1995 reloaded!

Ylioppilaslakit oli huollettu vitivalkoisiksi, juhlapuvut räätälöity loisteliaiksi, gaudeamusigiturit opiskeltu (ainakin sinnepäin) ja Twitter täytetty epäuskoisilla viesteillä.

Koko kolmen vuoden taival @Lauttakylnlukio'ssa kruunataan tänään, kun saa ylpeänä painaa päähänsä valkolakin! ☺️

— Nelli Mäkitalo (@nnnellii) 31. toukokuuta 2014

2011-2014 #neverforget #lukio #95

— Matti Tuunainen (@MattiTuunainen) 31. toukokuuta 2014

Mua inhottaa ajatella, että tää on viimeinen päivä @Lauttakylnlukio'ssa. Kiitos ja kummarus!!! Parempaa koulua saa aika kauan hakea!

— saana kankaanpää (@saana_kp) 31. toukokuuta 2014

Tässäkö tämä nyt sitten oli? Lauttakylän lukion kevään 2014 ylioppilailla oli kolmi- tai nelivuotisesta urakasta jäljellä loppusuora, ja se marssittiinkin Fransin ja Veeran hartioiden takana ylväästi kuin Suomen olympiajoukkue Tukholmassa 1912. 

Loppusuora. Veera ja Frans kärjessä, mutta riittääkö kiri voittoon?

Vaikka lukiotamme ei tällä kertaa varsinaisesti kirjoitettu maailmankartalle, juhlassa aisti täysin aiheellisen ylpeyden, tyytyväisyyden ja haikeuden. Kaikesta huolimatta vuosikerta 1995 oli kuten kyseinen vuosi suomalaisessa folkloressa ylipäänsä: nevöforget. Se jätti lukioon uniikin jälkensä, eikä Lauttakylän lukio ole enää entisensä. 

Vakavaksi vetää, kun meidät jättää.

Itse juhla eteni – rehtori Mäkistä lainatakseni – vanhaa hyvää akateemista tapaa noudattaen. Aluksi haudattiin kansalliset suvivirsikiistat ja kuultiin klassikkokappaleesta @Puppe1965 Summer 2014 remix. Urheiluturnauksissa aina päähänsä saanut (mutta muuten toki perin sympaattinen) 3A pääsi vielä sikäli esiin, että ryhmänohjaaja Birgitta lausui tervetuliaissanat, ja sitten rehtori Mäkinen pääsi vauhtiin. Ellei miestä paremmin tuntisi, arvoisaa rehtoria voisi juhlapuheen perusteella luulla keski-ikäiseksi kiukkuiseksi mieheksi – sen verran kovaa kritiikkiä tämä sivistysvaltion vartiolinnake latasi lukiouudistusten puuhastelijoiden niskaan. Ja aiheesta.

Suvivirsi, säestäjänä Lenin-sedän kitaraduo Ho Chi Minh Citystä.

”Melkein poliittisten kannanottojen” jälkeen oli vuorossa pääasia eli lakkien jako. Kaikkien yllätykseksi lakit olivat ryhmänohjaaja Marttilan järjestelyjen jäljiltä täsmälleen oikein rivitettynä, joskaan tarina ei kerro, tapahtuiko Tampereen yössä päähineidenvaihdoksia vääriltä omistajilta oikeille. 

Onnea Emilia, eikun Hanna, eikun Teemu...

...eikun Sakke!

Ylioppilastutkintolautakunnan rehtorille suomin valtuuksin 1995 nevöforget julistettiin oppineiksi miehiksi ja naisiksi, kotsat aseteltiin kutreille ja suoritettiin latinan lyhykäinen oppimäärä Gaudeamus Igiturin sanareissa. Lopputulos: magna cum laude approbatur.

"Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin..."

Nelli dominoi puhujanpönttöä. Kuin vanhaan hyvään aikaan.

Uuden ylioppilaan puheessa Nelli pääsi vielä kerran valloittamaan puhujanpöntön ja oli kuin kotonaan. Oppilaskunnan hallituksen ex-diktaattori ei kitsastellut kehuissa kiitellessään kaikkia. Lievää väkivaltaa puheelle tehden sen sanoman voisi tiivistää näin: Lauttakylän lukio olemme me kaikki, ja paljon onnea meille ylioppilaille!

Siis onnea teille! Nevöforget! Venceremos! Hasta la victoria siempre! El pueblo unido jamás será vencido! Steht auf, wenn ihr Lauttakylän lukio seid! Huutomerkki!

Teksti: Jari

Kuvat: Vesku ja Jari

PS. Kiitos teille, ylioppilaat. Ihan oikeasti. Hauskaa oli koko kolme vuotta.