Viides toukokuuta yhdeltä iltapäivällä Lassen sitikka pärähti käyntiin ja matka kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa alkoi. Matkalla mukaan tarttuivat Emilia, Linnea, Lintsi ja Tuuli. Kentältä löysimme Jarin ja lopulta myös Veskun hiipparoimasta ja näin koko konkkaronkka oli koossa. Matka kohti Bulgariaa saattoi alkaa.
Joukko lalulaisia matkusti Bulgariaan viikoksi erasmus+ -hankkeen, Discover The Unknown In Mathematics- projektin, kautta. Bulgariaan matkusti myös Italialaisia, Espanjalaisia ja Saksalaisia. Jokainen maa oli tehnyt matikka-aiheisista sanoista sanakirjan ja jokaiselle sanalle äänitteen. Viikkoon kuului myös oppitunnin pitäminen, jonka tavoitteena oli käyttää jotakin uutta opetusmenetelmää. Suomen joukkueen oppitunnin rantapallot olivat menestys, vaikka myöskin jokaisen muunkin maan oppitunnit olivat hyvin suunniteltuja ja toteutettuja.
Bulgariassa majoituimme host-perheissä, joissa saimme maistaa perinteisiä Bulgarialaisia juomia ja ruokia. Ruoka oli kieltämättä hyvin erilaista kuin suomalainen, mutta uteliaat lalulaiset maistoivat kaikkea ja uusia herkkuja löytyikin. Bulgarialaiset saivat myös suomen tuliaisina muun muassa salmiakkia, joka jakoi mielipiteet karkeasti kahtia, osa kävi sylkemässä salmiakin pois ja toiset taas pitivät siitä.
Lauantaina illalla yhdeksän jälkeen saapuessamme bussilla lentokentältä Burgasiin vastassa odotti iloinen joukko bulgarialaisia nuoria. Matka jatkui jokaisen host-perheeseen, jossa syötiin perinteinen Bulgarialainen päivällinen. Juttua riitti ja pian kello olikin sen verran, että oli aika laittaa päätä tyynyyn.
Sunnuntaina ei vielä ollut virallista ohjelmaa, joten lähdimme suomiporukan ja hostien kanssa Pomorieen. Siellä pääsimme kokemaan bulgarialaiset ajotaidot törmäilyautoissa ja kiertelimme katsomassa kojujen herkkuja. Saimme myös tottakai nauttia perinteisestä ruuasta ja toisistamme lounaan merkeissä, jonka yksi host, Kristian, meille tarjosi kotonaan. Illemmalla kävimme vielä tarkistamassa rannan ja vesikin olisi ollut ihan uimakelvollisen lämmintä. Joukkomme alkoi nopeasti hitsautua yhteen ja meistä alkoikin tulla nopeasti kavereita. Sunnuntain aikana opetimme bulgarialaisille myös kuumimmat suomalaiset tanssiliikkeet ja biisit sekä tärkeimmät sanat pikkupossusta perkeleeseen.
Maanantaina jokainen maa oli saapunut Bulgarian kamaralle ja virallinen ohjelma saattoi alkaa. Päivällä viinikellarissa katsoimme perinteisiä Bulgarialaisia tanssiesityksiä, musisointia ja esittelyvideoita Bulgariasta. Tanssiesityksien aikana pystyimme vain hämmästelemään, miten hienosti lapsetkin tanssivat vaativan oloisia tansseja. Ei tainnut Jarillakaan jalka nousta yhtä koreasti (Veskusta ja Lassesta puhumattakaan). Päivällä myös tekemämme sanakirja käytiin läpi ja saimme paikan päällä bulgarialaisten opiskelijoiden ja vanhempien tekemiä perinteisiä ruokia. Maha täyttyi ja taas jaksoimme seuraavaan ohjelmaan, Flora Expo- näyttelyyn, jossa sai ihastella muun muassa kasveista tehtyjä teoksia. Illalla saavuimme takaisin viinikellarille, jossa tervetulojuhla pidettiin. Paikan päällä saimme lisää ruokaa, mutta tällä kertaa kuunneltiin toivemusiikkia ja saattoi kerran jos toisenkin kajahtaa myös Poika saunoo - Veskun toiveesta tottakai.
Tiistaina vierailumme kohteena olivat kaupungit Nessebar ja Sozopol. Matka alkoi reippaasti ruuhkassa, Unescon maailmanperintöluetteloon valittua kaupunkia, Nessebaria kohti. Ruuhka ja bussissa istuminen ei kuitenkaan erityisemmin haitannut, sillä musiikki oli kohdillaan: espanjalaiset renkutukset jäivät nopeasti kakkosiksi, kun saksalaiset ihastuivat Poika saunoo kappaleeseen. Siitä tulikin yksi reissun virallisista biiseistä, josta muodostui jos minkälaisia variaatioita. Nessebarissa tutustuimme vanhaan kaupunkiin ja museoon. Mukaan tarttui uusi käsimerkki museon ikoneilta ja se olikin ahkerassa käytössä loppureissun. Matka Sozopoliin taittui nopeammin ja ruokailun lisäksi saimme tutustua vanhaan kaupunkiin. Siellä ostimme paikallista viikunahilloa, jota asukkaat tekevät ja myyvät. Palattuamme takaisin Burgasiin menimme shoppailemaan, jonka jälkeen päädyimme keilaamaan samaisessa ostoskeskuksessa. Suomalaiset näyttivät tietysti kaikille mistä kana pissii.
Heti keskiviikko-aamulla oli projektin vaativin ja tärkein osuus, kun jokainen projektiin osallistuva koulu sai kunnian opettaa muiden maiden kouluille jokin oma valitsemansa matemaattinen aihe uudella tavalla. Tietysti Lalulaisten esitys oli spektaakkeli ja opettajat saivat olla ylpeitä. Mahtavien esitysten jälkeen menimme hostiemme ja muiden maiden oppilaiden kanssa kaupungille syömään sekä kiertelemään ja piankin sen jälkeen menimme tapaamaan Burgasin apulaiskaupunginjohtajaa kaupungintalolle. Tapaaminen ei ehkä ollut matkan kiinnostavin osa, mutta kaikki selvisivät siitä kunnialla. Tai no, ainakin selvisivät. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään Burgasin ympäri pienissä ryhmissä, joissa tutustuttiin toisiimme vielä paremmin hauskojen tehtävien merkeissä. Otimme muun muassa vanhusten kanssa selfieitä ja jahtasimme postimiestä kuvan toivossa. Illalla saimme mennä kaikkien oppilaiden kanssa ravintolaan nauttimaan hyvästä ruoasta ja sen jälkeen lähdimme yksille paikalliseen baariin. Opettajien ilta sujui kuulemma rauhallisesti viininmaistajaisissa.
Torstaina lähdimme Bulgarian toiseksi suurimpaan ja maailman viidenneksi vanhimpaan kaupunkiin Plovdiviin, johon ajomatka kesti lähes 3 tuntia, ja matkalla nukkumisen lisäksi saimmekin aikaiseksi virkattua kokonaisen lankakerän. Perillä kuitenkin lankojen virkkaus jätettiin sikseen ja aloimme seikkailemaan ympäri kaupunkia. Löysimme kauniita maisemia ja kiertelimme vanhan kaupungin keskustassa. Söimme mainiota lounasta kaupungissa ja sitten saatoimmekin jatkaa seikkailua opettajien kanssa vanhan roomalaisen teatterin kautta keskustassa olevaan moskeijaan. Lintsin uskomaton delfiini imitaatio lumosi koko teatterin ja Lassen syväanalyysi moskeijan koristuksista (“Joku on yrittänyt piirtää tippaleivän kattoon”) kruunasi koko matkan. Moskeijasta ulos tullessamme kaatosade oli kuitenkin melkein luonut valtameren kaupungin tilalle ja ukkonenkin oli erittäin läsnä. Jäimme siis hetkeksi odottamaan moskeijan rappusille sään paranemista ja ajan kuluksi lauloimme jälleen reissun klassikkobiisejä. Seikkailujen jälkeen matkasimme takaisin tuttuun Burgasiin kaatosateeseen. Iltamenoissa inha sää ei kuitenkaan haitannut, kun menimme pelaamaan biljardia baariin ja siellä joidenkin meistä pelionni oli paljon parempi, kuin toisten, mutta kaikki onnistuivat ainakin melkein hyvin peleissään.
Perjantai-aamu ei onneksemme alkanut niin aikaisin, kuin muut aamut, joten saimme melkein rauhassa nukkua pidempään, kunnes pitikin jo matkata koululle pelaamaan opettavaisia matemaattisia pelejä, joissa tottakai Suomi taas kerran loisti. Suomen joukkueen loistavuudesta voidaan ehdottomasti kiittää Jarin ja Veskun uskomatonta cheerleadingia, joka kaikkea muuta kuin häiritsi eräiden oppilaiden keskittymistä. Voitokkaan aamupäivän jälkeen menimme ravintolaan koko projektiporukan kanssa, josta sitten menimmekin sanomaan heipat italialaisille oppilaille. Hyvästien jälkeen menimme kiertelemään kaupunkia taas kerran ja löysimme uusiakin paikkoja. Kaupungin uuden katsauksen jälkeen suuntasimme kohti kotia syömään, pakkaamaan ja valmistautumaan viimeiseen iltaan. Ilta sujui (melkein) kaikkien osalta aivan mainiosti tanssimisen ja bisneksien merkeissä. Illan tiivistänee parhaiten erään nimeltä mainitsemattoman lehtorin lausahdus: “Mikä tapahtuu Bulgariassa, jää Bulgariaan”.
Lauantaina vietimme aikaa vain omien oppilaiden, hostiemme ja saksalaisten kanssa, koska muiden maiden kansalaiset olivatkin jo lähteneet kotia kohti. Menimme porukalla St. Anastasia saarelle lautalla ja lauttakyyti olikin erityisen mielenkiintoinen toisille meistä. Saarella tutustuimme nähtävyyksiin ja menimme rannallekin katselemaan simpukoita ja meduusoja. Voisi jopa sanoa, että rannan simpukkainen maasto oli lähes yhtä rapsakka kuin osa retkiseurueestamme. Seikkailu saarella onnistui mainiosti ja tapasimme pienellä matkallamme myös mielenkiintoisen norjalaisen miehen, joka Bitcoin sijoituksillaan on päässyt kiertelemään maailmaa ja jopa ehtinyt käymään Suomessa, joka tottakai näin suomalaisissa herätti ylpeyden maastaan ja melkein torilla tavattiin, kun Suomi mainittiin. Saaren seikkailujen jälkeen menimme rantaa pitkin mukavaan Burgasilaiseen ravintolaan syömään kalaa ja ranskalaisia (fun fact: söimme päivän aikana kolme kertaa ranskalaisia). Ruoka oli toisten mielestä aivan mainiota, mutta toiset pitivät sitä hieman mielenkiintoisena. Ruokailujen jälkeen oli aika mennä sanomaan saksalaisille heihei, josta sitten suuntasimme viimeisen kerran kaupungille tutkimaan ja ostamaan matkamuistot ja tuliaiset. Tästä suuntasimme hotellille hakemaan matkatavarat ja lähdimme Burgasin lentokentälle. Ihanat hostimme tulivat saattamaan meidät kotimatkalle ja bussimatkalla kerrattiin vielä viikon parhaat läpät ja hittibiisit. Lentokentällä onnistuimme, yllätys yllätys, aiheuttamaan vielä pahennusta muiden suomalaisturistien keskuudessa huutamalla uusien ystäviemme kanssa kovaan ääneen erään kirosanan. Sen ei kuitenkaan annettu häiritä vaan keskityttiin enemmän siihen, että yhteinen matkamme Bulgariassa oli päättymässä security controlliin. Ennen porttien toiselle puolelle siirtymistä otettiin vielä viimeiset kuvat, laulettiin viimeiset laulut ja halattiin pitkään. Eron hetkellä itku tuli itse kultakin ja vielä passintarkastusjonossakin nenäliinoja tarvittiin.
Itkusta ja ikävästä huolimatta selvisimme kuitenkin Suomen kamaralle, eikä voi sanoa muuta kuin, että tämä reissu oli erittäin menestyksekäs. Viikkoon mahtui naurua, itkua, perinteitä, salsa fiestaa ja uskomattomia kokemuksia, jotka eivät tule unohtumaan ikinä. Jos Bulgaria jotakin opetti, niin sen, että itse kullakin (etenkin Jarilla) on mahdollisuuksia musiikkibisneksessä ja että matkailu avartaa. Rytmiryhmä huivimummot kiittää ja kuittaa. Salsa fiesta perkele!
 |
| Syylliset. |
 |
| Virallinen kuva. |
 |
| Aboriginaalia bulgaarien kieltä? |
 |
| Virallinen turistikuva. |
 |
| Nyt luonnossa: apinat killuvat. |
 |
| Taas virallinen kuva. |
 |
| Joutoaikaakin oli. Harrasteet olivat silloin rakentavat. |
 |
| Lintsin meemisuoni oli ehtymätön. |
Mitä ihmettä tuossa videossa tapahtuu?
Teksti: Tuuli ja Emilia (+ oikolukija/apukirjoittaja Lintsi)
Tekstin editointi, video sekä ylenpalttinen kommentointi: Vesku
 |
| Arvio koko reissusta. |
