Lukiossamme toista vuotta opiskeleva, tanssilattioiden terävimpänä partaveitsenä tunnettu Herkko Metsämäki hallinnoi tänään lukiomessujen yhteiskuntaopin rastia. Perivampulalaisen Herkon mukaan hänen pisteellään tunnistetaan merkkihenkilöitä Stalinista Napoleoniin ja filosofeja Platonista Rene Descartesiin. Tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä tunnistuksista, jonka jälkeen pääsee ampumaan ritsalla kiviä hallituksen jäsenten päitä kohden. Metsämäki kuitenkin muistuttaa, että päät eivät tällä kertaa putoile oikeasti, vaan kysessä on paperiset kopiot.
Lukioelämä on puujalkavitsien kruunamattoman kuninkaan mielestä viihtyisää, joskin ajoittain rankkaa. Erityisesti lukioajalta Herkon mieleen ovat jääneet jo ykkösellä tanssitut wanhojentanssit, jotka hän tänä vuonna tanssii vielä uudemman kerran. Myös lukiopippaloita Herkko muistelee lämmöllä.
Esimakua Herkon tanssitaidoista saadaan jo tänään, kun hänet nähdään vierailevana tähtenä lavalla kello 10 alkavassa wanhojentanssinäytöksessä!
Lauttakylän lukio seikkailee jälleen! Raportteja lukion arjesta, juhlasta ja kaukomailta.
tiistai 11. marraskuuta 2014
Kovaa yrittämistä!
Yrityskurssin pisteellä kolme innokasta opiskelijaamme ja yrityskurssin jäsentä esittelevät lukiomme uniikkia yrityskurssia. Yrityskurssi on loistava mahdollisuus tutustua yrityselämään käytännössä. Kurssilla perustetaan oikea yritys, johon valitut opiskelijat sitoutuvat yhden vuoden ajaksi. Yrityksen tarkoitus on täysin opiskelijoiden valittavissa. Yritys voi keskittyä esimerkiksi tapahtumien järjestämiseen tai tuotteen/tuotteiden myymiseen.
Yrityskurssin pisteellä voi yrittää arvata ostoskassin sisällön kokonaisarvoa. Kolme parhaiten arvannutta palkitaan.
Tyylikkäästi teemaan pukeutuneet yrityskurssin edustajat Roosa-Maria, Olavi ja Minna, lähtivät innolla markkinoimaan lukiotamme ja yrityskurssiamme. Kävijöitä toivotaan tulevan paljon.
Yrityskurssin pisteellä voi yrittää arvata ostoskassin sisällön kokonaisarvoa. Kolme parhaiten arvannutta palkitaan.
Tyylikkäästi teemaan pukeutuneet yrityskurssin edustajat Roosa-Maria, Olavi ja Minna, lähtivät innolla markkinoimaan lukiotamme ja yrityskurssiamme. Kävijöitä toivotaan tulevan paljon.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Kansainvälinen tiedeleirikoulu. Ongelmakeskeinen openäkemys.
Tiedeleirikoulun kurssikoe. Vastaa kysymyksiin 1-10. Kukin tehtävä arvostellaan pistein 0-3 paitsi kysymys 8, joka on ns. oppiainerajat ylittävä tehtävä ja arvostellaan pistein 0-6. Kokeen maksimipistemäärä on siis 33 pistettä. Onnea kokeeseen!
Kokeen laati ja kuvat otti Vesku
| Kysymys 1. Tässä nukkui joku kolmesta opettajasta. Kuka ja miksi? |
| Kysymys 2. Le petit déjeuner nautitaan sivistyneesti puistossa. Mutta miksi Veeralla on kaksi purkkia mehua ja mitä ihmettä Pirita touhuaa taustalla? |
| Kysymys 3. Мир, joka tarkoittaa sekä maailmaa että rauhaa, oli neuvostoliittolainen avaruusasema. Mutta miksi se on Toulousessa? Ja mitä väliä sillä on? |
| Kysymys 4. Avaruus on Lalulta vielä valloittamatta, mutta tällä vempaimella sekin on vain ajan kysymys. Mutta lähetetäänkö sinne avaruuteen a) Petteri, b) Vesku, c) Kalle vai d) joku muu, kuka? |
| Kysymys 5. Ketkä ovat nuo kaksi hobittia, jotka ovat kiipeämässä Ereborille? |
| Kysymys 6. Miksi Kalle yrittää ottaa suuntaa vatupassilla? |
| Kysymys 7. Miksi kaikki on vinossa? |
| Kysymys 8. Häh? |
| Kysymys 9. Onko kuvassa a) meksikolaisia taikasieniä, b) jotain Gaudin ilmanvaihtohässäköitä vai c) sekä a että b? |
![]() |
| Kysymys 10. Tossa de Mar. Miksi kuvassa ei näy yhtään lalulaista? |
torstai 6. marraskuuta 2014
Bon appetit!
Kansainvälisen keittiön kokeiluvuorossa oli tällä kertaa kenties maailman kuuluisin keittiö - Ranska! Kokkailussa keskityttiin erityisesti jälkiruokapuoleen. Perinteisen alkupalan - kuorrutettu sipulikeitto - jälkeen siirryttiin suoraan herkullisten juustojen ja patonkien maailmaan. Suolaisuudesta makeaan johdatteli ensin tarjottu suklaamousse, sen jälkeen maisteltiin perinteistä Tarte tatinia ja macarons pikkuleipiä. Koko komeuden kruunasi vielä Crepes Suzette. C' était déliciuex!
Tiedeleirikouluraportti eli vauhtipäiväkirjamme osa 1
Prologi
Ensimmäinen luku - päivämme Ranskassa
Tämän sanaripulin ja asetteluoksennuksen teille loihti Sanpo ja kuvista kunnia kuuluu Terhille
On aamuyhdeksän, kolmas lokakuuta. Joukko opiskelijoita marssii koulumme pihan poikki rinkat selässään ja nousee linja-auton matkaan. Se on alkanut; yhdeksänpäiväinen tiedeleirikoulumme, joka tuli kuljettaman yhdeksää oppilasta Ranskassa, Andorrassa ja Espanjassa opettajien Mertala, Vähä-Heikkilä ja Riihisalo johdolla.
Koska tämä briljantti, futuristinen oppiainerajat ylittävä projekti saavutti millä tahansa asteikolla niin taivaita hipovat lukemat, oli järkevin ja lukijaystävällisin keino kertoa tarinamme pilkkomalla se kolmeen osaan. Trilogian muodossahan ne kaikki ajattomat tarinat kerrotaan (Kummisetä, Star Wars jne). Kiinnittäkää siis turvavyönne, vauhtimatka on alkanut!
![]() |
| Häröilyä havaittavissa jo ennen Ranskaan saapumista |
Ensimmäinen kohteemme matkalla oli Toulouse, Ranska. Kuitenkin lentokentällä jo laukkujen noudon yhteydessä seurueemme koki ensimmäisen takaiskunsa; Yhden oppilaamme rinkka ei ollut löytänyt perille muiden mukana. Taivaiden kiitos, tuo rinkka löysi kuin löysikin tiensä hotellillemme vielä samana iltana (voi sitä mieheyden tuoksua, mikä tuosta yhdestä vaimarista olisi yhdeksän päivän jälkeen puskenut). Hotellimme oli vaatimaton, mutta hoiti hommansa raskaiden päivien jälkeisenä leposijana vallan mainiosti.
![]() |
| Yöllistä maisemautuilua |
Ensimmäinen päivämme Ranskassa kului jokseenkin vain käsienheiluttelun merkeissä. Opettajien johtamana päädyimme paikalliseen pikkuravintolaan. Ryhmämme karnivoorit kuitenkin järkyttyivät huomatessaan eksyneensä vegehomo-ravintolaan. Lentomatkojen väsyttäminä oppilaat poistuivat pian paikallisten ituhippien seurasta avarimmille metsästysmaille (aka höyhensaaret).
![]() |
| Kenttäaamiaisfiilistelyä |
![]() |
| Astronauttisisaret |
4. lokakuuta. Aamu valkenee, ja huomaamme miten nälkä riivaa vatsaamme. Koska hotellin hintaan ei kuulunut aamianen, lähtee ryhmämme etsimään ruokakauppaa kenttäaamiasen toivossa. Ja kenttäaamiasen syömmekin tunnelmallisesti sillalla Ranskalaisen ruskan värittäessä näköaistiamme kivasti.
![]() |
| Ryhmäkuvaa miinus ryhmäkuvaaja |
On reissun ensimmäisen oikean etapin aika - Euroopan avaruusfysiikan keskus. Tajuntamme maailmankaikkeudesta laajeni useaan otteeseen istuessamme kupolin muotoisessa elokuvateatterissa, jonka valkokankaalla taivaankappaleet seilasivat ambient-musiikin helliessä korviamme, ja kuten on sanomattakin selvää, pilkkimiseksi se suurelta osin meni. Leffan loputtua (jossa ei muuten ollut mitään englanninkielistä selostusta/tekstitystä, perkeleen ranskikset) uninen seurueemme tutkaili keskuksen vehkeitä ja vermeitä (muun muassa MIR-avaruusasemaa) ja päätyi syömään. Tämän jälkeen katsottiin taas leffaa. Ja tämän jälkeen kuukäveltiin vaijereiden varassa. Ja sitten lähdettiin pois. Opettajat olivat luvanneet valkoisilla pöytäliinoilla varustetun ravintolan illallistamispaikaksi, mutta valehtelivat piru vie, harmaat liinat tuolla vain oli. Ruoka oli kyllä hyvää.
Miten päädyimmekään Andorran vuorille ja Espanjan rannoille? Ne sinun täytyy lukea tulevista lisäyksistä blogisaagaamme. Tämä oli tässä. Enempää en kirjota.
![]() |
| Kuukävelyä vaijerien varassa |
maanantai 27. lokakuuta 2014
Iloa ja sanomaa
Kysymys: Miten kirkkoon saataisiin enemmän iloa?
Vastaus: ”On tärkeää, että kirkon toiminnassa on iloa.”
Aha.
Mihin seurakunnan varoja pitäisi suunnata?
”Seurakunnan varoja pitää käyttää järkevästi.”
Jassoo. Minä kun luulin että verovaroin rahoitettava julkinen
yhteisö voisi päivät pitkät poltella viisisatasia peltitynnyrissä.
No entäs ne muslimit sitten?
”Kaikkia lähimmäisiä pitää kohdella tasapuolisesti… jos he
vain haluavat kääntyä luterilaiseen sanomaan.”
Niin just. Eli muslimit on muuten kyllä hyviä tyyppejä paitsi
että ne on muslimeja. Eikä sitten mitään hyysäystä!
Herra paratkoon – jos hän nyt sattui lukiolla pidettyä
seurakuntavaalipaneelia kuuntelemaan. Tällaisia näkemyksiäkö meidän pitäisi
uskoa? En ota tässä kantaa kirkon sisäisiin asioihin esimerkiksi uudistumisesta
tai konservatiivisuudesta, mutta voinen naputella sanasen itse keskustelusta.
Asiallisia ja hyviäkin puheenvuoroja paneelissa toki
kuultiin, mutta välillä huideltiin missä sattuu tai esitettiin argumentoinnin himmeämpiä
helmiä. (Jos ÄI4-kurssin
ilosanoma on vielä kuulematta: argumentointi on väitteiden perustelemista.) Puhutaan
asian vierestä, vastataan mitä sattuu, vältellään vaikeita aiheita ”komppaamalla
edellistä puhujaa” ja ojentamalla mikki eteenpäin – vakuuttuiko joku? En minä
ainakaan. Jos viestin sisältö on se, että kirkkoon saadaan iloa siten että
toiminnassa on iloa, kyse ei ole vakuuttamisesta vaan kehäpäätelmästä.
Oma lukunsa oli argumentointi. Tai siis sen puute. Jos
ehdokas ”ei halua Huittisiin moskeijaa” tai ”mitään sateenkaarijuttuja”, olkoon
hän sitä mieltä. Haluaisin vain tietää miksi. Jokaisella on oikeus näkemyksiinsä
ja mielipiteisiinsä, mutta jos sellaisia esitetään, haluaisin kuulla
perusteluja. Puhujan kannalta on toki parempi olla perustelematta kuin puhua
itsensä pussiin tyhmyyksiä julistamalla.
Uskonto versus tiede -keskustelun klassikkoteema evoluutioteoria
nousi totta kai esille ja kiistettiin niin, että eturivissä lehtori Riihisalo
voi pahoin. Olisinkin mielelläni kuullut ehdokkaan perustelun, miksei se muka
ole totta. (Olisikohan ehdokas osannut selittää, mistä siinä
ylipäänsä on kyse?) Todisteitahan sen puolesta on niin paljon niin monesta
yhteydestä, että evoluutiobiologi Markus Rantalan mukaan kyse ei ole enää
teoriasta vaan luonnonlaista (TS 19.10.2014).
Kun vielä sopivissa kohdissa vedetään argumentoinnin
korttipakasta Raamattu-kortti, keskustelu on aika hedelmätöntä. Tällaisissa
tapauksissa todelliset argumentit ovat yleensä aika olemattomissa, mikä kuuluu
erityisesti keskustelussa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Monestihan
Raamattu-kortin pelaajat myös poimivat Raamatun sanoja tarkoitushakuisesti. He
siis osaavat kyllä siteerata sanatarkastikin heidän tarkoituksiinsa sopivia
jakeita mutta näppärästi ”unohtavat” epäsopivat kohdat.
Argumentoinnin aukkoja voi toki yrittää paikata retorisella
sanahelinällä. Onhan vaikuttavan kuuloista, jos sanotaan: ”Nuoret, suhtautukaa
tieteeseen kriittisesti, koska se on vain ihmisen tekemää.” Mitään tolkkuahan lausahduksessa
ei tietenkään ole – etenkään tämän keskustelun kontekstissa…
Ylipäänsähän tolkku ja fundamentalismi eivät niin sanotusti
pelaa samassa liigassa. Tämä kuului erityisen hyvin muslimikysymyksessä. Ensin
kyllä vannotaan lähimmäisenrakkauden nimeen, mutta loppujen lopuksi henki on
sama kuin Wienin porteilla anno domini 1683. Joo joo, arvokkaita ovat mutta
saisivat kyllä kääntyä kristinuskoon. Hashtag pussiinpuhuminen. Ja jos islamista
puhuttaessa ensimmäisenä viitataan ISIS-järjestöön, suosittelen maailmankuvan
avartamista Vampulan tuolle puolen.
Myönnän, että paneelin aiheista monet olivat vaikeita –
joskin juuri siksi tärkeitä. Siksi yleisöllä on myös lupa odottaa, että
näkemyksiä esitetään ja perustellaan. Siitä toki pisteet panelisteille, että
rohkeitakin väitteitä uskallettiin esittää. Jokainen ottakoon ne vastaan niin
kuin haluaa ja tehköön äänestyspäätöksensä oman arvionsa mukaan. Kuten sanottu,
monia järkeviäkin puheenvuoroja käytettiin. Argumentaatiota, retoriikkaa ja
kriittistä lukutaitoa opettavana olin silti tyytyväinen, ettei argumentum ad
eloquantiam tainnut juurtua tähän maaperään.
Mietittiin tunnilla, että mitä jos perustettaisiin Laluun moskeija ja laitettaisiin minareettiin sateenkaarilippu. #äi9 #vaalipaneeli JE
— Lauttakylän lukio (@Lauttakylnlukio) 27. lokakuuta 2014
Teksti: Jari Ekberg
Kirjoittaja arvostaa järkevää argumentaatiota mutta ei näe
järkeä pään hakkaamisessa seinään.
Sitaatit eivät ole sanatarkkoja vaan tiivistyksiä
ehdokkaiden käyttämistä puheenvuoroista. Tekstin näkemykset ovat kirjoittajan
omia, eivät Lauttakylän lukion.
perjantai 10. lokakuuta 2014
Kaakkois-Aasian herkkuja!
Kansainvälinen keittiö kokoontui jälleen kokkailun merkeissä. Tutustumisvuorossa oli aasialaisista keittiöistä Intia ja Thaimaa. Erilaiset mausteet, kuten linnunsilmächili, ja maustekastikkeet, kalakastikeesta Madras masalaan, tulivat kokatessa ja maistellessa kaikille tutuiksi. Thaimaan makumatkalla tehtiin Neua phat bai hohraphania, Intian herkuista lautasella päätyi tulisen suloinen Madras. Raati totesi ensimmäisen hyvin herkulliseksi.
Teksti Nina
Kuvat Anu + kurssilaiset
| Huhmareessa mausteet odottavat vuoroaan |
| tällainen mausteseos saatiin aikaiseksi |
| Tamarindia - herkullisen näköistä! |
| aasialaisen keittiön perinteisiä maustekastikkeita |
| pannut kuumana |
| vielä vähän silputtua chiliä makua antamaan |
| Madrasta |
Teksti Nina
Kuvat Anu + kurssilaiset
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






