Parrat alkoivat päristä lähes välittömästi, kun k-käytännön
muutoksesta oli tiedotettu. Myönnän, että olin itse ehkä aktiivisimpana
ajamassa muutosta, joten valitusvirret voi osoittaa allekirjoittaneelle. Selitän
kuitenkin tässä päätöksen taustat. Huomautettakoon, että kirjoitan tässä vain
omasta puolestani, en kaikkien opettajien nimissä.
Päätöksessä ei ole kyse armottomuudesta vaan siitä, että
vanha käytäntö oli aivan liian lepsu ja suorastaan järjenvastainen.
Pahimmillaan yhden työn tekemiseen oli aikaa lähes puoli vuotta: jos 5. jakson
alussa sai tehtävän, sen saattoi palauttaa syksyllä 1. jakson lopussa. Jokainen
tajuaa, että tässä ei ole tolkun häivää. On korkea aika nakata roskikseen tämä
mätä käytäntö, joka pahimmillaan ruokkii saamattomuutta. On helppo jättää tekemättä,
kun asian voi huoletta lykätä kahden kuukauden päähän.
Haluatteko numeroita? Täältä tulee. Otan esimerkiksi juuri
päättyneet ÄI4-kurssit, joilla kirjallisten töiden palautusprosentti kurssin
päätyttyä oli 53,8. Siis suunnilleen puolet töistä jätettiin tekemättä. 55
opiskelijasta 18 saa arvosanan, 37 k:n. Voiko joku väittää, että saldo on
jotain muuta kuin surkea? (Tarkoitus ei ole syyllistää kakkosia, koska muissa
ikäluokissa meno on ollut samanlaista, eikä varsinkaan niitä, jotka ovat
tunnollisia.)
Olen joka kerta k-rumban päättyessä huomannut, miten viime
hetkellä tehdään paniikinomaisesti räpellyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä
oppimisen kanssa. Takarajaa edeltävänä päivänä tullaan kyselemään puuttuvia
suorituksia, väsätään illalla limbosuoritus ja haaskataan kaikkien aikaa. On
aivan selvää, että pystyttäisiin parempaan – ja opittaisiin jotain. Ei ole
mitenkään perusteltavissa, että joku tarvitsisi pari kuukautta rästitöiden
tekemiseen. Kokemus osoittaa, että viime tipassa ne tehdään lähes
poikkeuksetta.
Kyllä me ymmärrämme, että lukiolaisella on paljon töitä. On
täysin ymmärrettävää, että silloin tällöin jää jokin työ tekemättä. Silti
väitän, että ajankäytön suunnittelulla saa paljon aikaan. Meillä on kuin onkin lukuisia
opiskelijoita, jotka onnistuvat palauttamaan tehtävänsä tunnollisesti silloin
kun pitää. Esimerkiksi omassa ohjausryhmässäni 3A:ssa monet ovat selvinneet 10
jaksoa ilman ensimmäistäkään k:ta. Ykkösvuoden ykkösjaksossa se onnistuu
käytännössä kaikilta – miksei se muka onnistuisi jatkossakin? Jossain vaiheessa
vain keksitään tämä k:na tunnettu takaportti ja heittäydytään sen luomaan
muka-turvaan.
Toki voi kysyä, miksi töitä on niin paljon. Voin vakuuttaa,
että ne kaikki palvelevat tasan yhtä tarkoitusta: oppimista. Ei niitä tehdä opettajia
varten. Kyllä me saisimme palkkamme helpommallakin. Opettajat myös arvioivat
jatkuvasti, mikä on tarkoituksenmukaista ja muuttavat tarvittaessa
suunnitelmia.
Tällä päätöksellä halutaan paitsi tehostaa oppimista myös
opettaa kantamaan vastuuta; tekemään työt oikeaan aikaan. Vai luuleeko joku,
että työelämässä voitte tehdä raportit ja muistiot silloin kun huvittaa? Siinä
tapauksessa kannattaa pitää työvoimatoimiston puhelinnumero pikavalinnassa.
Jari
