sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Lukio on yhtä sirkusta, ainakin päivän verran!

Tervetuloa LUKIOSIRKUKSEEN!
Markkinointitiimi innovoi tämän vuoden suurtapahtumaksi Lukiosirkuksen. Sirkuspäiväksi valikoitui keskiviikko 2.9. Sirkusyleisöksi saapui runsaslukuisasti vieraita Pellonpuistosta, Lauttakylän, Sammun, Loiman ja Suttilan kouluista, sekä Alastarolta, Köyliöstä ja Äetsän koulusta. Sirkustunnelma käynnistyi heti aamusta, kuvat kertovat lisää!
Fysiikan opettajasta kuoriutui kaikkien lapsien pelkäämä pelle!
Lisää pelleilyä!
Itse ilki... eiku tirehtööri se siinä!
Hulavanteen pyöritystä!
Mitä on sirkus ilman pellejä?
Kovaa kilpailua köydenvedossa!
Lalussa sitä on aina ihan kuutamolla... tai jossain!
Ennustajaeukko lupaili loistavaa tulevaisuutta Lauttakylän lukiossa!
Kun naru on riittävän pitkä, pääsevät kaikki hyppimään kerralla!
Tymäkässä tiedekulmassa kerrottiin vastauksia vieraiden etukäteen esittämiin kysymyksiin!
Stagella nähtiin ja koettiin paljon erilaista improa ja musaa!
Kasvomaalaukseen oli koko päivän jonoa, upeita luomuksia nähtiin vieraiden kasvoilla!
Omia voimiaan pääsi kokeilemaan maailman (lalun) vahvinta miestä vastaan, kuvassa taitaa kuitenkin olla joku muu...
Stage täyttyi kuulijoista aina tasalta ja puolelta.
Rytmiryhmä: Annika, Severi ja pelle (Kalle)
Teksti: Nina
Kuvat: Anu & co
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 20. elokuuta 2015

Muuan tuhkimotarina - eli kuinka suuret mestaruudet voitetaan

Ryhmänohjauksen jälkeisellä tunnilla, juuri ennen pesisturnausta, tunnelma oli hermostunut. Kalmankalpein kasvoin 2B:n opiskelijat valuivat hiljalleen äikänluokkaan, ja kun heiltä kysyi syytä valjuuteen, muutamat kiemurtelivat tuoleillaan. ”Kun viimeksi hävittiin, se ei puhunut meille viikkoon”, joku sai sanotuksi.

Oli siis päivänselvää, mikä ryhmä kantoi ennakkosuosikin paineet. 2B:n ryhmänohjaaja Jussi Marttila (nimi muutettu) oli hiillostanut joukkuettaan niin, että häviäminen ei ollut enää vaihtoehto.

Aluksi metodi näytti toimivan. 2B eteni Pellonpuiston stadionilla voitosta voittoon: 7–2 (2A), 13–0 (1B), 4–0 (1A). Ykköset nähtävästi kärsivät vielä vieraskoreudesta, sillä pronssiotteluun, ja edelleen mitaleille, livahti tiedustelu-upseeri  Mertalan viekkaudella 2A.

Samaan aikaan vanhalla urheilukentällä todistettiin suuren joukkueen syntymää. Vaikka 3A olikin epäillyt ryhmänohjaajansa luottamusta joukkueen iskukykyyn, todellisuudessa kahden vuoden kypsyminen oli luonut joukkueen, jonka kuka tahansa vastustaja sai aliarvioida omalla kustannuksellaan.

Avausottelu meni vielä sopivaa ryhmitystä hakiessa – 2C kaatui toki 3–2 – mutta abien hegemoniaotteluun lähdettäessä roolitus oli kunnossa. Kenttä rullasi 13 kertaa, ja tie finaaliin oli avattu. (Siinä sivussa 2C ja 3B pelasivat pesishistorian ensimmäisen tasapelin kotiutuslyöntikisassa, mutta ei kerrota sääntörikkomusta Kallen luovaa sääntötulkintaa Jussille.)

Mutta riittäisikö 3A:n saumaton yhteispeli 2B:n konetta vastaan?

Epäilyksille ei enää ollut sijaa. Ulkopeli jatkui varmana – jälleen vuoropari nollille – ja sisäpeli toimi kuin liukuhihna Fordin tehtaalla. Tehokasta, määrätietoista, pysäyttämätöntä. Jokainen täytti paikkansa kiitettävästi, ja joukkue näytti kasvaneen metritolkulla. 7 juoksua lyötynä ja Jussi kuin puulla päähän lyötynä. Viimeiset rimpuilut 3A torjui eleettömästi, ja jo kesken vuoron Jussin oli myönnettävä totuus. Urheilumiehenä Jussi tunnistaa suuret mestarit sellaisia nähdessään.

Seuraavan vuoden pesäpallopokaali sijaitsee keskeisellä paikalla äikänluokassa – eikä sitä katsella kalmankalpein kasvoin.






Superfinaali meni toki opettajille. Olavi taktikoi vähän väärin.
Teksti: Jari, ikuisesti kiitollisena 3A:lle, jota ilman häntä ei kuulemma olisi
Kuvat: Vesku
Lähettänyt klo 2 kommenttia:

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Feel love in sLOVEnia

Terkui loveniast!
'
Reissumme Sloveniaan alkoi toukokuun 9.päivä, kun lensimme sen pääkaupunkiin Ljubljanaan, jossa yövyimme projektin ensimmäisen yön. Slovenia otti meidät vastaan sateella (onnenkyyneleitä?). Slovenian luonto muistutti hyvin paljon Suomea, lukuun ottamatta järjettömän isoja vuoria, jotka ympäröivät maisemaa. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme junalla Breziceen, joka on suurin piirtein Huittisten kokoinen kaupunki (Huittisissa ei kuitenkaan ole vuoristoa). Oppilaat asettuivat mukavasti host-perheisiin opettajien kirjautuessa sisään paikalliseen hotelliin. Toisille saattoi tulla jo pelko salmonellasta ensimmäisen illan aikana. Siltä kuitenkin selvittiin. 

Maanantai
Päivä alkoi projektimaiden esityksillä, jotka kiteyttivät projektin yritystoiminnan. Myöhemmin oppilaat pelailivat ulkopelejä noin 27 asteen helteessä, kun opettajat pääsivät ruokailemaan ja tapaamaan pormestarin (huomatkaa katkeruus). Tässä oli maanantai. 

Tiistai
Projektiporukka suuntasi kohti pääkaupunkia Ljubljanaa, jossa tutustuttiin nähtävyyksiin ryhmittäin. Tämän jälkeen suuntasimme Bled-järvelle, jossa pääsimme nauttimaan kauniista maisemista ja näimme myös Alppeja! Eräät oppilaat maistoivat myös paikallista herkkuherkkua (joku kakku).
#Bled-järvellä
Ryhmärämä Ljubljanassa
Keskiviikko
Oppilaat chillailivat koululla tehden ryhmätöitä mm. mainoksia, postikortteja ja nettisivuja opettajien paistatellessa päivää Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa (huomatkaa taas katkeruus). 


 Torstai
Vierailimme Krskossa Brestanica-nimisessä kirkossa sekä linnassa, jossa pääsimme suklaan valmistuksen saloihin. Janita alkoi harkita alan (ja koulun) vaihtoa. Oppilaat lähtivät valmistautumaan illan bileisiin opettajien jäädessä lounaalle linnaan (huomatkaa katkeruus).
Ilta oli viimeinen ennen kotiinlähtöä. Se huipentui iltamaan, johon kuului muun muassa illallinen, todistustenjako, tanssia ja hauskanpitoa. Robin raikui käytävillä ja Veskukin pääsi todistamaan tanssitaitojaan.

 Perjantai
Kotiinlähdön ja hyvästien aika. Sitä ennen kuitenkin nautimme ajastamme Slovenian suurimmassa kylpylässä Terme Catezissa. Suomen porukka suuntasi vielä takaisin Ljubljanaan.

 Lauantai
Ennen paluuta Suomeen ehdimme vielä vierailla Postojnan tippukiviluolissa, jossa bongasimme yli-innokkaita japanilaisturisteja ja näimme pari olmia terraariossa. Sitten lensimme takaisin Suomeen ja aloitimme uudestisyntyneinä koeviikon.

Slovenialaisista jäi hyvä kuva ystävällisinä ja vieraanvaraisina ihmisinä. Kaikesta katkeruudesta huolimatta viikko sisälsi paljon hyviä hetkiä. Saimme uusia ystäviä sekä pienen rusketuksen. Kun lähdimme, Sloveniassa satoi jälleen (surunkyyneleitä?).

Teksti: P&J
Kuvat: Piia, Jari ja Slovenian Uroš
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 30. toukokuuta 2015

"Täyden kympin lukio!"

Ilmassa saattoi aistia leijuvan tiettyä tunteellisuutta, kun Heidi Savolainen oli päättämässä uuden ylioppilaan puhetta. Moni lakitettu varmaankin havahtui ajattelemaan, että tässä tämä nyt sitten oli: ei enää Lalua, "täyden kympin lukiota", niin kuin Heidi kuvasi. 

Heidin näkemys viihtyisästä opinahjosta, jossa kukaan ei jää ulkopuolelle, oli arvatenkin monen ylioppilaan allekirjoitettavissa. Vaikka välillä koeviikot tuntuivat raskailta, Heidin mukaan ne eivät kuitenkaan ole ensimmäisenä Lalusta mieleen jääviä asioita. 

Lalusta jäävät hyvät muistot toivat jonkinlaista vastapainoa rehtorin Mäkisen puheeseen, jossa hän suomi suomalaisen koulutusjärjestelmän tilaa määrätietoisin, harkituin sanapainoin. Hänen mukaansa koulun olisi aika uudistua, sillä maailma on muuttunut niin paljon nykyisen koulusysteemin luomisesta viisi vuosikymmentä sitten. Tasa-arvoisesta koulutuksesta on pidettävä kiinni, mutta kuten Mäkinen muistutti, "tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa".

Siihen nähden olikin sopivaa, että riemuylioppilaan puheen pitänyt Kauko Tommila loi silmäyksen kouluaikoihin, jolloin nykyistä systeemiä oltiin luomassa. Tommila muistutti, kuinka tulevaisuuden maailma on uusien ylioppilaiden käsissä. 

Toivottavasti Lalu on antanut eväitä sen parantamiseen.


Entinen Turkin sulttaani, nykyinen ylioppilas Frans I.


Anni: kävelevä viisi ällää.

No joko?

Jo!



Teksti: Jari
Kuvat: Anu 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 29. toukokuuta 2015

AMSTERDAM

Kauan odotettu kansainvälisyyskurssilaisten matka häämötti jo edessä, kun puolipirteät opiskelijat ja opettajat starttasivat koulun pihasta torstaiaamuyöstä neljän aikaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkan aikana lentokentälle kuultiin jo niin väsyneitä juttuja, että tiedettiin niiden vain paranevan reissun myötä.
Amsterdamiin saavuimme jo hyvissä ajoin torstaina aamupäivästä. Ho(s)tellille päästyämme saimme loppupäivän vapaaksi ja sanoimme heipat opettajille seuraaviksi 48 tunniksi, koska he hävisivät yhtä nopeasti kuin Ismo kasinolle.
Vesku keräsi pisteet perjantaina ja näyttäytyi meille. Suuntana aamulla oli tiedekeskus Nemo, jonne Veskun pettämätön suuntavaisto (tai navigaattori) meidät johdatti. Odotukset Nemosta olivat yhtä korkealla, kuin Huuhkajilla EM-karsintojen alla, mutta valitettavasti lopputulos oli kutakuinkin sama. Nemo osoittautui suureksi leikkikentäksi, eikä edes kultaista nuoruutta etsimässä ollut Vesku innostunut tiedekeskuksen härpäkkeistä. Suurin osa ajasta kuluikin kahvilaterassilla, jonka auringonpaisteessa haaveiltiin jo kesän rusketusrajoista.
Unohdettuamme jo lopun opettajaseurueen juttujen ja vitsien laadukkuuden, pääsimme taas illalla viettämään laatu-aikaa heidän kanssaan ja osoitteena oli punaisten lyhtyjen alue. Petteri näytti tuntevan alueen, kuin omat taskunsa ja johdattikin meitä tällä houkutuksia pursuavalla alueella upealla määrätietoisuudellaan.



Lauantaina oli vuorossa oppilaiden oma päivä. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme vahakabinetti Madame Tussaudsiin, johon oli ikuistettuna julkisuuden hahmoja Jennifer Lopezista Lionel Messiin. Päivään jatkui myöhemmin päivällä kanaalikierroksella, joka avasi meille Amsterdamia täysin uudesta perspektiivistä. Huikeasta risteilystä (tai kiinalaisvanhuksen värikkäästä lippisvalinnasta) hullaantuneena Herkkokin meinasi jättää reppunsa paattiin. Oppilaiden päivä päättyi tähän, ja seuraavaa havaintoa opettajista saatiin taas odottaa seuraavaan aamuun. Kuitenkin kuulopuheiden mukaan joku nimeltä mainitsematon pohjoisen poika oli tehnyt paikallisille harvinaisen selväksi, mikä jääkiekkojoukkue marssi Suomen mestariksi tänä keväänä.


Sunnuntai kului shoppaillessa ja matkamuistojen sekä tuliaisten hankinnassa. Kun suurin osa porukastamme oli saaneet uudet Niken kengät jalkaansa, suuntasimme kohti lentokenttää ja jätimme hyvästit Amsterdamille. Lentokentälläkään ei ongelmilta vältytty ylibuukkauksien takia, mutta loppujen lopuksi koko porukkamme saatiin mahdutettua lentokoneeseen, Petteri tietenkin bisnesluokkaan nauttimaan shampanjasta, kolmen ruokalajin illallisesta ja lentoemännistä. Yöllä saavuimme takaisin Huittisiin ja vähien unien jälkeen pääsimme takaisin rakastamaamme opinahjoon, yhtä huikeaa kokemusta rikkaampana. Amsterdam oli todellakin näkemisen arvoinen.



- KVK
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

KV-kurssilaisten päivä Helsingissä





Lauantaiaamuna linja-auto täynnä reippaita ja innokkaita kansainvälisyyskurssilaisia lähti Huittisten linja-autoasemalta kohti Helsingissä järjestettävä maailma kylässä -festivaalia. Sää ei näyttänyt aamulla hirveän suotuisalta ja matkaan lähdettiinkin sadevarustuksen kera. Veskun onneksi sää kuitenkin oli huomattavasti parantunut Helsinkiin saavuttaessa, sillä hän onnistui hukkaamaan sateenvarjonsa jo heti reissun alkumetreillä.
Päivän ensimmäinen ja haastavin tehtävä paljastui jo Kampissa. Kaikki alkoi siitä, kun koko poppoon oli päästävä vessaan. Anun kassista löysimme euron, jolla oli tarkoitus aukaista maksullisen vessan lukko. Epäonneksemme euro kuitenkin jumittui oveen ja Anun ryhdyttäessä vastatoimiin, saimme osaksemme paljon katseita. Sanotaanko vaikka niin, ettei  toimintaamme katsottu hyvällä. Kyseenalaiseltahan se näytti, mutta tarkoitusperät olivat joka tapauksessa täysin oikeutettuja!
Alussa fiilistelimme hetken afrikkalaista etnistä musiikkia.

 Musiikista virtaa saaneena lähdimme kuuntelemaan haastatteluja, joiden tarkoitus oli opettaa meille vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Aina ei kuitenkaan saa mitä tilaa, ja päädyimmekin kuuntelemaan kokemuksia Vantaan marttakerhon toiminnasta. Kun opettajat vihdoin hyväksyivät karun totuuden, saimme hieman extra vapaa-aikaa käytettäväksi festarialueella kiertelyyn.
Marttakerhon kokemuksia oltiin tultu kuuntelemaan sankoin joukoin..

Seuraavaksi ohjelmassa oli varmasti jokaisen suosikki, nimittäin tustuminen festarimättöön. Alueella oli valtava määrä eri maiden ruokaa tarjoavia kojuja ja valinnanvaraa oli paljon. Petterin ruokakokemuksien avartamis kehotuksesta huolimatta suurin osa päätyi entuudesta tuttuun nuudeliin ja kanaan. Puolustukseksi voisi kuitenkin sanoa, että olihan se edes burmalaista…
...myös tikuilla syöminen onnistui joiltakin.

Jälleen luvassa oli hiukan vapaa-aikaa festarialueella, jolloin kiertelimme ympäri aluetta kojuja katsellen ja näimme jopa vilauksen Jannan esityksestä. 
Ilmainen kahvitarjoilu houkutti ainakin opettajia.



Tämä mies oli ainakin rehellinen. Mahtaisiko moinen onnistua Huittisissa?

 Viimeisenä ohjelmana oli vielä toinen haastattelu, jossa käsiteltiin muun muassa tasa-arvoa ja maahanmuuttoa. Petterille sai aiheesta nopeasti tarpeekseen, sillä pian hän ilmoittikin lähtevänsä Tallinnaan. Pian meille muillekkin kuitenkin koitti vapaus ja hajaannuimme ympäri Helsinkiä. Oppilaat suuntasivatkin suoraan shoppailemaan, Veskusta ja Anusta ei tietoa. 
Shoppailun jälkeen avarsimme ruokakokemuksiamme hiukan lisää ja söimme perinteisen Hesburgerin sijasta Burger Kingissä. Kurssilaiset lähtivät kuka milläkin kyydillä kotiin, mutta pieni joukko onnekseen sattui samaan linja-autoon Veskun ja Anun kanssa. Paluumatka sujui jutustelun merkeissä nopeasti ja väsyneet, mutta tyytyväiset kurssilaiset pääsivät onnellisesti kotiin.

  Alina ja Anniina / KVK
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 28. toukokuuta 2015

Temppu ja kuinka se tehdään

Mestari on kuollut, eläköön mestari! Lalun jalkapallomestaruus siirtyi 2A:lta 1B:lle kuin lahjusraha FIFA:n herrojen tilille: yllättäen, pyytämättä ja suhmuroinnin seurauksena.

Päivähän alkoi sillä, että eräs nimeltä mainitsematon matematiikan lehtori, jonka etunimi alkaa Jussilla ja jonka sukunimi päättyy Marttilaan, salamyhkäinen hymynkare suupielissään ilmoitti kakkosten matikankokeen venyvän aikataulusta. Tämän revisionistisen provokaation seurauksena kakkoset tipahtelivat kentälle milloin sattuivat. 2A:n ryhmänohjaaja kuitenkin iski takaisin aloittamalla psyykkauksen...
...ja provosoitu 2A vastasi huutoon ottamalla 4-0-voiton 2B:stä. Lataus kantoi lopulta lohkovoittoon asti, kun abit kaatuivat dramaattisten vaiheiden jälkeen 2-1, vaikka abit olivat kaivaneet kentälle jopa itse haudankaivajan kesken työpäivän ja löytäneet naftaliinista miehen, jonka edellinen kurssisuoritus taitaa olla parin vuoden takaa.
Samaan aikaan toisaalla viaton matematiikan lehtori 1B-joukkoineen eteni voitosta voittoon: 1A kukistui 3-2 (tappio oli tiettävästi Petterin ensimmäinen jalkapallossa) ja 1C 4-2. Pronssiottelussa 1A pyöritteli abit kumoon, mutta maailmanlaajuisen, monisatamiljoonaisen tv-yleisön huomio oli jo finaalissa...
...josta ei sitten oikeastaan kerrottavaa olekaan. 3-2 vissiin päättyi. Oli siinä jokunen maalipaikka. Ja yritystä. No, kunnia sille jolle se kuuluu: 1B oli puolustavia mestareita parempi, vaikka sillä olikin oma ristinsä kannettavanaan.
Saamiemme tietojen mukaan 2A:n ryhmänohjaaja aikoo kantaa vastuunsa tappioon ja harkitsee vakavasti eroamista. "Se on tulos tai ulos", hänen kuultiin jupisevan lehdistötilaisuudessa. Näinköhän "kultainen sukupolvi" on tiensä päässä?

Sitten oli vielä jäljellä muuan muodollisuus.
1-0. Mutta ehkä vielä jonakin päivänä...

Teksti: JE
Twiitit kuvineen: NN (?)
Lähettänyt klo 5 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)