Paneloinnin jalo taito

Taas on oppilaskunnan hallitus iskenyt kultasuoneen, kun jälkikäteen kiitelty ja kehuttu Lauttakylän lukion kuntavaalipaneeli järjestettiin keskiviikkona 17.10. lukion juhlasalissa. Paikalla vastaamassa kuntalaisia koskeviin asioihin olivat Maria Kankaanranta (kok.), Ida Välimaa (vihr.), Soile Tuominen (kesk.), Ashton Peasley (sdp), Maiju Honkonen (ps) sekä Juho Ketonen (vas.).

Vaalipaneeli sujui rauhallisesti ja sujuvasti, eikä paneelissa saatu aikaiseksi elämää suurempaa debattia. Sen sijaan ehdokkaat kertoivat omia näkemyksiään aiheisiin liittyen enemmän tai vähemmän aikaa käyttäen. Suurimman kuohahduksen yleisössä tuotti Vasemmistoliiton Juho Ketosen kommentti ”Tulevaisuus on nuorissa”. En usko, että katsojien ikäjakauma olisi mitenkään vaikuttanut tämän kommentin saamiin, jo alkaessaan lähes häipyneisiin, aplodeihin. Mutta on kyllä vaikeaa väittää vastaankaan, sillä nuorethan ovat toisaalta tulevaisuuden aikuisia. Toinen yleisössä keskustelua herättänyt kommentti oli Perussuomalaisten Maiju Honkosen vastaus kysymykseen ”Mitä Huittisista puuttuu?”. ”Koirille tarkoitettu ulkoilualue”, Honkonen vastasi. Tämä kysymys-vastaus –pari tiivistää kyllä harvinaisen hyvin koko Huittisten tämänhetkisen tilanteen: meiltä ei puutu mitään elämän kannalta aivan välttämätöntä, paitsi yksi bändikämppä, kuten SDP:n Ashton Peasley sanoi.

Kovin hyvin ei ehdokkaiden kommenttien perusteella pysty sanomaan, kuka ehdokkaista olisi ollut mielipiteiltään vahvin ja näin ollen ehdottoman tärkeä kunnallisessa päättämisessä. Totta kai puoluekantakin vaikuttaa tähän hyvin objektiiviseen mielipiteeseen. Toisaalta ainahan sitä sanotaan, että vaalikeskustelut ratkaisee esiintyminen, ei niinkään puheiden sisältö. Tähän esiintymisen perusteella arvostelemiseen ei allekirjoittanut voi myöskään osallistua, koska olinhan kuitenkin ”puolueeton tenttaaja”. Ja näin taas välteltiin onnistuneesti konkreettisten lausuntojen anto, mikä tuntuu olevan nykypäivän trendi kaikessa politiikkaan liittyvässä. Joka tapauksessa keskiviikkoinen kuntavaalipaneeli oli onnistunut katsaus nuoria äänestäjiä mahdollisesti kiinnostaviin ehdokkaisiin. Käyttäkää siis äänioikeutenne hyväksi (jos sellainen löytyy), niin saatte hyvällä omallatunnolla taas moittia seuraaviakin päättäjiä heidän tekemisistään – tai tekemättä jättämisistään.

-Petri

Ameriiiiikan tyyliin

Viime kevään kirjoituskilpailun voiton pääpalkinto napsahti mulle ikävästi juhannuksen aikoihin. Missasin kaikki mahtavat juhlinnat Suomessa, koska lähtö kahden viikon mittaiselle palkintomatkalle Amerikkaan oli just lauantai 23.6. Damn.
    No, oltiin siinä sitten Helsinki-Vantaalla puol viiden aikaan aamulla jännittämässä millasia muita tyyppejä matkaan oli lähdössä. Jännitys ei kyllä kauaa kestänyt, koska mukana oli innokkaita ja puheliaita tyttöjä ympäri Suomea, sekä meidän omalaatuinen, mutta mukava matkanjohtajamme Nisse. Lento Lontoon välilaskun kautta Philadelphiaan oli uuvuttava, noin kymmentuntinen haaste istumalihaksille. Philadelphiassa meidät ja meidän tavarat roudattiin hotellille, missä muutkin nuoret (Norjasta, Kanadasta ja USA:sta) majoittuivat. Ensimmäinen illallinen Amerikoissa oli tietysti Amerikan tyyliin megahamppari jättiranskiksilla ja kokiksella, ja muuten ilta menikin muihin nuoriin tutustuessa.
    Toisen päivän aamuna kaikki 150 nuorta jaettiin kolmeen bussiin, ja me lähdettiin kiertämään Philadelphian nähtävyyksiä. Täytyy myöntää etten ihan kaikkien paikkojen nimiä muista, kun ne oli niin samanlaisia ja niissä oli kaikissa tehty jotain mahtavaa USA:n itsenäisyyden eteen. (Nyt se Mertala varmaan käskis laittaa nenän sen kahden sormen väliin ja se vääntäis niin että sattuis). Mutta The Liberty Bell ja Betsy Ross House tuli nyt ainakin tsekattua. Myöhemmin iltapäivällä bussin nokka käännettiin kohti New York sitiä, ja matkalla koitettiin opettaa muiden suomalaisten kanssa usalaisia sanomaan ärrä oikein. Toivottomia tapauksia. "I just can't roll my tongue!" Kun me sitten loppujenlopuks päästiin NYC:iin asti, sai ihmisten leukoja keräillä lattialta. Kaupunkihan on huge!
    Seuraavat kolme päivää me asutettiin todella upeeta hotellia muutaman korttelin kävelymatkan päästä Times Squarelta. Ohjelmaan kuulu muun muassa opastettu kierros YK:n päämajassa, luentoja UNICEF:in ja YK:n toiminnasta, oman puheen pitämistä (aiheena kevyt "kuinka ratkaista maailmannälänhätä"), iltaohjelmaa koko porukalla ja juoksemista nähtävyydeltä toiselle (esim. vapauden patsas, Ellis Island, Top Of The Rocks, shoppailukatu 5th Avenue...). Sää oli kans aivan loistava, ihana plus kolmekyt! Reissun alussa koettiin suomalaisten kanssa kulttuurishokki, jo ekoina päivinä tuli ikävä ruisleipää ja maitoo, kun tarjolla oli lounaallakin sipsejä. Öööö? Ihmekös jos on lihavia lapsia.
    Kuudennen päivän aamuna 150 nuoren porukka jaettiin taas busseihin, vihreeseen (suomalaiset ja usalaisia), keltaseen (norjalaiset, kanadalaiset ja joitakin usalaisia) ja punaseen (usalaisia), joista vihree ja keltanen lähti ensin Kanadaan ja sitten Washington DC:hen, kun taas punanen lähti ensin Washingtoniin. Melkein koko päivä menikin sitten bussissa istuskellessa, missä toiset koitti nukkua ja toiset taas kuluttaa aikaa laulamalla ja pelaamalla aliasta. Matkan aikana pysähdyttiin muun muassa eläintarhassa ja syömässä kiinalaisessa.
    Seuraavat kaks päivää kulutettiin Kanadaan tutustuessa. Ensimmäinen päivä Kanadan puolella oli sattumoisin Canada day, joten pari paraatiakin tuli nähtyä. Päivälliset oli järjestetty paikallisilla Odd Fellows - looseilla, joissa meille nuorille kerrottiin vähän loosin toiminnastakin. Bussissa saatiin kyllä istua Kanadankin puolella enemmän ku tarpeeks! Se oli kuitenkin vapaata aikaa hengailla jo tutuiksi käyneiden kavereiden kanssa. Toisena päivänä me saatiin haukkoa henkeä taas ihan huolella, sillä ohjelmassa oli vierailu Niagaran putouksilla. Osa porukasta kävi botskiajelulla putouksella, mutta mä tyydyin muiden kavereideni kanssa yläperspektiiviin. Ruokailun jälkeen kävimme putouksilla uudestaan, koska ne oli valaistu pimeellä punasilla ja sinisillä valoilla. Ehdottomasti näkemisen arvosta.
    Yhdeksäntenä päivänä bussi suunnattiin Washington DC:tä kohti. Koko päivä meni taas matkustamiseen, mut onneks meillä oli synttärisankari Josh mukana, jonka ansiosta me päästiin vierailemaan suklaatehdas Hershey's:llä. Kiva synttärilahja, kelpais mulleki! Seuraavakin päivä meni myös tien päällä ja matkaamisen lomassa kuunneltiin infoo Yhdysvaltain sisällissodasta Gettysburgissa ja syötiin cupcakeja. Viimiset kaks päivää ennen kotiinlähtöä pyörittiin DC:ssä. Koska 4.7. eli USA:n itsenäisyyspäivä lähesty, oli ohjelma tietysti sen mukasta; käytiin Arlington National Cemeteryllä, museioissa, Abraham Lincoln memorialilla, jne. Joka paikassa oli sisäänkäynnillä aina turvatarkastus. Saatoin hieman turhautua. Valtavan info- ja nähtävyysmäärän jälkeen, itse itsenäisyyspäivän iltana saatiin vielä ihastella ilotulitusta hotellilta. Ilotulistus olikin hieno lopetus kuluneelle kahdelle viikolle!
    Lähtöpäivänä tunnelmat oli melkosen haikeet, koska kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa oli just viettänyt kaks mahtavaa viikkoa tiiviisti yhdessä, ei todennäkösesti tulis näkee ehkä koskaan enää. Halien ja onnen kyynelien, ja nyt jo reissusta kuluneen muutaman kuukauden jälkeen voin kuitenkin sanoa, että matka oli ehdottomasti yksi hienoimpia ja mieleenpainuvimpia kokemuksia ikinä! :)

-Reetta

COMENIUS-projektit alkavat

Lauttakylän lukio valittiin koko Suomen tasolla harvinaisesti kahteen Comenius-hankkeeseen. Comenius on Euroopan unionin komission rahoittama hanke, jossa eri jäsenmaiden koulut tekevät kaksivuotisen projektin valitsemastaan teemasta. Suomesta hankkeisiin valintaprosentti oli tällä hakukierroksella 49%, joten pärjäsimme mainiosti, vieläpä kun saamme jatkaa kahden peräkkäisen hankkeen jälkeen.

Nyt valitut hankkeemme ovat hyvin erilaisia. Toinen projekti liittyy yrittäjyyteen otsikolla Young European Entrepreneurs, lyhenteenä YES. Hanke valittiin viime vuonna Ranskan Amiensissa pidetyssä seminaarissa parhaaksi hankesuunnitelmaksi, ja yllätys, yllätys, se hyväksyttiin myös projektina. Vaikka hankkeessa näkyy vahvasti suomalainen kädenjälki, on pääkoordinaattori Kroatia ja muut osallistuvat maat Puola, Romania ja Turkki.

Toinen projekti tuli mukaan viime metreillä ja edustaa meille tutumpaa luonnontieteellistä hanketta kulttuurisella näkökulmalla. Projektin nimi on Nature as a Gift ja se kulkee koodinimellä NG. Pääkoordinaattori on Turkki ja mukana on maita Euroopan eri osista kuten Saksasta, Italiasta ja Puolasta.

Opiskelijoita hankkeisiin valittiin hakukierroksen jälkeen yhteensä 27, joista jokainen käy kerran jossakin osallistuvista maista. Lisäksi he majoittavat Suomen vierailun yhteydessä osallistuvan kumppanimaan opiskelijoita kotiinsa. Uusi kaksivuotinen taival alkaa, ohessa iloinen Comenius-ryhmä:

Petteri Mertala