LaLuksi oli valittu keskustan kansanedustaja Annika Saarikko. Hän oli erittäin otettu tästä tittelistä ja lupasi kertoa asiasta sosiaalisessa mediassa. Annikan puhe oli inspiroiva ja varmasti helpottava monille meistä, sillä hänkään ei tiennyt lukioiässä mitä elämä toisi tullessaan. Hän halusi painottaa meille lukioaikaisten ihmissuhteiden tärkeyttä ja sitä, että lukio ei ollut vain paikka jossa sivistetään itseään, vaan se on myös paikka josta ikimuistoiset hetket jäävät mieleen.

Tilaisuuden aikana Vuoden LaLu vastasi yleisön kysymyksiin ja muisteli omaa lukiopolkuaan kuvien siivittämänä. Vaikka hän ei silloin tiennytkään mihin urapolku hänet veisi, pystyi näin jälkikäteen näkemään mihin suuntaan hänen lukioaikainen toimintansa häntä veisi. Hän oli oppilaskunnan hallituksessa sekä aktiivinen muissakin harrastuksissa. Vaikka me lukiolaisetkaan emme näkisi nyt mihin elämä vie tai mitä tulevaisuus tuo, niin Saarikon sanoin: täytyy luottaa siihen että elämä kantaa.

Vuoden LaLu Annika Saarikko

Teksti: Kukka Mattila
Kuvat: Anu Heinonen-Seppälä