Samitus maximus (Erasmus Italia)

Olipa kerran pieni töhötiimi matkalla suuressa maailmassa. Reipas ja sitkeä matkaseurue lähti liikkeelle pienen pienestä Huittisten kaupungista 3.5.2019. Matka sujui svägästi nutturoilla, kuten kuvasta näkyy.

Ja kuten kuvasta myös näkyy Italian maaperälle päästiin. Saavuimme Napoliin, jossa yövyimme ensimmäiset kaksi yötä. Hotellille pääsimme ongelmitta ja huoneenkin saimme jo noin puolentoista tunnin odotuksen kuluttua. Odotus oli kuitenkin sen arvoista, koska huoneessa seuranamme yöpyivät myös lemmikkikultakalamme. Ensimmäinen ilta sujui rauhallisesti (jätetään mainitsematta rikkoutunut kaljapullo, joka rikottiin päällikön ollessa suihkussa näkymättömissä). 

Ensimmäisenä varsinaisena päivänä vierailimme suuremmoisen kiinnostuksen saattelemana Pompeijissa. Vesisateinen vierailumme oli oikein mahtava, mutta pienenä miinuksena mainittakoon, että suuresta etsinnästä huolimatta emme löytäneet 70-luvun eroottisen taiteen näyttelyä. 

  

Sunnuntaina lähdimme mukavan koleassa säässä kohti Vesiviusta. Vaellus huipulle palkittiin, kun näimme itse kraaterin jopa 30 sekunnin ajan sään ollessa sumeahko. Alas tulimmekin sitten hieman nopeammin laulellen lämmitellen. Miesoletettujen joukko jäi kuitenkin jälkeen oletetusti huipulla nautittujen värikkäiden nesteiden vaikutuksen ansiosta. Sunnuntai-iltana hyvästelimme haikeasti putipuhtaan Napolin kauniit kadut ja lähdimme kohti Casertaa. Casertaan saavuttuamme oli aika kohdata hostperheemme ja jäädä oman onnemme nojaan ilman opettajiemme suojelusta (oppilaat eivät olleet lainkaan murheen murtamia verrattuna täysin murtuneisiin ja itkuisiin opettajiimme).

Vesuviuksella roolimallimme Sami näytti meille huonoa mallia eikä totellut selkeää kieltoa aidalla istumisesta.

Eroa ei kuitenkaan jouduttu kestämään kauaa, sillä heti seuraavana aamuna tapasimme jälleen mussukkamme. Tunteellisten tervehdyssuudelmien jälkeen matkasimme Casertan ylpeyden aiheeseen, Royal Palaceen, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Palatsiin tutustuimme kuunnellen selostusta englanniksi mielenkiintoisista kuuntelulaitteista. Sataprosenttinen keskittyminen keskittyi täysin palatsiin tutustumiseen, eikä kuuntelulaitteiden ihmettelyyn.   

Koska Jari käski, mainittakoon, että käsittelimme maahanmuuttoon liittyvän kyselyn tuloksia ja se oli kaikin puolin hyvin antoisaa eikä ollenkaan väsyttävää.

Palatsin jälkeen vierailimme viereisellä puistoalueella.

Virallisen ohjelman päätyttyä lähdimme johonkin mihin hostimme veivät meidät yhdeksän henkilöä viiden hengen autolla. Perillä jonkun ihmisen kotona pelasimme jotakin omituista lautapeliä, jonka säännöt hostimme melkein osasivat. Lopulta bulgarialaisen tytön opastuksella kuitenkin jokseenkin ymmärsimme säännöt (paitsi Ilari). Pelin mahtisuper voittajaksi muiden tolkuttomalla nyöryyttämisellä voittajaksi selvisi Ilari. Ilarin pelionni kuitenkin päättyi siihen, sillä illalla paikallisella keilahallilla Ilarin tulokset olivat nyöryyttävät kaikkia suomen kansalaisia kohtaan. Onneksi Tuuli kuitenkin voitti koko suurenmoisen keilausturnamentin huippupisteillä ja näin pelasti suomalaisten maineen, mitä siitä nyt enää oli pelastettavissa. 

Hohdokkaana tiistaiaamuna lähdimme kohti kuvankaunista Amalfin rannikkoa linja-autolla. Amalfilla kohtasimme päivän oppaanamme toimineen herrasmiehen, jonka käsillä puhumisesta ja lippalakin merkkinä käyttämisestä saimme nauttia koko päivän. Nautimme myös kirkko- ja paperimuseokierroksesta täysin rinnoin eikä pienen pieni vain vähän vatsanpohjassa tuntunut nälkä haitannut menoa ollenkaan. Lopulta tuli ruokailun aika ja ravintolassa Frans ja Lasse pääsivät nauttimaan ruokailusta mukavasti kahdestaan kun me muut töhötiimin jäsenet katselimme vieressä surullisena, sillä emme päässeet osallistumaan heidän taukoamattomaan keskusteluunsa. 

Amalfilla pyrimme myös levittämään lonkkanojan ilosanomaa muille paikalla olleille. 

Ruokailun jälkeen saimme hetken vapaa-aikaa, jonka käytimme jäätelöiden ja karkkien etsimiseen ja niistä nauttimiseen. Tämän metsästyskauden päätyttyä nousimme jälleen bussiin ja matkasimme jollekkin toiselle alueelle, johon liittyi jotenkin musiikki ja joku tärkeä henkilö, mahdollisesti muusikko. Kävelimme aluetta ympäri kunnes tuli jälleen aika nousta linja-auton kyytiin ja matkata takaisin Casertaan. Päästyämme Casertaan tuli jälleen ihan ok opettajiemme ja meidän mahtavien opiskelijoiden aika erota, mutta tällä kertaa opettajammekin olivat jo hieman rauhallisempia, eikä erosta seurannut hysteeristä itkukohtausta, kuten edellisenä iltana oli käynyt. Illan epävirallisena ohjelmana kodeissa syömisen jälkeen oli vielä yöllinen jäätelöiden syönti ilmeisesti parhaassa paikallisessa jäätelöbaarissa. Pienestä mahdollisesta väsymyksestä huolimatta jäätelö oli hyvää.

Keskiviikkoaamuna mussukoidemme tapaamisen jälkeen tuli taas aika pienelle bussimatkailulle - tällä kertaa kohteenamme oli Caserta Vecchia eli Casertan vanha kaupunki ja silkkitehdas. Ensimmäisenä päivän kohteenamme oli silkkitehdas, jossa kuuntelimme jälleen opastamme keskittyneesti ilman, että ajatus harhaili ollenkaan. Silkkitehdas oli juuri niin uskomattoman mielenkiintoinen kuin olimme etukäteen ajatelleetkin. Silkkitehtaassa vierailua ennen tapahtui jotain lähes uskomatonta, nimittäin otimme rakkaasta tiimistämme ainakin lähes normaalin ja kunnollisen kuvan ensimmäistä kertaa matkamme aikana. Tässä todiste:

Kunnolla emme kuitenkaan aivan koko vierailua pystyneet olemaan, sillä oppaamme ohjastaessa meidät silkkitehtaan takana olevalle puistoalueelle päädyimme pahoihin tekoihin ja istuimme puutarhaa ympäröineelle kiviaidalle, joka osoittautui kielletyksi. 

Kuten kuvasta näkyy valokuvaaja-Jari ehti kuin ehtikin ikuistaa meidät ja pari bulgarialaista rikostoveriamme itse teossa. Ilmeet osoittavat täysin katumusta eivätkä millään tasolla minkäänlaista pienintäkään väsymystä, sillä onhan sellaisen syntyminen täysin mahdotonta noudattamallamme päivärytmillä. Poistuessamme silkkitehtaalta kohtasimme yhden hienoimmista saavutuksistamme koko viikon ajalta - valtasimme takapenkin ensimmäistä ja valitettavasti myös viimeistä kertaa ennen espanjalaisia kollegoitamme. Valtakautemme bussin takapenkillä ei valitettavasti kestänyt kauaa sillä tällä kertaa matkasimme vain lyhyen matkan Casertan vanhaankaupunkiin. Alue osoittautui erittäin hienoksi vanhoine rakennuksineen. Kiersimme vanhankaupungin ja nautimme lämpimästä ilmasta (vihdoinkin). Virallisen osuuteen kuului vielä illanvietto koululla local authorities kanssa, minkä jälkeen opiskelijat matkasivat ei niin viralliselle kävelylle, johon sisältyi jugurttijäätelö ja illan viettäminen ulkona istuskellen.

Torstaina vietimme koululla uskomattoman hauskoja matikkaolympialaisia, joista ei sen enempää tarvitse mainita. Sen sijaan olympialaisten jälkeisestä aivan huikean vaikeasta matemaattista päättelykykyä vaativasta tehtävästä otimme kaksoisvoiton koko Suomen oppilastiimin voimin. (Pitkähiuksiset olivat tietenkin ensimmäisellä sijalla.) Kisailujen jälkeen pelasimme kaksi tuntia huisin hauskaa Pacmanin piraattiversiota, jonka jälkeen aloitimme noin viiden tunnin ruuan odottelun, joka oli mieletöntä. Ruuaksi saimme bulgarialaista peruna-asiaa. Illalla matkustimme vielä lasten juhlapaikkaa viettämään oppilaiden kesken projektin päättöiltaa. Ilta oli mahtava.

Perjantaina nousimme viimeiseen aamuun kuin aurinko konsanaan haikein tunnelmin Casertassa. Saimme nauttia Casertan koulun taidonnäytteestä koulun oman cheerleading ja taekwondo joukkueen voimin. Pääsimme myös itse tanssahtelemaan ja kohokohta oli tietenkin meidän suomalaisten pitkähiuksisten vetämä letkajenkka.

Haikeiden ja Täysin onnistuneiden eikä yhtään kiusallisten hyvästien jälkeen lähdimme yhteisbussilla kohti Roomaa yhdessä espanjalaisten ja bulgarialaisten kanssa. Roomassa erosimme lopullisesti ulkomaalaisista ystävistämme muutaman ovettoman vessan löytämisen jälkeen. Jatkoimme matkaa kultamussukka suomalaisten kanssa ja vierailimme muutamassa oleellisessa kohteessa. (Mm joku Vatikaani tai joku sellainen.) 

Illalla pidimme vielä pikku pippalot opettajainhuoneenhytissä loistavassa “hotellissamme”. 

Lauantaiaamuna jätimme yllätykset hotellihuoneisiimme ja jatkoimme joidenkin oleellisten nähtävyyksien kuten Colosseumin kiertelyä. 

Si lähettii himaa lentsikalla ja taksilla.

Lase josai puistosa.

Team Suomi ja yks italialainen.

Mehubileissä team Suomi.

Jari-lokki lokkeilemassa senza glutine foodia.

Poijjaat Pompeijisa.  

Marinan porteilla jo reisun alusa.

Joku random jalkkisplayeri Napolisa. (Kuningas t. Jari)

Loppuun haluisimme vielä tuoda esille sakkovihon tulokset. Määrällinen voittaja: Frans (lähinnä autopuhe). Paras sakko: Sami (pitsan tilaaminen asiakkaalta). Lisäksi muutama erityismaininta. Uskomaton puhelinzoomitöhöilly (Tuuli), E-ladyn päättymätön karvaus (Lasse), Antisamitismi (Iida), Itikkaraivo “saatanan elukat” (Ilari), ihastuksesta puhuminen unissaan (Frans).

Ja vielä Jarin sakkoja: äidinkielen (FI) opettajalla ruotsalainen sukunimi, silmänvinkkausemoji, pokaalihiplaus. 

Tai mitä sen väliä on?

Teksti: Iida ja Tuuli