Wanhat vuosimallia 2014

Kiireisen viikon kruunasi jälleen silmiä hivelevä kattaus kauneutta ja komeutta, kun lukion wanhat valtasivat Huhkolinnan parketin (tai no muovimaton). Tänä vuonna päivän loistokkuutta ei vähentänyt yhtään sekään, että samalla juhlistettiin ystävänpäivää.

Silmiä häikäisevät timanttiunelmat ja hohtavan valkoiset pingviinikaulukset etenivät rytmikkäästi kohti päämäärää: lukion vanhimpien opiskelijoiden oikeuksia. Huomautettakoon, että muutamat ryhmää täydentäneet ykkösen pojat eivät vielä pääse näistä eduista nauttimaan. 

Jälleen kerran wanhat onnistuivat tavoitteessaan erittäin tyylikkäästi. Prinsessapäiväänsä jo kauan odottaneet tytöt häikäisivät katsojat kauneudellaan ja parkettien partaveitset rennon letkeällä menollaan. Kyllä sitä täytyy hattua nostaa liikunnan opettajille (Samille ja Sannalle), jotka taikoivat jokaisesta wanhasta uljaan tanssitaiturin. Tämän vuoden uutuutena voidaan mainita Säkkijärven polkka, joka oli kokenut Ellan, Sofian ja Jenni A:n käsittelyssä melkoisen makeoverin. Eikä missään tapauksessa pidä vähätellä väliaikatrion - Sampon, Joonan ja Jonnen - vetoa klassikkobiisistä Do you wanna dance!

Pidemmittä turinoitta kuvat kertovat enemmän kuin yksikään sana:

Teksti: Naatula

Kuvat: Heinonen-Seppälä

Varpus-Jaska, Kippari-Kalle, Ariel ja kumppanit

Tarkkaan harkittu teema: löytyy.
Perinteiset esitykset: check.
Opettajien haaste: cheek.
Abivideo: tietysti.

Miksi muuttaa hyväksi havaittua kaavaa? Abit vuosikertaa 2014 eivät rikkoneet rajoja, mutta toteuttivat perinteisenmakuiset komeat penkkarit hyvällä huumorilla. Etenkin kostyymikavalkadi oli luultavasti näyttävin allekirjoittaneen Lalu-uran aikana, kun Pirate Partyyn marssi merirosvoja Karibialta, Mikä-mikä-maasta, Somaliasta, unohtamatta tietenkään arktiksen aktivisteja tai Kippari-Kallea kavereineen. Päivän kuningatar oli kuitenkin pieni merenneito.

Poikkeuksellisen pirullinen oli vain opettajien haaste, jossa kilvoiteltiin Miss Lalu 2014 -tittelistä. Palaan tähän sitten joskus myöhemmin, kun/jos olen päässyt yli tapahtuneesta. Mainittakoon kuitenkin, että jos joku halua tuntea tulevansa puulla päähän lyödyksi, kannattaa pyytää Saana (kuka muu muka?) asialle.

Abivideo oli loistelias sekä toteutukseltaan että huumoriltaan. Arvostimme erityisesti luonnerooleihin valittuja ryhmänohjaajien esittäjiä, äärettömän tarkkaa uhrien havainnointia ja purevaa parodiaa.

Lopuksi todettakoon, että kaksi @Lauttakylnlukio'n twiittiä pääsi läpi Yle Uutisten #penkkarikuva-kavalkadiin: Ariel alias Anni sekä tämä somessa levinnyt ja mainetta niittänyt missipotretti. Siihen ei varmaan moni lukio pystynyt, mutta Lalussahan kaikki on mahdollista...

 

Teksti: Jari, joka sai taas karkista päähän

Kuvat: Anu ja Jari

Once upon a time in Pori

Last Friday, early (aka 8.30 AM) in the morning, our journey began. The Comenius YES project and entrepreneurship course’s students were headed to Pori to a fair of young entrepreneurs, and after about an hour of sitting in a bus we dashed inside, filled with excitement.

The cool backseat gang

It took us approximately two minutes to walk through the hallway from one side of the building to another. The question was immediately thrown in the air: “Are we supposed to spend a few hours in here?” And yes, yes we were.

Well, maybe it wasn’t all that dramatic. There wasn’t too much people introducing their business ideas but we decided to go through the ones that seemed to have something to show us. Totally worth it: we (almost) learnt  how to play a new card game, met a girl who used recycled materials and hired unemployed people and even saw clocks made of so-very-popular Matti & Teppo vinyls. We also saw some iPhone covers. And handmade lip blams. And iPhone covers. And learned how to take care of snowboards. Oh, and did I mention that someone sold iPhone covers?

Not all of the ideas were too inspirational or fortune makers, but by talking with entrepreneurs of our own age we learned a thing or two. Maybe having lunch at Subway wasn’t the highlight of the day after all.

Omg phone covers!

The game we never learnt to play...

Muisteloita Comeniuksen NG-projektin Suomi-vierailulta

Comenius Nature as a Gift – projektin vieraat saapuivat Huittisten linja-autoasemalle sunnuntaina 12.1. Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Puolalaiset saapuivat kuitenkin jostakin mystisestä syystä vasta maanantaina ja silloinkin Huittisiin saapumisajankohta oli vähintäänkin hämärä.

Koulussa pidettiin maanantaina huikea tervetuliastilaisuus vieraille, jota siivitti paikallisten musiikki-ikonien, Sampon ja Joonan briljantti kitaratulkinta perisuomalaisesta kappaleesta In France, sekä myös Terhin huikean virtuoosimainen kantele-tykitys, joka saisi Väinämöisenkin vapisemaan kauhusta. Tämän jälkeen oli luvassa Mertalan opastama Huittisten sightseeing-kierros, joka johti lopuksi kaupungintalolle kahvikupposten ja kakkujen ääreen. Maanantaina oppilaiden oma ohjelma starttaili illalla perisuomalaisen urheilulajin, keilauksen merkeissä. Lukemattomien täyskaatojen (ja myös kulinaarisen hesemätön) jälkeen siirryimme erään Comenius-isännän kotiin, jossa Joona järjesti hyvin suunniteltua spontaania ohjelmaa muun muassa pantomiimia.

Tiistaina taas saimme seurata maiden omista kouluista kertovia mielenkiintoisia esityksiä. Koulun loputtua lähdimme Kännölään pulkkailemaan ja mässäilemään makkaraa. Lopulta jäätävän kylmä keli alkoi jo lieventää useimpien pulkkailuintoa, paitsi tietenkin Mertalan, joka laski kelta-mustalla stiigalla äänivallin rikkoen. Pulkkailun jälkeen kaikista urheilullisimmat oppilaat siirtyivät pelaamaan Fifaa Joonalle ja jälleen Italia osoitti hallintansa jalkapallossa.

Keskiviikkona lähdimme aamulla aikaisin Helsinkiin, jossa tutustuimme Haltia-luontokeskukseen ja Suomen luonnontieteelliseen museoon, jossa näimme melkein elävän dinosauruksen. Seikkailtuamme museossa karmivien täytettyjen eläinten ja myrkkyhämähäkkien seassa alkoi tulla nälkä, joten suuntasimme kohti Vapiano-ravintolaa, jossa söimme hyvää italialaista ruokaa. Italialaisten mukaan salamimakkaran viipaleet pitsalla olivat liian suuria ja myös useita muita elintärkeitä yksityiskohtia oli unohdettu. Itse kuitenkin pidin ruuasta ja salamin palaset olivat minulle sopivia. Tuomiokirkkoa vastapäisistä lahjatavarakaupoista tarttui mukaan valtava pino Suomi-aiheisia magneetteja ja korkinavaajia tuliaisiksi kotimaahan. Suomen taloutta kohensivat myös ostoskeskuksesta ostetut erinäiset tuliaiset.

Lopun ajan merkit olivat kuitenkin jo käsillä. Torstai olikin viimeinen kokonainen päivä, jonka tulisimme viettämään yhdessä. Päivällä pidimme viikon toisen Powerpoint-esitys-tuokiomme. Esityksien aiheet olivat maiden luonnonihmeet ja luontopuistot. Varsinainen hupailu alkoikin tämän jälkeen aluksi jokavuotisen lentopalloturnauksen muodossa ja myöhemmin oppilaiden oman jäähyväisillanistujaisen/saunaillan muodossa. Lentopalloturnauksesta on oma juttukin, eli jos sinua, lukijaa, kiinnostaa moiset urheilutapahtumat, voit lukea sieltä sitten kivasti, joo. Iltaa vietettiin jossakin vuokratussa karvakorva-mökissä suomalaisen talvisen metsikön siimeksessä. Meitä jo koko viikon hemmotellut hyinen lämpötila olikin suomalaisen saunakulttuurin demonstroimiseen täydellinen (lumihangessa pyöriskeltiin mukavasti siellä).

Perjantaina olikin aika heittää hyvästit vieraillemme. Isäntäoppilaiden reaktiot vaihtelivat tunteikkaista kyynelpurskahduksista helpotuksen huokaisuihin ja suoranaisiin riemunkiljahduksiin.

Tekstissä on luultavasti jotain epämääräisyyksiä ja jotain varmasti unohtuikin, sillä onhan tuo viikko jo melko häilyvä muisto kiireisen lukiolaisen mielessä. Kuviakaan ei ollut, pahoittelut siitäkin.

Tästä kirjallisesta mestariteoksesta on vastuussa Olavi ja Sampo.

Urheilurintamalta ei mitään uutta

Aloitetaanko ilmiselvästä? Siis siitä, että 3B ja opettajat voittivat taas?

Vai aloitetaanko epäilmiselvästä? Siis siitä, että 3A voitti yhden erän?

Comenius-viikkoon ympätystä lentopalloturnauksesta raportit ovat tutunoloisia. Nykäs-Mattia lainatakseni: tuli ihan se bon voyage -tunne, se, että on nähnyt kaiken aiemminkin.

Allekirjoittaneelta tosin kesti hetken aikaa toipua alkushokista. Tuskin oli turnaus Huhkolinnassa ehtinyt alkaa, kun 1A jo oli nöyränä joukkueena ulkona. 1B kuittasi pesiksen tappion 2-0-voitolla ja samalla varmisti A:lle jokseenkin epämieluisia harjoitusleirejä kevään ajaksi. Metodit tulevat olemaan luokkaa Moskovan ZSKA. Mainittakoon, että 1B:n salainen ase oli ääniefekteissä.

Ttu. Kele. Tana. Mäenainakaalaenääikinämitää. #itkupotkuraivari

Kakkosista niukasti paremmaksi osoittautui A, joskin ratkaiseva kolmas erä meni läpihuutojutuksi Sussen paukuteltua syötön toisensa jälkeen kenttään. 2B:n romahdukseen saattoi vaikuttaa se, että rääväsuu-Kalle passitettiin katsomoon toisen erän lopussa. Suomen kielen sanavarat eivät riitä kertomaan, kuina törkeästi hän loukkasi despoottis-diktatorista tuomaria. Vastaavasti lehtori Riihisalo ymmärsi pitäytyä taka-alalla, ja henkisesti vapautunut 2A liiteli eteenpäin. Sen verran veskumaisuutta oli tarttunut, että joukkue kuritti seuraavaksi 1B:tä 2-0 ja sai lähteä takaisin lukiolle finaaliin.

Kuva-arvoitus torstain ratoksi: mitä noi tekee?

...ja ennen kaikkea: mitä Essi tekee?

2A juhlii, virheettömästi pelannut ryhmänohjaaja juhlii vielä rajummin.

Lukion salin peleistä nyt tuskin tarvitsee kertoa sen enempää - Jussi kyllä pitänee huolen sanan leviämisestä. Kävi nimittäin niin hassusti, että 3B voitti molemmat pelinsä 2-0 ja eteni taas finaaliin. Loppuottelu olikin tasokas ja dramaattinen, ja käsikirjoitus oli laadittu sellaiseksi, että Jussi pääsi syöttämään molemmista erävoitoista. (Vain matemaatikko osaa laskea itselleen juuri oikeat vuorot.) Avauserä oli numeroiden valossa yllättävänkin selvä 15-5, mutta toinen ei ottanut ratketakseen - siis ennen kuin Jussi pääsi syöttämään. 17-15, pokaali 3B:lle, ai niin, sehän oli niillä jo, kuinkas nyt näin olikaan päässyt käymään, tack och adjö. Huhun mukaan Jussi kävi jo vaatimassa rehtorilta isompaa työpöytää, jotta kaikki pokaalit mahtuvat esille.

Voitonmaku suussa näyttää tältä.

Opettajat vastaan muu maailma, tai oikeastaan opettajat muine maailmoineen vastaan muut, oli iltapäivän päätös. Opettajat värväsivät kaksi saksalaista ja puolalaisen riveihinsä, niin että enemmistö joukkueesta saattoi keskittyä siihen missä on parhaimmillaan: vaihtopenkillä istuskelemisessa. Opiskelijoiden alku oli räväkkä kuin fysiikan demo, mutta silti avauserä meni opettajille 25-21. Toisen erän opiskelijat pommittivat käytännössä syötöillä itselleen 25-9, mutta kolmannessa kuri ja järjestys palautui: 15-8, taasko ne pirut voitti, eihän näitä enää viitsi järjestääkään, tosin nyt piti oikein pelata, arrivederci, auf wiedersehen, do widzenia, gule gule. Huhun mukaan opettajat kävivät jo vaatimassa rehtorilta isompia luokkia, jotta egot mahtuvat niihin.

Ilmojen herra, herra Marttila.

Näillä herroilla on jotain hauskaa.

Näistä puhumattakaan.

Teksti: Jari
Kuvat: jaa-a...

To cheer you up on a dark Friday

We tried our hand at chainwriting during ENA10.2 course. Among our imaginative, inspirational, insane stories we found a certain pearl that wanted to unveil itself. That’s how the story goes:

Once upon a time there was no silence. People were yelling at each other and children were crying. But in the middle of all the noisy people, there was an old man who had promised to find silence – no matter what it takes. The old man did all the magic that he could to find this lost silence. It wasn’t an easy thing to do but he needed to do something because people were going crazy. Some people had already committed suicide. The old man was puking rainbows and pooping marshmallows. But then he found the magic object: 

A POTATO.

Without further ado, the potato started to eat all the yelling people. But people wanted to eat the potato, so they started a huge fight. This week there was mashed potatoes on the menu. And with the mashed potatoes some gravy. And after all, there was no silence, never.

Emma, Emma, Emmi, Ilona, Jenni, Jenni, Jonna, Katariina, Nelli, the Spirit of Essi – and Frans.

KVK:n jouluinen kulttuurimatka

Harva juhlapäivä yhdistää eri kulttuureja samalla tavalla kuin joulu. Joulua juhlitaankin yhteensä noin 160 maassa. Tietenkään Nigeriassa ei joulun viettoon kuulu rosolli, glögi tai joulukuusi, vaan juhlan sisältö on erilainen maiden ja kulttuurien välillä. Päätimmekin siis Team KVK:n kanssa perehtyä hieman millainen on tämä juhla eri maissa ja maanosissa. Tässäpä siis olisi tarjolla ainutlaatuinen jouluinen kulttuurimatka teille luettavaksi jouluateriaa ja lahjoja odotellessa. Pahoittelemme pitkää monotonista tekstiä ja kuvien puutetta.

Eurooppa

Joulunvietto monien Euroopan maiden välillä ei poikkea paljon toisistaan. Tyypillistä näille maille on joulun juhlimisen aloittaminen 24. päivä syöden perinteiset ylenpalttiset jouluruuat ja avaten lahjat tuolloin. Kuitenkin jotkin maat, kuten Venäjä juhlivat joulua tammikuussa. Liki kaikilla mailla on myös oma versio joulupukista, oli sitten kyse Venäjän pakkasukosta tai Islannin Yule Ladseista. Joulun uskonnollinen tärkeys vaihtelee eri maiden välillä, kuten myös niiden sisälläkin. Eli aika lailla samaa settiä kuin täällä kotoisassa Suomessakin, ei siitä sen enempää. 

Afrikka

Etelä-Afrikassa joulu on juhlapyhä. Sitä vietetään 25.12. Heillä on oma joulutarina pikkupojasta, Dannysta, joka oli syönyt keksejä jouluna ennen joulupukin saapumista. Hänen isoäitinsä oli tappanut hänet tämän vuoksi ja Danny kummittelee nyt taloissa joulun alla pelotellen lapsia ja pitäen yllä ”hyvää joulumieltä”.

Nigeriassa jouluun kuuluu kaupunkien tyhjeneminen ihmisistä, jotka matkaavat jouluksi esivanhempiensa kyliin. Jouluherkkuihin makeisien sijaan kuuluu pääasiassa erilaiset lihat. Lahjojen antaminen ei yleensä tapahdu ystävien tai perheenjäsenten kesken, vaan hyväosaiset auttavat huonomassa asemassa olevia lahjoilla tai rahallisella avulla.

Aasia

Vaikka Intiassa kristinusko on vähemmistössä, on joulu silti juhlapyhä. Intian jouluperinteet juontavat juurensa Englantiin, jonka siirtomaa Intia olikin vuoteen 1947 asti. Myös muut uskonnot juhlivat joulua. Joulu tunnetaan myös nimellä ”Badaa Din" (Big Day) Intiassa. Pakistanissa jouluperinteisiin kuuluu joululaulujen laulaminen kulkien ovelta ovelle keräten rahaa, joka käytetään usein hyväntekeväisyyteen tai annetaan kirkolle. Pakistanissa joulutähdet eivät korista kuusen latvaa, vaan talojen kattoja.

Kiinassa 25.12. ei ole juhlapyhä, paitsi Hong Kongin ja Macaun alueilla, joissa on siirtomaa-ajoilta jäljellä vielä kristillisiä perinteitä. Kiinan keskiosassa kuitenkin joulua vietetään epävirallisesti. Joulun viettoon kuuluu mm. joulukorttien lähettäminen ja lahjojen antaminen. Joulunvietto on suosittua myös Japanissa, vaikka se ei olekaan juhlapyhä. Jouluaattoa pidetään Japanissa pariskuntien aikana. Jouluruokiin Japanissa kuuluu joulukakku ja KFC:n kanaruoat.

Filippiinien ollessa yksi Aasian kristityistä maista, joulu on tärkeä juhla heille. Joululaulut alkavatkin raikua jo syyskuussa. Jopa joulupukki on löytänyt paikkansa joulunajan symbolina trooppisesta ilmastosta huolimatta. Jouluateria syödään aattona, keskiyön aikaan, ja joulupöytään kuuluu muun muassa juustopallerot, kinkku ja kaakaojuomat. Joulun aika päättyy Filippiineillä 6.1.

Oseania

Oseaniassa joulu on kesäaikaan. Joulupäivä sekä nyrkkeilypäivä (25.–26.12.) ovat kansallisia palkallisia vapaapäiviä. Joululaulut ja muut perinteet (joulupukki, reki yms.) ovat samoja kuin esim. Pohjois-Amerikassa. Jo marraskuun alusta lähtien kauppoihin ilmestyy joulukoristeita ja jouluruokia.

Joulukuun aikana monilla työpaikoilla järjestetään pikkujouluja, kuten Suomessakin. Usein näitä juhlia kutsutaan kuitenkin "vuodenpäättymis-juhlaksi", eikä siellä saata olla yhtään jouluun viittavia asioita.

Toisin kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa, TV:n katseleminen ei ole isossa osassa jouluna. Pääasiana on viettää aikaa ystävien ja perheen kesken, syöden hyvää ruokaa ja jakaen lahjoja. Lapsille kerrotaan joulupukin tulevan ja jättäen lahjoja joko joulukuusen alle tai "joulusukkiin", joita roikotetaan usein takan edessä. Pukille jätetään usein välipalaa ja juomia (myös alkoholia sisältäviä juomia), ja lahjat avataan joulupäivänä 25. päivä, toisin kuin Suomessa.

Joulun aikana on kaksi isohkoa urheilutapahtumaa, krikettiä ja veneilyä. Ruokailuissa syödään kinkkua, kalkkunaa, kanaa, salaatteja ja vihanneksia, samppanjaa ja luumuvanukasta. Karkkitangot ovat suosittuja makeisia. Oseanian ilmaston vuoksi ruokailussa on usein kevyitä annoksia tai grillaamista varsinkin rannikolla, missä kalaruoat ovat isossa osassa perinteitä.

Amerikka

Pohjois-Amerikan joulu on laaja-alaisesti suosittu juhla. Jouluaika alkaa marraskuun lopulla, kun Black Friday tapahtuu. Silloin kaupoissa on erittäin halvat hinnat ja asiaan kuuluu keskellä yötä shoppailu. Black Friday on heti Kiitospäivän jälkeen. Yhdysvalloissa varsinkin jouluun panostetaan kunnolla. Kotitaloja ja rakennuksia koristellaan valoilla ja koristeilla, joihin käytetään jopa tuhansia dollareita. Kaupoissa soi joululaulut ja ostoskeskuksissa on joulualennuksia ja paljon ihmisiä. Koristeita aletaan riisua taloista uudenvuodenaikaan.

Joulupukin sanotaan tulevan jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä ja lahjat avataan joulupäivän aamuna. Joulukuusen alle tai joulusukkiin jätettyihin lahjoihin panostetaan ja käytetään paljonkin rahaa. Myös lemmikeille saatetaan ostaa joululahjoja. Sukulaiset ja ystävät kokoontuvat yhteen jouluisin. Ihmiset lentävät kotiin kaukaakin tapaamaan sukulaisiaan.

Perinteisellä jouluaterialla tarjotaan usein kalkkunaa täytteen kera, perunoita, vihanneksia, kastikkeita, munatotia ym. Perinteisiin kuuluu myös joulukirkko, mutta vain uskonnolliset perheet menevät sinne. Kouluissa esitetään Raamatun joulukertomus ennen loman alkua. Joulun aikaan myös turistipaikoissa ihmisten määrä kasvaa. Eri tapahtumat ja ilmiöt lisäävät turisteja joka vuosi.

Keski-Amerikassa perinteet ovat osittain erilaisia. Esim. Guatemalassa ihmiset pukeutuvat koristeellisiin hattuihin ja tanssivat rivissä. Juhlassa on myös espanjalaisia ja mayalaisia elementtejä. El Salvadorissa lapset juhlivat joulua leikkimällä pienillä raketeilla. Teini-ikäiset ja aikuiset leikkivät isommilla raketeilla tai Roomalaisilla Kynttilöillä. Perheillä on myös juhlia, joissa he syövät ja tanssivat. Perinteisiä ruokia ovat kalkkunavoileivät kasvisten kera ja leivonnaisia jälkiruokana. Juomina ovat esim. kaakao ja ananasmehu. Kello 12 aamupäivällä kaikki kokoontuvat joulukuusen ympärille ja avaavat lahjansa.

Etelä-Amerikassa 25. päivä joulukuuta on kansallinen juhlapäivä. Perinteisiin kuuluu joulukortit, koristelut, joulukuusi ja lahjojen vaihtelu. Vaikka ilmasto on lämmin, koristeluissa saattaa olla lumiteemaisia koristeita. Jouluaatto on tärkein päivä joulukuussa. Toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, joulun tapahtumat ovat enimmäkseen keskiyöllä perheruokailujen ja lahjojen kanssa.

Kolumbiassa ja Venezuelassa joulu on uskonnollinen juhla. Joulupukin sijaan Jeesus-lapsi tuo lahjat. Silti joulupukilla on tärkeä rooli jouluna. Monet naapurit ystävineen ja sukulaisineen kokoontuvat yhteen "festareille". Ihmiset myyvät esimerkiksi ruokaa ja lapset leikkivät keskenään esim. rullalautojen kanssa. Ihmiset myös kiertelevät talolta talolle laulaen joululauluja. He saavat ruokaa ja juomaa eri taloissa ja he kantavat usein Jeesuksen kuvaa. Lapset kirjoittelevat pyyntökirjeitä Jeesukselle, joka lähettää lahjat keskiyöllä, jolloin ihmisillä on juhlia, jotka loppuvat vasta aamuyöllä.

Joo, nyt ei enää jaksa kirjoittaa. Hyvää joulua kaikille vaan!

Jenni & Sampo