Lauttakylän lukio -podcast eli LALUcast

Keskellä rajoittunutta korona-arkea on hyvä käyttää aikansa hyödyllisesti ja siirtää katse kohti tulevaisuutta. Tähän tarpeeseen on Lauttakylän lukio opiskelijoidensa johdolla ryhtynyt luomaan podcasteja lukion toiminnasta ja arjesta. Menkäähän kuuntelemaan!

Ensimmäiseen esitykseen pääset alla olevan linkin kautta:

https://soundcloud.com/lauttluk/lalucast1

Tässä lyhyt kuvaus session sisällöstä:

Ensimmäinen #LALUCAST eli Lauttakylän Lukion oma podcast. Jaksossa käydään laajasti läpi lukiomaailmaa ja tietenkin oman koulun vahvuuksia. Heikkouksistakin oltaisiin voitu puhua, jos niitä olisi. Keskustelijoina pitkän matematiikan lehtori Jussi Marttila ja OPKH:n pj. Robert Silenko. Keskustelua ohjaa Santeri Oinonen. LALU:n porukka kiittää tuottaja Petri Bondfolkia sekä #LALUCAST tunnarin tekijää Henrik Lehtistä.

 

Hui! –menestys Hackathonissa

Mahdollisuus uuteen yritykseen. 

Yläasteella noin vuosi sitten osallistuimme yrityskisaan nimeltä Hui!Hackathon. Saavutimme toisen sijan ja siksi innostuimme uudesta mahdollisuudesta yrittää vieläkin parempaa menestystä. Kisa oli perjantaina 28. helmikuuta Turun normaalikoululla. Lähdimme aamulla 8:15 koululta Samin valkoisella (toim. huom. siis äärimmäisen mukavalla, varmatoimisella ja tyylikkäällä) Citroenilla kohti Turkua, ottaen ensin Jessen mukaan Vampulasta.

Päästyämme Turun Norssiin ja Samin vihdoin löydettyä parkkipaikan menimme ilmoittautumaan. Kun kaikki kisaajat olivat ilmoittautuneet, siirryimme kuuntelemaan hevibändin soittoa. 

Seuraavaksi siirryimme luokkaan, jossa meille selitettiin englanniksi kilpailun

ohjeet ja esiteltiin haaste. Olimme yllättyneitä siitä, että olimmekin ainoa vieraileva tiimi ja muut tiimit olivat Turun kansainvälisistä kouluista. Tuli myös pienimuotoinen “kulttuurishokki”, kun huomasimme kaikkien puhuvan englantia keskenään. 

Haasteen esittelyn jälkeen meidät jaettiin työtehtävien mukaan eri luokkiin. Sofia oli Design Manager, Henna oli Production Manager, Jesse oli Project Manager ja Aatu Marketing Manager. Luokissa käsiteltiin jokaisen yksilön tehtävää tiimissä. Esimerkiksi Sofiaa autettiin logon ideoinnissa ja Aatulle opetettiin idean esittämistä. Noin puolen tunnin kuluttua keräännyttiin jälleen yhteen ja aloitettiin varsinainen työ ja asian ideointi ryhmän kanssa. Kilpailun haaste oli keksiä hyvinvointiyritys 2050-luvulle. Ensin piti miettiä, onko kyseessä utopinen vai dystopinen maailma. Me valitsimme utopian. Teimme ryhmätyötä yhdessä, vaikka jokaisella oli omat tehtävänsä. Esimerkiksi pojat auttoivat Sofiaa logon tekemisessä.

Parin tunnin intensiivisen työskentelyn jälkeen menimme esittämään ideamme. Utopian hyvinvointiyrityksemme idea tiivistettynä oli robotiikan ja nanoteknologian hyödyntäminen lääketieteessä. Luovuimme pian ajatuksesta päästä edes finaaliin saakka. Huomasimme nimittäin olevamme ainoa tiimi, joka esitteli idean suomeksi panostamatta dioihin. 

Mestarit areenalla

Kun kaikkien esitelmät oli pidetty, tuomarit alkoivat pohtimaan finaaliin pääsijöitä. Jo parin minuutin päästä tuomarit tulivat kertomaan finaaliin pääsijät ja yllätykseksi (toim. huom. ei yllättänyt minua) kuuluimmekin niihin. 

Finaali pidettiin koulun auditoriossa. Pitkän jännityksen jälkeen lopullinen voittaja paljastettiin - me voitimme! 

Voittajien on (melko) helppo hymyillä!

toim. huom. Tiimi työskenteli ongelman parissa ennakkoluulottamasti ja innokkaasti, esittäen ideansa niin, että se olisi tietyissä olosuhteissa oikeasti toteutettavissa ja kaupallistettavissa. Esityksessä oli huomioitu myös se, miten esimerkiksi julkinen talous voisi kyseisen innovaation avulla toteuttaa terveydenhoitopalveluja tehokkaasti ja edullisesti. Voitto oli tälle porukalle enemmän kuin ansaittu!

  

Kuvat: SK

Teksti: HP & huomautteleva toimitus

Euroscola-päiväkirja: Euroopan vallan linnake

Keskiviikko 22.1.2020

Keskiviikkona aamu starttasi kohti Euroopan parlamenttia Huittisten linja-autoasemalta kello seitsemän (liian aikaisin). Helsingistä olikin sitten lähtö lentokoneella kohti Pariisia. Huonomman puoleisesta lentäjästä huolimatta saavuimme turvallisesti perille Pariisiin. Oletimme matkan alkaneen hyvin, mutta metroille saapuessa osa porukasta päätti jättäytyi pois lähtevästä metrosta (opettajat mukaan lukien). Onneksemme Ilari johdatti puolet porukasta metrolla kohti Pariisin keskustaa. 

Pienistä mutkista huolimatta onnistuimme loppujen lopuksi saapumaan Strasbourgiin ja majoittumaan kahden seuraavan yön hotelliimme, jossa positiiviseksi yllätykseksi jokaisessa huoneessa oli upea parveke sekä tilavat huoneet. Illalla kävimme vielä syömässä halukkaiden kesken. 

Torstai 23.1.

Aamulla heräsimme synkässä Strasbourgissa 6:15, jonka jälkeen söimme huoneissamme kukin mitäkin aamupalaksi. Oma aamupalani oli mäkkärin 9 kananugetteja, joista yhdestä jouduin luopumaan Anniinalle, joka eli sillä koko päivän. Lähdimme hotellilta 7:00 kohti Europarlamenttia. Päivä Europarlamentissa alkoi 8:00 ja ensimmäiseksi jouduimme turvatarkastukseen. Päästyämme sisälle saimme aamupalaa. Aamupalaksi oli vaaleaa leipää, joka sisälsi jonkinnäköisiä suklaahippuja (leipä ei ollut hyvää). Ensimmäinen tuntimme parlamentissa alkoi vasta 10:00 ja keskutelimme Euroopan Parlamentin toiminnasta vuosina 2019-2024. Jokainen koulu myös esitteli itsensä, meillä esittelijänä toimi Sportti-Robbe.

Robert Silenkon ansiosta hänen omia sanojaan lainaten: “Nyt lähes 500 eurooppalaista enemmän tietää Huittisissa löydetyn hirvenpään”. Saimme myös hienon mahdollisuuden soittaa parlamentin entiselle puhemiehelle Antonio Tajanille. Halukkaat saivat esittää hänelle kysymyksiä.

Ensimmäisen luennon jälkeen noin 12:30 oli lounaan aika. Lounaaksi saimme hampurilaisen ranskalaisten (ei ihmisten!) kera. Kun olimme saaneet lounaan syötyä oli aika jakautua ennalta jaettuihin ryhmiin. Ryhmiä oli seitsemän: toimittajat / journalistit, ympäristö ja uusiutuvat energiamuodot, turvallisuus ja ihmisoikeudet, nuoret ja riippuvuus, EU:n tulevaisuus, muuttoliike ja kotouttaminen sekä nuorten työllisyys. 

Olin itse toimittajien ryhmässä, joten päivämme tässä kohtaan oli erilainen kuin muilla. Aluksi kiersimme hieman taloa, ja meille näytettiin eri paikkoja siellä.

Kiertelyn jälkeen meillä oli lyhyt luento ja luennon jälkeen haastattelimme toisiamme. Minä haastattelin Itävaltalaista tyttöä nimeltä Aysenur Bayeamoglu. Haastattelujen jälkeen kävimme hieman katselemassa mitä muut ryhmät ovat tehneet.

Toimittajien kierrellessä ja tekemässä muita asioitaan muut ryhmät olivat omissa saleissaan. Ensimmäiseksi jokainen halukas sai esittää pienen vaalipuheen miksi hänet pitäisi valita ryhmänsä puhujaksi. Jokaisen halukkaan pidettyä puheensa ryhmässä äänestettiin puhuja. Äänestyksen jälkeen ryhmät jaettiin vielä pienempiin 5-10 hengen ryhmiin, joissa puhuttiin omasta aiheestaan ja pohdittiin ratkaisuja kysymyksiin. Lopulta pienet ryhmät esittivät kaikille mitä olivat saaneet aikaan ja ryhmän yhteinen esitys, joka kerrottaisiin kaikille valmisteltiin. 

Viimeinen luento alkoi 16:00. Jokaisella ryhmällä oli 10 minuutin esittely ja Q&A vuoro. Jokainen halukas sai siis esittää ryhmän valitsemalle puhujalle kysymyksiä, joihin hän yritti parhaansa mukaan vastata. Jokaisen ryhmän esittelyn ja Q&A vuoron jälkeen oli äänestys. 

Iltapäivän aikana oli myös Eurogame finaali. Eurogame oli peli, jossa oli kysymyksiä eri maiden kielillä ja finaalissa kysymyksiä oli ranskalaiseen musiikkiin liittyen. Pelin jälkeen päivä oli ohi ja pääsimme vihdoin lepäämään hotellille rankan 10h päivän jälkeen. Illalla kävimme vielä yhdessä syömässä ja vietimme iltaa Strasbourgissa porukalla.  

Perjantai 24.1.

Perjantaipäivä oli Pariisiin paluupäivä. Aamulla saimme nukkua hieman pidempään kuin edellisinä aamuina, sillä juna kohti Pariisia lähti vasta 10:43. Pariisiin päästyämme noin 12:33 ilmestyi lisää ongelmia. Metrojen lakkoillessa edessä oli pitkä kävelymatka kaikkien matkatavaroiden kanssa. Liian pitkän vaelluksen jälkeen onneksi saavuimme hotellille ja saimme hetken huilata (n. 15 minuuttia, kunnes Jari halusi lähteä syömään). 

Syömisen jälkeen koitti aika lähteä haahuilemaan vielä käytössä olevilla metroilla kohti Pariisin katakombeja. Katakombeissa oli yksinkertaisesti paljon luita ja liian monta porrasta sekä ylös, että alaspäin.

Katakombeista ja portaista selvittyämme etsimme lähimmän toimivan metroaseman, jonka avulla pääsisimme Riemukaarelle. Sinne päästyämme oli vuorossa turhien turistikuvien aika. Turistikuvien jälkeen lähdimme takaisin kohti hotellia, josta kukin sai lähteä omia aikojansa syömään minne halusivatkaan.

Lauantai 25.1.

Lauantaina koitti odotettu Eiffel-tornilla käyminen. Taas oli vuorossa yksi monista turvatarkastuksista saapuessa tornille. Hissillä pääsimme Eiffel-tornin toiseen kerrokseen, joka oli noin 116m korkeudessa. Jokainen uskaltautui Eiffel-torniin, vaikka Jeminalle iski pieni korkeanpaikankammo astuessaan hissistä ulos toisessa kerroksessa.

Eiffel-tornin korkeuksista selviydyttyämme suuntasimme matkamme kohti sopivaa ruokapaikkaa, josta lähdimme mukanamme täydet vatsat (ja Tuulin tuliainen). 

Oli aika päättää ketkä lähtevät ostoksille ja ketkä jatkoivat matkaa Notre-Damelle. Tämän jälkeen jokainen sai omia aikojaan palata hotellille ja tehdä tämän jälkeen mitä halusikaan. 

Sunnuntai 26.1.

Sunnuntai oli kotiinpaluupäivä ja lentomme Pariisin lentokentältä kohti Helsinkiä lähti 12:20. Lento oli Helsingissä 16:15 ja lentokentältä päästyämme menimme ensimmäisenä syömään kukin omia aikojaan. Koska oli sunnuntai-ilta, syömisen jälkeen kaikki kaupat oli ehtinyt mennä jo kiinni, ja tästä syystä jouduimme vain istuskelemaan Kampin linja-autoasemalla. Bussi Kampista lähti 20:10 ja olimme Huittisissa takaisin vasta 22:40. Tämän jälkeen jokainen suuntasi kotiin, luultavasti nukkumaan ja valmistautumaan tulevaan koeviikkoon sekä preliminäärikokeisiin.

Teksti ja kuvat: Jemina Nurminen ja Anniina Seppä