torstai 20. elokuuta 2015

Muuan tuhkimotarina - eli kuinka suuret mestaruudet voitetaan

Ryhmänohjauksen jälkeisellä tunnilla, juuri ennen pesisturnausta, tunnelma oli hermostunut. Kalmankalpein kasvoin 2B:n opiskelijat valuivat hiljalleen äikänluokkaan, ja kun heiltä kysyi syytä valjuuteen, muutamat kiemurtelivat tuoleillaan. ”Kun viimeksi hävittiin, se ei puhunut meille viikkoon”, joku sai sanotuksi.

Oli siis päivänselvää, mikä ryhmä kantoi ennakkosuosikin paineet. 2B:n ryhmänohjaaja Jussi Marttila (nimi muutettu) oli hiillostanut joukkuettaan niin, että häviäminen ei ollut enää vaihtoehto.

Aluksi metodi näytti toimivan. 2B eteni Pellonpuiston stadionilla voitosta voittoon: 7–2 (2A), 13–0 (1B), 4–0 (1A). Ykköset nähtävästi kärsivät vielä vieraskoreudesta, sillä pronssiotteluun, ja edelleen mitaleille, livahti tiedustelu-upseeri  Mertalan viekkaudella 2A.

Samaan aikaan vanhalla urheilukentällä todistettiin suuren joukkueen syntymää. Vaikka 3A olikin epäillyt ryhmänohjaajansa luottamusta joukkueen iskukykyyn, todellisuudessa kahden vuoden kypsyminen oli luonut joukkueen, jonka kuka tahansa vastustaja sai aliarvioida omalla kustannuksellaan.

Avausottelu meni vielä sopivaa ryhmitystä hakiessa – 2C kaatui toki 3–2 – mutta abien hegemoniaotteluun lähdettäessä roolitus oli kunnossa. Kenttä rullasi 13 kertaa, ja tie finaaliin oli avattu. (Siinä sivussa 2C ja 3B pelasivat pesishistorian ensimmäisen tasapelin kotiutuslyöntikisassa, mutta ei kerrota sääntörikkomusta Kallen luovaa sääntötulkintaa Jussille.)

Mutta riittäisikö 3A:n saumaton yhteispeli 2B:n konetta vastaan?

Epäilyksille ei enää ollut sijaa. Ulkopeli jatkui varmana – jälleen vuoropari nollille – ja sisäpeli toimi kuin liukuhihna Fordin tehtaalla. Tehokasta, määrätietoista, pysäyttämätöntä. Jokainen täytti paikkansa kiitettävästi, ja joukkue näytti kasvaneen metritolkulla. 7 juoksua lyötynä ja Jussi kuin puulla päähän lyötynä. Viimeiset rimpuilut 3A torjui eleettömästi, ja jo kesken vuoron Jussin oli myönnettävä totuus. Urheilumiehenä Jussi tunnistaa suuret mestarit sellaisia nähdessään.

Seuraavan vuoden pesäpallopokaali sijaitsee keskeisellä paikalla äikänluokassa – eikä sitä katsella kalmankalpein kasvoin.






Superfinaali meni toki opettajille. Olavi taktikoi vähän väärin.
Teksti: Jari, ikuisesti kiitollisena 3A:lle, jota ilman häntä ei kuulemma olisi
Kuvat: Vesku
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)