Ihanan keskellä kansainvälisyyttä

Kun kahdelle punkalaitumelaiselle annetaan tehtäväksi kirjoittaa kansainvälisyyden kohtaamisesta lokakuussa, niin saattaapi huittislainen hetken aikaa pohtia, että mitä kumman kansainvälistä muka Punkalaitumella on?

Eihän tehtävä helppo ollut kahdelle ihan paljasjalkaiselle laitumelaisellekaan. Saihan siinä päätänsä hetken raapia, kunnes aamubussissa välähtää: siinähän se istuu kahden penkin päässä. Bussissahan istuu siis punkalaitumelaisia pakolaisia matkalla Huittisiin. Bussissa kuulee erilaisia kieliä ihmisten jutellessa ja joskus aamubussissa raikuu myös (tietävästi) arabiankielinen musiikki.

Punkalaitumella eli pussikaljan luvatussa maassa kansainvälisyyshän näkyy ihan joka puolella: Kaupoissa (kyllä, monikkossa) kuulee silloin tällöin jotain vierasta kieltä, kirjastossa (kyllä, Punkkiksella on kirjasto) istuu aina joku pakolainen ja katukuva on yhtä kirjava kuin mummon seinävaate. Paikallisessa lehdessäkin (kyllä, Punkalaitumella on ihan oma lehti) on melken viikottain jokin uutinen liittyen maahanmuuttajiin.

Sitä ei aina huomaa kuinka lähellä kansainvälisyys on, vaikka se kävelisikin sinua joka päivä vastaan. Joskus kansainvälisyyttä löytää myös yllättävistä (sekä joillekin tuntemattomista ja vieraista) paikoista, kuten Punkalaitumelta.

Laitumella kuvat on yhtä sumeita kuin ihmiset. (huom. Veeran photoshoppaustaidot)

Lisäinfoa Punkalaitumesta saa Wikipediasta ja Hikipediasta. Hikipedia lienee luotettavampi.

Lasse & Veera