Erasmus-päiväkirja

Erasmus+ -hanke on alkanut isännöinnillä - tässä viikko opiskelijoiden silmin.

Sunnuntai 8.12.

Vieraamme Tsekeistä, Puolasta, Portugalista ja Italiasta saapui sunnuntai iltana noin 10 aikaan. Osalla jännitys (ja kauhu) oli käsinkosketeltava ja osa oli tyystin rauhallisia. Muutamat meistä hyppi ja kiljui sekä aneli Jartsalta, että voisiko kurssilta vielä jäädä pois. Kun bussin etuvalot näkyivät, muutamat oppilaista kirjaimellisesti sekosi. Kun bussi vihdoin pysähtyi, ne muutamat huusivat niin kuin sikaa tapettaisi. Voi Timppa ja Jartsa raukkaa… Vieraamme saivat niin sanotun “leirikasteen” heti tullessaan, sillä räntää satoi kuin esterin pe*seestä. 

Maanantai 9.12.

Aamu valkeni jokaisessa host perheessä varsin erilaisesti.. Muutamilla vierailla oli “vähän” vaikeuksia herätä ja jo tässä vaiheessa meille suomalaisille tuli varsin tutuksi heidän  etelämaalainen aikakäsitys!! Köhköh..

Projekti alkoi projektilaisten esittäytymisellä, jonka jälkeen katsoimme koulujen esittelyvideot. Muiden maiden esittelyvideot olivat asiallisia, kun taas meidän noh tuota.. pErSeIlYä.

Otimme skaban siitä kuka oli tehnyt hienoimman logon projektille ja vahva ennakkosuosikki oli meidän Amandan tekemä logo. Logossa oli kaikki mitä tarvittiin. Jopa Pyhän V*tutuksen katedraali. Me ylpeinä suomalaisina olimme varmoja voitosta, mutta kuinkas kävikään? Italian suunnittelema logo vei murskavoiton. Logon oli suunnitellut sattumoisin Amandan majottautuja, joten tästä varmasti puhuttiin iltapala pöydässä.

Sitten olikin vuorossa Timpan “kaupunkikäppäily”. Timo esitteli vieraillemme keskustan läheisyydestä historiallisia muistomerkkejä ja sen semmoista. Ja tietenkin taivaalta tuli kaatamalla vettä. “Harmiksemme” kierros jäi kesken ja lähdimme kaupungin talolle, jossa meille kerrottiin suomalaisesta opetuksesta. Suurin osa käytti tilanteen hyödyksi ja ottivat unta kalloon. Muutama meistä finskeistä lähtivät Anun seuraksi viihdyttävään perunateatteriin ja viettivät siellä monta tuntia. (Hyvä teatteri oli, suosittelen!)

Iltajuhlaan teimme ruuaksi lohisoppaa ja sen kaveriksi ruisleipää. Jälkiruuaksi joulutorttua ja glögiä. Suurimmaksi osaksi vieraamme tykkäsivät lohisopasta, jotkut suorastaan rakastivat!

Ohjelmassa oli nimilappujen tekoa, suomalaisten sananlaskujen lausumista, nimileikki sekä tottakai letkis! (suurimmaksi osaksi iso farssi, vieraamme katsoivat hyvin vinoon meitä, kun säädimme tätä huikeaa spektaakkelia) Lisäksi oli vapaata seurustelua (ja sitä myöhemmin olikin vähän enemmän.) Portugalilaiset opettivat korttipelin, joka oli yllättävän samantapainen kuin meidän paskahousu. Koitappa sitä selittää, miksi se on juuri paskahousu. Ensimmäinen päivä saatiin päätökseen ja eikun unta kalloon ja kohti seuraavaa päivää!

 - Elsa

Tiistai 10.12.

Tiistaina bussimme starttasi kohti Helsinkiä. Matka sujui hyvin jokaisen osalta, vaikka muutaman kerran kuuluikin klassinen kysymys “koska ollaan perillä?” - muutamallakin eri kielellä. Helsingissä menimme heti ensimmäisenä varsinaiseen kohteeseemme, ilmatieteenlaitokselle. Siellä meille pidettiin ensin reilun puolen tunnin mittainen esitys, jossa kerrottiin ilmatieteiden tutkimisesta ja muista sääasemaan liittyvistä asioista. Kysymyksiä sai esittää ja niitä tulikin yllättävän reippaasti, kun paikalla oli muitakin kuin suomalaisia tuppisuita. Kysymykset kysyttyinä ja vastaukset saaneina, ehkä taas vähäsen viisaampina jatkoimme ilmatieteenlaitoksen tutkimista ulkona, missä asiantuntija selitti sään mittaustavoista ja -laitteista. Kun hytisevän kylmästä Suomen ulkoilmasta päästiin sisälle, pääsimme suoraan ruokapöytään. 

Syömisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa Helsingin keskustaan muutaman nähtävyyden kautta. Kohteiden taustoista kerrottiin ja kuvia otettiin, tottakai. Tämän jälkeen bussi parkkeerasi lähelle Helsingin kirjastoa, jossa kaikkien tuli käydä edes kääntymässä. Sitten oli sitä kaikkien odottamaa vapaa-aikaa. Suurin osa porukasta ampaisi suoraan Kamppiin tai Forumiin, joissa ainakin itsellä vierähti iso osa ajasta. Tämän päivän aikana uskon porukan lähentyneen keskenään ensimmäisen kerran ja itse ainakin olin tyytyväinen uusiin tuttavuuksiin. Monet käyttivät ajan hyödyksi shoppaillen, syöden, Helsinkiä ihastellen ja tutustuen uusiin ihmisiin Erasmus+ porukkamme sisällä. Päivän jälkeen olikin niin poikki, että monen bussimatka kotiin päin meni torkkuessa ja voimia keräillessä. Onneksi kaikki päivän ohjelma oli siinä ja bussin jätettyä meidät takaisin lukion pihaan, pääsimme kotiin nukkumaan!

- Rosanna

Keskiviikko 11.12.

Aamu alkoi 8:30 koululta ja heti aamulla oli bakteeriviljelmän viimeistely katsomalla olimmeko saaneet tuloksia jo aikaan. Aloitimme viljelmän maanantaina ja yleensä tulokset näkyisivät noin viikon kuluttua, mutta toivoimme että tuloksemme näkyisivät jo parin päivän jälkeen. Valitettavasti ei näkynyt, joten bakteeriviljelmämme tavallaan epäonnistui. Emme kuitenkaan bakteeriviljelmän epäonnistumisen antaneet lannistaa päiväämme vaan suuntasimme n. 9:40 kohti Tahto-Areenaa, jossa oli luvassa Joulu show. Esitys alkoi 10:00 ja saimme kuulla paljon hienoja joululauluja, soittoa sekä nähdä hieman tanssia. Esityksen jälkeen palasimme takaisin lukiolle ja kävimme syömässä broilerikeittoa sekä leipää, jonka jälkeen hetken ennen päivän toista tehtävää vain juttelimme ja istuskelimme sohvilla.

Kello 12:00 alkoi päivän toinen tehtävä: sääaseman rakennus. Olimme (lähes) kaikki innoissamme sen rakentamisesta, kaikki oli lähes valmista ja pääsimme aloittamaan sääaseman rakentamisen. Hetken sääasemaa tehtyämme kohtasimme ensimmäisen haasteen: joka ryhmältä puuttui osa jota ilman emme pystyneet liittämään tietokonetta ja itse sään mittauslaitetta. Suomalaiset opettajat yrittivät ympäri koulua etsiä sopivia osia, käytiin jopa gigantissa, mutta sopivaa ei löytynyt. Lopulta siis Portugalilaiset, jotka tehtävää vetivät vain näytti miten sääaseman olisi kuulunut toimia ja miten se olisi kuulunut asentaa. Rakennus jäi lopulta jokaisen koulun omalle vastuulle, kun oikea osa saataisiin hankittua. Päivämme päättyi sääaseman rakennuksen jälkeen n. 14:30. Tänä iltana luvassa ei ollut mitään erityisempää tai yhteistä ohjelmaa. Jokainen sai siis päättää itse mitä illaksi keksi vieraansa pään menoksi. Osa kävi hesellä, osa keilaamassa ja osa leipoi pipareita...Miten nyt yleensäkin suomalaiset iltaa viettävät? 

- Jemina

Torstai 12.12

Bussimme lähti koululta 8.30 ja suuntamme oli Turkuun. Matka oli oikein mielenkiintoinen, sillä kuuntelimme musiikkia. Suomalaisen musiikin lisäksi kuuntelimme myös puolaksi ja portugaliksi laulettuja lauluja. Turussa ensimmäinen kohteemme oli Turun linna. Siellä aikamme venyi vähän, mutta se ei haitannut, koska opimme uusia asioita - myös me jotka emme olleet siellä ensimmäistä kertaa. Sen seikkailun jälkeen matkamme jatkui syömään. Suomalaiset turistimme löysivät jopa sieltä jotain mielenkiintoista, näimme Jethron. Myös muutama meidän vieraista näki hänet, mutta eivät he tietenkään tienneet millainen julkkis hän on.

Syömisen jälkeen menimme Turun kasvitieteelliseen puutarhaan. Pelkäsimme sen olevan vähän tylsä, mutta yleisesti monet meistä yllättyivät siitä, kuinka mielenkiintoisia asioita siellä oli. Luonnon tutkimisen jälkeen meidät vietiin Turun tuomiokirkon luokse, sieltä saimme jatkaa matkaamme vapaasti parin tunnin ajaksi. Isompi osa meidän ryhmästämme meni katsomaan kirkkoa, mutta suomalaiset turistit menivät tutkimaan lähellä olevia kauppoja. Kirkon katsottuaan ja kuvat otettuaan lähtivät myös vieraamme kiertelemään paikkoja. Suurin osa heistä oli päätynyt kahvilaan tai kiertelemään paikkoja. Lopuista emme sitten tiedäkkään.

Sieltä lähdimme Huittisiin ja palattuamme todennäköisesti jokainen meistä tarvitsi päiväunet. Illalla lähdimme kaikki viettämään yhteisesti iltaa. Kävimme paljussa, saunassa, söimme todella hyvin, pelasimme pelejä ja tutustuimme toisiimme sen illan myötä todella paljon paremmin.

- Sarah

Perjantai 13.12.

Alkuviikosta kukaan ei ollut valmiina vaihto-oppilaiden saapumiseen, mutta viimeisenä päivänä kukaan ei ollut valmis siihen, että vaihto-oppilaat lähtevät takaisin omiin maihinsa. Viikon aikana kaikki olivat oppineet jotenkin edes tuntemaan toisensa ja saanut uusia ystäviä.  Haikeus oli käsin kosketeltavissa jo heti aamusta, kun kaikki raahasivat laukkujansa koululle. 

Edellisenä päivänä illalla oi oppilaiden kesken ollut “sivistyneet illanvietot”, joten perjantaina jokainen oli enemmän ja vähemmän huonovointinen tai väsynyt.  Aamu meni torstai-illan muistelemisessa, salmiakin maistelussa ja korttia pelatessa. Jotkut olivat aamulla tunneilla, mutta suurin osa ei.

Vajaa kymmenen aikoihin suuntasimme kohti jäähallia ja siellä luistelimme. Monelta ulkomaalaiselta luistelu ja jääkiekon pelaaminen luonnistui oikein hyvin, mutta jotkut tarvitsivat hieman apua ja heille sitten näytettiin mallia ja hankittiin kaikki mahdolliset tuet, jotta ei liian monta murtumaa tulisi. 

Luistelu jälkeen vatsat kurni ja suunnattiin kohti ruokailua. Ruokana oli kanakeittoa ja leipää, joista suurin osa ainakin näytti nauttivan. Ruokailun jälkeen alakerran sohvat oli taas kovassa käytössä, vaikka puolalaiset opettajat olivat keksineet aktiviteetiksi etwinning-juttuja. Eipähän ketään näyttänyt oikein kiinnostavan. 

Jossain vaiheessa lähdimme katsomaan viikon aikana tehtyä sääasemaa. Ensin se ei meinannut toimia, mutta kyllä se siitä sitten saatiin kuntoon. Kukaan ei siltikään tiedä tuliko se oikeasti valmiiksi tai toimiko se edes halutulla tavalla. Tämän jälkeen kokoonnuttiin juhlasaliin jäähyväisseremoniaan, jossa kiiteltiin kauheasti ja muutamat roskatkin taisi mennä silmiin. Vaihto-oppilaille ja heidän opettajilleen annettiin pienet muistamiset ja sitten olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, koska bussi oli saapunut. 

Hirveästi halailtiin ja itkettiin, vaikka kukaan ei itkujansa halunnutkaan myöntää; ollaanhan me suomalaiset niin kivinaamaista kansaa. Vaihto-oppilaat alkoivat siirtyä bussiin ja me nätisti heidät saatettiin sinne. Hirmuisen haikeaa oli katsoa, kun viikon omissa kodeissa asuneet ystävät lähtevät takaisin omaan maahan, ja vielä haikeampaa oli ajatella, ettei kaikkia heitä välttämättä näe enää ikinä. Jarikin oli näköjään saanut tarpeekseensa meistä Lalulaisista ja päätti melkein itsekin lähteä mukaan, mutta viime hetkillä (valitettavasti) päätti jäädä ainakin hetkeksi tänne meitä ilahduttamaan. Porukka pakkaantui bussiin ja hirveästi heiluteltiin ja moikkailtiin, kun bussi jo kurvasi tiehensä vieden mahtavat ihmiset mukanaan. 

Kokonaisuudessaan viikko oli ollut varmasti kaikilla mieleinen, paljon saatu uusia ystäviä ja paljon tehty kaikkea. Jokainen tulee varmasti lämmöllä muistelemaan viikkoa, jonka on saanut viettää. Onneksi jotkut näkee toisensa vielä, ja halataan kun tavataan.

- Amanda 

Kuvat: Sami

Slush!

Mikä ihme motivoi kymmentä yrityskurssilaista sekä yhtä opettajaa uhmaamaan eteläisen Suomen marraskuista säätä ja suuntaamaan bussin keulan kohti Helsinkiä? Kyseessä on tietenkin pohjoismaiden suurin yritys- ja startup-tapahtuma Slush Helsinki 2019.

Vuoden tauon jälkeen Lalulaiset ottivat jälleen Hesan (natiiviksi kai "stadi") haltuunsa ja matkasivat saamaan yrittäjyysoppia Slushin opiskelijatapahtuma Takeoffin merkeissä. Pitkä ja ulkoiselta olemukseltaan harmaa päivä oli kaikkea muuta niin erilaisten mielenkiintoisetn työpajojen kuin itse massiivisen mittakaavan tapahtumankin merkeissä. Tutuiksi tulivat mm. happi"baari" ja virtuaalitodellisuus monessa muodossa.

Suuret kiitokset menevät luonnollisesti TAT:n väelle ja bisneskursseille, joiden myötä Lalulaisetkin matkalle pääsivät.

Alla maistiaisia päivästä:

Kuvat: SK

Teksti: SK

Greenhack = Summerhack

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämän vanhan ja joskus jopa ihan osuvankin sanonnan inspiroimana onkin aika tehdä postaus viime keväisen Hackathon-tiimimme voitokkaista edesottamuksista. Pidemmittä puheitta itse asiaan: Viime toukokuun puolivälissä pari kuukautta aiemmin Turun norssilla pidetyssä, lyhyessä hackathon-kilvassa kunnostautunut joukkueemme otti jälleen suunnan kohti uusia haasteita. Tällä kertaa vuorossa oli Helsingissä, Viikin normaalikoululla järjestetty Greenhack-kisa, jossa tarkoitus oli kehitellä ratkaisua paikallisen yrityksen antamaan, ekologisesti kestävään elämäntapaan sekä kiertotalouteen liittyneeseen haasteeseen. Haasteen antajana toimi paikallinen K-market Lautturi, jonka asiakaskunnan ohjaamista ekologisesti kestävämpiin ratkaisuihin oli tiimimme määrä miettiä.

Välikävelyllä Viikin kukkuloilla puurtamisen ohessa.

Valmiina hackaamaan!

Kisa oli kaksipäiväinen, joten saavuimme Helsinkiin keskelle keväistä auringonpaistetta perjantaina 16.5. poistumisen ollessa määrä tapahtua seuraavana päivänä. Kisa pyörähti käyntiin iltapäivällä koulun auditoriossa pidetyn alustuksen jälkeen. Paikalla kiertotalouteen liittyvinä asiantuntijoina olivat Pirkanmaalaista Doranova –yritystä edustaneet Toni Jaatinen ja Sanna Jaatinen jotka myös esittivät hackathon-tiimeille haasteen suunnitella osa tulevaisuuden kaupunkia, jossa toteutuvat kiertotalouden periaatteet yhdistettyinä ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Lisäksi Sanna ja Toni pitivät paikan päällä aiheeseen liittyvää workshop-koulutusta teemalla ”Kiertotalous ja ilmastonmuutoksen torjunta vesihuollossa”.

Toni ja Sanna avaamassa tilaisuutta

Suunnitelmaa seinälle!

36 tunnin intensiivinen kisa oli tiukka ja tasaväkinen tiimien kehitellessä luovia ratkaisuja saamiinsa haasteisiin ja harjoitellessa niiden osuvaa esittämistä yleisölle. Onneksi viikkiläiset olivat huolehtineet ruoka- ja juomapuolen erinomaiseen kuntoon –nälkä ei yllättänyt ja nukkumaankin pääsi autenttisissa leirikouluolosuhteissa!

Pitchauspuhe käynnissä

Lauantaina koitti vihdoin suuri hetki, kun Lauttakylän lukion tiimi esitti oman K-plussakorttia hyödyntävän ekopiste-ideansa täydelle auditoriolle. Kova työ kantoi tällä kertaa mallikkaasti loppuun asti, sillä Huittisiin irtosi kisasta kakkossija ja palkintona pääsy kesäkuun alussa Helsingin keskustakirjasto Oodissa pidettävään kiertotaloustapahtumaan! Väsynyt, mutta menestyksestään ylpeä joukkue palasi liikenneolosuhteista johtuneiden viivytysten jälkeen takaisin Huittisiin.

Hoppee ei oo häppee!

Koulujen jo virallisesti loputtua, kasasi Hackahton-joukkue vielä kerran tavaransa ja edusti lukiotamme Helsingissä pidetyillä kiertotalousmessuilla. Monet uteliaat pysähtyivät päivän aikana Oodin aulassa sijainneen esittelypisteen luona kyselemässä lisätietoa ideastamme. Kirjaston terassilla oli hyvä päivän päätteeksi fiilistellä auringonpaisteessa sekä suunnata ajatukset kohti ansaittua kesälomaa.

Hämäävästä asetelmasta huolimatta kyseessä ei ole mielenosoitus!

Oodi kesälomalle.

Teksti: SK

Kuvat: SK

Samitus maximus (Erasmus Italia)

Olipa kerran pieni töhötiimi matkalla suuressa maailmassa. Reipas ja sitkeä matkaseurue lähti liikkeelle pienen pienestä Huittisten kaupungista 3.5.2019. Matka sujui svägästi nutturoilla, kuten kuvasta näkyy.

Ja kuten kuvasta myös näkyy Italian maaperälle päästiin. Saavuimme Napoliin, jossa yövyimme ensimmäiset kaksi yötä. Hotellille pääsimme ongelmitta ja huoneenkin saimme jo noin puolentoista tunnin odotuksen kuluttua. Odotus oli kuitenkin sen arvoista, koska huoneessa seuranamme yöpyivät myös lemmikkikultakalamme. Ensimmäinen ilta sujui rauhallisesti (jätetään mainitsematta rikkoutunut kaljapullo, joka rikottiin päällikön ollessa suihkussa näkymättömissä). 

Ensimmäisenä varsinaisena päivänä vierailimme suuremmoisen kiinnostuksen saattelemana Pompeijissa. Vesisateinen vierailumme oli oikein mahtava, mutta pienenä miinuksena mainittakoon, että suuresta etsinnästä huolimatta emme löytäneet 70-luvun eroottisen taiteen näyttelyä. 

  

Sunnuntaina lähdimme mukavan koleassa säässä kohti Vesiviusta. Vaellus huipulle palkittiin, kun näimme itse kraaterin jopa 30 sekunnin ajan sään ollessa sumeahko. Alas tulimmekin sitten hieman nopeammin laulellen lämmitellen. Miesoletettujen joukko jäi kuitenkin jälkeen oletetusti huipulla nautittujen värikkäiden nesteiden vaikutuksen ansiosta. Sunnuntai-iltana hyvästelimme haikeasti putipuhtaan Napolin kauniit kadut ja lähdimme kohti Casertaa. Casertaan saavuttuamme oli aika kohdata hostperheemme ja jäädä oman onnemme nojaan ilman opettajiemme suojelusta (oppilaat eivät olleet lainkaan murheen murtamia verrattuna täysin murtuneisiin ja itkuisiin opettajiimme).

Vesuviuksella roolimallimme Sami näytti meille huonoa mallia eikä totellut selkeää kieltoa aidalla istumisesta.

Eroa ei kuitenkaan jouduttu kestämään kauaa, sillä heti seuraavana aamuna tapasimme jälleen mussukkamme. Tunteellisten tervehdyssuudelmien jälkeen matkasimme Casertan ylpeyden aiheeseen, Royal Palaceen, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Palatsiin tutustuimme kuunnellen selostusta englanniksi mielenkiintoisista kuuntelulaitteista. Sataprosenttinen keskittyminen keskittyi täysin palatsiin tutustumiseen, eikä kuuntelulaitteiden ihmettelyyn.   

Koska Jari käski, mainittakoon, että käsittelimme maahanmuuttoon liittyvän kyselyn tuloksia ja se oli kaikin puolin hyvin antoisaa eikä ollenkaan väsyttävää.

Palatsin jälkeen vierailimme viereisellä puistoalueella.

Virallisen ohjelman päätyttyä lähdimme johonkin mihin hostimme veivät meidät yhdeksän henkilöä viiden hengen autolla. Perillä jonkun ihmisen kotona pelasimme jotakin omituista lautapeliä, jonka säännöt hostimme melkein osasivat. Lopulta bulgarialaisen tytön opastuksella kuitenkin jokseenkin ymmärsimme säännöt (paitsi Ilari). Pelin mahtisuper voittajaksi muiden tolkuttomalla nyöryyttämisellä voittajaksi selvisi Ilari. Ilarin pelionni kuitenkin päättyi siihen, sillä illalla paikallisella keilahallilla Ilarin tulokset olivat nyöryyttävät kaikkia suomen kansalaisia kohtaan. Onneksi Tuuli kuitenkin voitti koko suurenmoisen keilausturnamentin huippupisteillä ja näin pelasti suomalaisten maineen, mitä siitä nyt enää oli pelastettavissa. 

Hohdokkaana tiistaiaamuna lähdimme kohti kuvankaunista Amalfin rannikkoa linja-autolla. Amalfilla kohtasimme päivän oppaanamme toimineen herrasmiehen, jonka käsillä puhumisesta ja lippalakin merkkinä käyttämisestä saimme nauttia koko päivän. Nautimme myös kirkko- ja paperimuseokierroksesta täysin rinnoin eikä pienen pieni vain vähän vatsanpohjassa tuntunut nälkä haitannut menoa ollenkaan. Lopulta tuli ruokailun aika ja ravintolassa Frans ja Lasse pääsivät nauttimaan ruokailusta mukavasti kahdestaan kun me muut töhötiimin jäsenet katselimme vieressä surullisena, sillä emme päässeet osallistumaan heidän taukoamattomaan keskusteluunsa. 

Amalfilla pyrimme myös levittämään lonkkanojan ilosanomaa muille paikalla olleille. 

Ruokailun jälkeen saimme hetken vapaa-aikaa, jonka käytimme jäätelöiden ja karkkien etsimiseen ja niistä nauttimiseen. Tämän metsästyskauden päätyttyä nousimme jälleen bussiin ja matkasimme jollekkin toiselle alueelle, johon liittyi jotenkin musiikki ja joku tärkeä henkilö, mahdollisesti muusikko. Kävelimme aluetta ympäri kunnes tuli jälleen aika nousta linja-auton kyytiin ja matkata takaisin Casertaan. Päästyämme Casertaan tuli jälleen ihan ok opettajiemme ja meidän mahtavien opiskelijoiden aika erota, mutta tällä kertaa opettajammekin olivat jo hieman rauhallisempia, eikä erosta seurannut hysteeristä itkukohtausta, kuten edellisenä iltana oli käynyt. Illan epävirallisena ohjelmana kodeissa syömisen jälkeen oli vielä yöllinen jäätelöiden syönti ilmeisesti parhaassa paikallisessa jäätelöbaarissa. Pienestä mahdollisesta väsymyksestä huolimatta jäätelö oli hyvää.

Keskiviikkoaamuna mussukoidemme tapaamisen jälkeen tuli taas aika pienelle bussimatkailulle - tällä kertaa kohteenamme oli Caserta Vecchia eli Casertan vanha kaupunki ja silkkitehdas. Ensimmäisenä päivän kohteenamme oli silkkitehdas, jossa kuuntelimme jälleen opastamme keskittyneesti ilman, että ajatus harhaili ollenkaan. Silkkitehdas oli juuri niin uskomattoman mielenkiintoinen kuin olimme etukäteen ajatelleetkin. Silkkitehtaassa vierailua ennen tapahtui jotain lähes uskomatonta, nimittäin otimme rakkaasta tiimistämme ainakin lähes normaalin ja kunnollisen kuvan ensimmäistä kertaa matkamme aikana. Tässä todiste:

Kunnolla emme kuitenkaan aivan koko vierailua pystyneet olemaan, sillä oppaamme ohjastaessa meidät silkkitehtaan takana olevalle puistoalueelle päädyimme pahoihin tekoihin ja istuimme puutarhaa ympäröineelle kiviaidalle, joka osoittautui kielletyksi. 

Kuten kuvasta näkyy valokuvaaja-Jari ehti kuin ehtikin ikuistaa meidät ja pari bulgarialaista rikostoveriamme itse teossa. Ilmeet osoittavat täysin katumusta eivätkä millään tasolla minkäänlaista pienintäkään väsymystä, sillä onhan sellaisen syntyminen täysin mahdotonta noudattamallamme päivärytmillä. Poistuessamme silkkitehtaalta kohtasimme yhden hienoimmista saavutuksistamme koko viikon ajalta - valtasimme takapenkin ensimmäistä ja valitettavasti myös viimeistä kertaa ennen espanjalaisia kollegoitamme. Valtakautemme bussin takapenkillä ei valitettavasti kestänyt kauaa sillä tällä kertaa matkasimme vain lyhyen matkan Casertan vanhaankaupunkiin. Alue osoittautui erittäin hienoksi vanhoine rakennuksineen. Kiersimme vanhankaupungin ja nautimme lämpimästä ilmasta (vihdoinkin). Virallisen osuuteen kuului vielä illanvietto koululla local authorities kanssa, minkä jälkeen opiskelijat matkasivat ei niin viralliselle kävelylle, johon sisältyi jugurttijäätelö ja illan viettäminen ulkona istuskellen.

Torstaina vietimme koululla uskomattoman hauskoja matikkaolympialaisia, joista ei sen enempää tarvitse mainita. Sen sijaan olympialaisten jälkeisestä aivan huikean vaikeasta matemaattista päättelykykyä vaativasta tehtävästä otimme kaksoisvoiton koko Suomen oppilastiimin voimin. (Pitkähiuksiset olivat tietenkin ensimmäisellä sijalla.) Kisailujen jälkeen pelasimme kaksi tuntia huisin hauskaa Pacmanin piraattiversiota, jonka jälkeen aloitimme noin viiden tunnin ruuan odottelun, joka oli mieletöntä. Ruuaksi saimme bulgarialaista peruna-asiaa. Illalla matkustimme vielä lasten juhlapaikkaa viettämään oppilaiden kesken projektin päättöiltaa. Ilta oli mahtava.

Perjantaina nousimme viimeiseen aamuun kuin aurinko konsanaan haikein tunnelmin Casertassa. Saimme nauttia Casertan koulun taidonnäytteestä koulun oman cheerleading ja taekwondo joukkueen voimin. Pääsimme myös itse tanssahtelemaan ja kohokohta oli tietenkin meidän suomalaisten pitkähiuksisten vetämä letkajenkka.

Haikeiden ja Täysin onnistuneiden eikä yhtään kiusallisten hyvästien jälkeen lähdimme yhteisbussilla kohti Roomaa yhdessä espanjalaisten ja bulgarialaisten kanssa. Roomassa erosimme lopullisesti ulkomaalaisista ystävistämme muutaman ovettoman vessan löytämisen jälkeen. Jatkoimme matkaa kultamussukka suomalaisten kanssa ja vierailimme muutamassa oleellisessa kohteessa. (Mm joku Vatikaani tai joku sellainen.) 

Illalla pidimme vielä pikku pippalot opettajainhuoneenhytissä loistavassa “hotellissamme”. 

Lauantaiaamuna jätimme yllätykset hotellihuoneisiimme ja jatkoimme joidenkin oleellisten nähtävyyksien kuten Colosseumin kiertelyä. 

Si lähettii himaa lentsikalla ja taksilla.

Lase josai puistosa.

Team Suomi ja yks italialainen.

Mehubileissä team Suomi.

Jari-lokki lokkeilemassa senza glutine foodia.

Poijjaat Pompeijisa.  

Marinan porteilla jo reisun alusa.

Joku random jalkkisplayeri Napolisa. (Kuningas t. Jari)

Loppuun haluisimme vielä tuoda esille sakkovihon tulokset. Määrällinen voittaja: Frans (lähinnä autopuhe). Paras sakko: Sami (pitsan tilaaminen asiakkaalta). Lisäksi muutama erityismaininta. Uskomaton puhelinzoomitöhöilly (Tuuli), E-ladyn päättymätön karvaus (Lasse), Antisamitismi (Iida), Itikkaraivo “saatanan elukat” (Ilari), ihastuksesta puhuminen unissaan (Frans).

Ja vielä Jarin sakkoja: äidinkielen (FI) opettajalla ruotsalainen sukunimi, silmänvinkkausemoji, pokaalihiplaus. 

Tai mitä sen väliä on?

Teksti: Iida ja Tuuli