Aallon harjalla!

 

Riilin ennakkotehtävässä kaikki neljä joukkuetta (Innovaattorit, Potentia, Tsunami ja Cool Covers) tekivät tiimistään esittelyvideon ja Tsunami lähetti Lauttakylän lukiolle terveiset aallon harjalta, katsotaan miten kävi!

Kisaan lähtiessämme emme kokeneet paineita, sillä onhan koulumme ja varsinkin eräs tohtorimme hyvin vaatimatonta sorttia. Tälläisten odotusten valossa kisaan lähteminen ei tietenkään tuottanut minkäänlaisia paineita lukion joukkueille Innovaattoreille (Henrik,  Josefiina, Lasse, Minka, Veera) ja Potentialle (Eveliina, Heidi, Marko, Petteri, Terhi). Niimpä lähdimme ensimmäiseen tehtävään nöyrin mielin ja positiivisesti yllättyen päädyimme neljän parhaan joukkoon (neljästä joukkueesta) kokonaismyynnissä sijoille kolme ja neljä. Tehtävänä oli myydä keilahallilta mainos näkyvyyttä keilaratojen yläpuolella oleviin mainostauluihin, sekä keilailu & ruokailu paketteja. Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä yrityskurssin kassaan kilahti 10% provikka myydyistä keila & ruokailu paketeista.

Lähdimme seuraavaan tehtävään jälleen ilman suurempia paineita. Tehtävänä oli ostaa määrätyt tuotteet mahdollisimman halvalla (lyijytäytekynä, autonpesu, hieronta, boxerit, kahvi & munkki, tyyny, patterit).  Tällä kertaa tulosta syntyi ja voittajaksi selviytyi ylivoimaisesti Innovaattorit.  Luovilla ratkaisuilla tuotteiden loppu hinnaksi tuli 9.15€. Seuraava tehtävä oli luoda markkinointisuunnitelma uimahallille. Tavoitteena oli kasvattaa mahdollisimman paljon nuorten kävijämäärää uimahallissa, kuten kaikki tiedämme uimahallimme vetää nuoria ylivoimaisesti varsinkin perjantai iltaisin ja siksi tehtävässä ei ollutkaan juuri haastetta. Lopulta voittajaksi selviytyi Cool Covers.

 Pelko seuraavasta yrityskurssin kokouksesta alkoi pyöriä mielessä, kun Cool Covers oli voittanut kaksi kolmesta aikaisemmasta kilpailusta. Viimeinen ja ratkaiseva tehtävä oli myydä Kesportin ja Kirjakaupan tuotteita Riilin Pop – Up kaupassa kaarevassa talossa kahden päivän ajan. Liikkeiden ja myyntipaikkojen arpomisen jälkeen ryhmät saivat lähteä edustamastaan kaupastaan tuotteita tuhannella eurolla. Potentia luotti Kesportin sukkien ja juomapullojen, sekä naisten ostohalun voimaan ja näin kojulta jätettiin miesten vaatteet valitsematta. Innovaattorit saivat Kirjakaupan ja vetonaulaksi osoittautuivat ahkerat lukiolaisemme, jotka ostivat muun muassa koepaperit loppuun. Taustatukea saimme myös opettajilta, joita hiilostimme ostamaan tuotteita viimeiseen asti. Tehtävästä lukiolle irtosi kaksoisvoitto, sekä Kirjakaupan ja Kesportin puolelta. Palkinnoksi molempien joukkueen jäsenet saivat edustamastaan liikkeestä lahjakortin.

Jotakin osviittaa koko kilpailun voitosta voimme nähdä jo osakilpailun tuloksissa, joissa Innovaattorit voittivat kaksi kisaa neljästä, sekä palkittiin kolmesti. Myös Potentia suoriutui viimeisestä tehtävästä voittajana ja sai erityismaininnan huolellisesta kirjanpidosta. Viimeiset hetket olivat kuitenkin jännittäviä ja ennen voittajan julistamista jopa allekirjoittaneille iski pelko Hayon mahdollisista voittomahdollisuuksista.  Helpotus oli kuitenkin suuri, kun tulosten julkistamisessa voittajaksi selviytyi Innovaattorit ja lukio säilytti maineensa, eikä vaatimatton tohtorimmekaan tarvinnut moittia sijoituksista seuraavassa kokouksessa. Monien onnitteluiden ja lehtikuvausten jälkeen siirryimme jatkoille keilahallille, jossa meitä odotti lämmin ateria ja keilaus.

 Jatkojenjatkoja päätimme vielä viettää Yrityskurssin kesken illalla. Opettajan yllätys jatkojenjatkojenjatkoja vietettiin vielä seuravaassa yrityskurssin kokouksessa, joista ­­­­­­Herodotoksen luokkaan muistoksi jäivät kaapin päälle Petteri Mertalan uusi mehulasi, sekä seinälle palkintoshekki. Terveisiä Hayolle aallon harjalta!

                                                                                                      Teksti: Henrik ja Petteri

Hrvatska, viisi naista ja koijari!

Ottakaamme mallia auktoriteeteistamme ja todetkaamme, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Jos et kuitenkaan jaksa lukea koko juttua, matka on tiivistetty lopussa viiteen pääkohtaan. Nauttikaa kuvientäyteisestä blogi-kirjoituksesta.

YES-projektin toiseksi viimeinen matka starttasi vähillä yöunilla ja tummilla silmänalusilla linja-autoasemalta torstaiyönä kaksi reikä reikä. Viisi niin sanottua naista, Eveliina M, Essi, Terhi, Eveliina J ja Anu nousivat pahaatietämättään matkalleen, Saksan kautta kotkan vaanimaan Kroatiaan. Jari päätyi viisaaseen ratkaisuun ja liittyi joukkioomme vasta lentokentällä. Ensimmäisenä päivänä Saksassa, Munchenissä, Jari määräsi reissun laidan viemällä helmaväen perinteikkääseen ravintolaan. Siitä se kaikki sitten lähti. Vaikka päivät kuluivat, vähät yöunet sekä tummat silmänaluset pysyivät, varsinkin Jarilla. 

Tytöt sai vihiä wifistä.

Kunnes Saksan maalta selvittiin oli Kroatia kaikille mysteeri (ainakin meille oppilaille). Kroatian ensivaikutelma oli erittäin hyvä, varsinkin kun hoksasimme luksushotellimme Kroatian pääkaupungissa, Zagrebissa. Tosin ei se ylellisyys vaan Wi-fi! Vai mitä Eve? Vaikka mafiosotäyteisen lentomatkan jälkeen, me tytöt emme saaneet pidettyä silmiä auki, lähdimme yhdessä syömään erittäin maukasta pitsaa yhdessä Ivanan ja muiden aivan riemakkaiden ihmisten kanssa. Loppuilta päättyi lyhyeen osan reissaajien suolanpuutteeseen. 

Museum of Broken Relationships

Zagreb tarjosi meille naisille stressiä purkavaa shoppailua, yhdessä oloa sekä joillekkin (Essille) unohtumattoman vuoristoratakokemuksen. Pelinkovacin puhalluksen täyteinen Zagreb jäi erityisesti mieleen Anun pakollisista taidemuseoista ja Jarin (järjettömästä pakkomielteestä) intohimonkohteesta, sateisesta potkupallomatsista, josta me kauniimmat osapuolet hiippailimme syömään jättäen heikomman osapuolen yksin katsomoon. Zagrebista löytyi yksi museo, mikä ansaitsi ryhmämme kehut! Museum of Broken Relationships, jossa oli tarinoita särkyneistä suhteista ja niihin muistona esine.

Sateinen jalkkisottelu, hyh

Koulun oma juustotehdas ! No kidding

Zagrebista bussimatka Karlovaciin oli nukkumisen ja jännityksen sekamelska. Kaikkia jännitti seuraavan viikon majoittuminen. Erityisesti Jaria, joka jo tiesi huonetoverinsa olevan Anu. Sunnuntai-iltana kaikki kuitenkin oli kohdillaan ja monet totuttelivat jo uuteen kulttuuriin, joka muuten iskostui melko hyvin jokaiseen. 

Pahoittelut Eve, mutta kouluruokailussa pihvi!

Maanantai-päivän tehtävänä oli esitellä itsensä sekä koulua. Powerpoint-esityksiä hyödyntämättä, oppilaat selvisivät hienosti esittelystä. NOT! Ensimmäinen päivä kului tutustuen ryhmäläisiin. Saimme nauttia Karlovacin historiasta kansalaisten henkilökohtaisesta näkökulmasta. Rispektiä Hvartskalle ja parille kovalle tyypille, jotka joutuivat läpi käymään kauheksia, joita me emme osaisi edes kuvitella. Kiertelimme sotamuseon, luostarin sekä sodan nähneen ympäristön. Luodin reiät seinissä ja krusifiksissä, hylätyt talot ja kadotetut vuodet pysäyttivät hetkeksi. Kuitenkin show must go on ja niin edelleen. Illalla ohjelmassa oli kulttuuria kulttuurin täydeltä. 

Tervetuliasseremonia - perinteistä kroatialaista tanssahtelua!

Tiistaina saimme vihdoin jotakin projektiin liittyvää tehtävää, josta me, erityisen mahtavat oppilaat, selvisimme loistavasti. Sähköisen materiaalin avulla olimme edelläkävijöitä muiden vielä piirrellessä paperille. Ajattelimme, että oli parempi lukea suoraan Jarin iPadiltä kuin paperilta. Iltapäivällä menimme kaupunkikierrokselle, jossa meitä opasti mukava nainen (ainoa syy palata Kroatiaan) sekä aivan IHANA pappa, joka tykkäsi Skittleseistä. :) Iltaa vietettiin yhdessä paikallisessa ravintolassa. Karnevaaleihin pukeutuneet paikalliset hämmästyttivät meitä muukalaisia suuresti.  

Team Finland peittoaa muut ylivoimaisesti. Paitsi yhden. 

Keskiviikkona mitattiin minkä maan edustajilla on eniten voimaa, älykkyyttä sekä voitonhimoa. Luvassa oli siis perinteistä pussihyppelyä, mehunjuontia sekä ilmapallojen puhkauttamista(?). Olosuhteisiin nähden Suomineidot pärjäsivät hyvin erityisesti köydenvedossa, jossa leidit nauttivat yleisön kannatuksesta häviten vain yhdelle (miesvoittoiselle) maalle. Joillekin tosin häviäminen oli liikaa eikä Jarikaan ollut enää täysin tyyni mies. Pääsimme iltapäivästi uimaan muutaman tunnin matkan päässä olevaan kylpylään. Osa ui, osa nautti hieronnasta ja osa kiersi katsoen paikallisten toimintaa. Kauniissa vuoristossa sijainnut kylpylä, antoi Jarille omaa aikaa kootakseen taas itsetuntonsa rippeet, joita matkan varrelta oli vielä jäljellä. Kylpylän jälkeen menimme mukamas Kroatian parhaimpaan pizzeriaan, jossa Jari sai vapaat kädet yhteisten pizzatäytteiden valitsemiseen. Jotenkin se Jari onnistui valitsemaan koko listalta pahimman pizzan, sardiinipizzan, joka menestyi vain Eve M:n ja Anun suussa. Viimeinen ilta host-perheissä toi jollekin ilonkyyneleitä ja toisille surunkyyneleitä. Tosin perinne jatkui kyynelistä huolimatta.

Sardiinipitsa ja sardiinit

Torstai-aamuna suuntana oli upea kansallispuisto, josta ainakin Jari innostui. Sateinen, viileä päivä patikoiden vesiputouksilta kohti päämäärää antoi lisävirtaa viimeistä iltaa varten. Pitkän, hulvattoman hauskan patikoinnin jälkeen kohteena oli pieni, upea rannikkokohde: Selce. Majoittuminen oli hostellissa ja nälkäsinä saimme kolmen ruokalajin ruoan. Elämäänsä kyllästyneet, viiniä siemailevat tarjoilijat toivat pöytään kattilan. Alkuruoaksi oli jotakin lientä kera sattumusten, luultavasti muroja sisältäen. Onneksi kuitenkin saimme pääruoaksi pehmeitä ranskalaisia kuivikkaan possunfileen kanssa, jossa ketsuppi oli makuhermoja hivelevänä kastikkeena. Puhumattakaan salaatin tuoreudesta. Onneksi jälkiruoka pelasti; säilykeananasta koiranruokakupista. Niin sanottu viimeinen ateria ei onneksi jäänyt viimeiseksi. Ilta jatkui karaoken ja tanssin merkeissä. Alle 12-asteinen Adrianmeri oli niin houkutteleva, että muutamat suomalaiset päättivät sen kokeilla Anun päähänpistosta, kahdesti. Aivan hurjan hauska viimeinen ilta päättyi yön vähän suuremmilla tunneilla.

Mittasuhteita kaivatessa tsekatkaa vesiputouksen päältä kirkko

Adrian meri kaikessa kauneudessaan aamulla

Perjantai-aamuna herätys seitsemältä ei hymyilyttänyt ketään meistä suomalaisista. Aamupalan sekä kimpsujen ja kampsujen keräämisen jälkeen voitiin suunnata Karlovaciin. Erittäin surullisten hyvästelyjen ja Zagrebiin kyyditsevän privatekyydin jälkeen ilo alkoi näkyä väsyneiden blondien silmissä, kännykät ilmoitti tunnin mittaisesta ilmaisesti wi-fistä. Zagrebista lennettiin Saksan Frankfurtiin, jossa keskustaan meidät johti itse saksankielen taitaja. (KALLE voi erityisesti kiinnittää tähän kohtaan huomion!) Jari vei leidit syömään kattoravintolaan, josta oli upeat näkymät Frankfurtiin. Siinä tytöt sitten ihasteli ja Jari punasteli. Frankfurtin lento Helsinkiin oli täynnä yllätyksiä ainakin poistuessa koneesta; kapteeni oli ollut tajuton puolet lennosta. Helsingin lentokentällä hyvin ristiriitaisin tuntein Jarikin pääsi, omin sanoin kuvaillen vihdoin, eroon naisista suunnaten Turkuun jättäen naiset Huittista kohti menevään linja-autoon. Lauantai aamuyöllä kotiin päästyään ei voinut olla onnellisempi.

Vielä teille laiskoille tiivistettynä teksti: 

1. Einer für alle, alle für einen. 
2. MÄÄ EN KESTÄ!! Herranjumala !! 
3. Keisari sekä hänen Kotkansa (vai toisinpäin?)
4. Suolalle sekä sitruunalle 
5. Pyrimme rakentamaan reissumme sanonnan YOLO( =You Only Live Once) ympärille, mutta kyllä meillä on sellainen olo, että Jari on kuin uudestisyntynyt. 

Iloinen Jari puistossa

Teksti: Eveliina J. ja Essi

Kuvat: HEI Jari & Antsku

Matkalla median maailmassa

Lukion mediakurssi järjesti matkan Tampereelle 20. maaliskuuta. Matkaan lähdettiin vasta toisen tunnin jälkeen, joten saatiin nauttia vielä meidän opinahjon lahjoista. Matka meni rattoisasti ja odotus oli korkealla. Saavuttuamme Keskustorin laitaan, matkamme suunta oli kohti punatiilistä, maltillista arkkitehtuuria noudattavaa Finlaysonia. Siellä saavuimme Aamulehden toimitukseen, jossa saimme kiinnostavaa, innoittavaa informaatiota liittyen Aamulehteen ja toimittajan ammattiin. Pelattiin kiinnostavaa ja melko helppoa tietovisaa liittyen lehteen, vihreän joukkueen dominoidessa koko pelin ajan, niin parhaaksi tietäjäksi nousi itse opettajamme Nina (toim. huom. HÄÄ HÄÄ!)

Aamulehdessä

Aamulehden jälkeen siirryimme mediamuseo Rupriikkiin. Tällainen museo oli monen mieleen, oli paljon tehtävää, näprättävää ja katseltavaa. Sai morsettaa, kirjoittaa, pelata, museo missä sai koskea. Päästiin näkemään kirjallisuuden syntyä suomessa ja siitä vielä nykyajan jokapäiväiseen mediaan. Kun tehtäväpaperi oli tunnollisesti joidenkin osalta täytetty, niin kiireisimmät lähtivät nopeasti viettämään omaa vapaa-aikaansa minne itse halusi. 

Poijjaat ihmettelee

Twitter-mestari tutustuu jo museoituneeseen tapaan viestittää.

Ryhmän tuotoksia

Essi kokeili soittamista pöyritettävällä puhelimella.

Kun shoppailunälkä ja se perinteisempi nälkä oli taltutettu, niin oli aika jo lähteä Tohloppiin Ylen tiloihin. Ohjattu kierros alkoi loistavasti, kun saatiin upeat julisteet ihan omaksemme. Kun kierros pääsi alkuun, niin pääsimme näkemään heti hienon metsämaiseman jossa kuvataan uutta sarjaa nimeltä ”Närpiäiset”, käsityön jälki oli upea. Sen jälkeen saimme nähdä näitä erikoisia vempaimia joilla koko ohjelman tekoa ohjataan. Saimme nähdä monia hienoja lavasteita ja nautiskella Galaxin säkkituoleista. Meille näytettiin ja kerrottiin minkälaisiin hommiin maskeeraaja ja puvustaja voi joutua työssään.

 Sen jälkeen suuntasimme bussin nokan kohti Huittista tyytyväisinä tiedon antiin mitä me saimme tältä retkeltä. Itse allekirjoittajaa harmitti suunnattomasti, vain ettei päässyt tapaamaan lapsuuden idolia. Ransu on mind forever!  

Närpiäisten lavasteet

Täysin uudistettu kuvausohjaamo

Joonas pääsi pääpaikalle

Galaxin lavasteet

Sama

Kaikkeen nekin päänsä laittaa

Hyvin vanha kassakone

Yleltä löytyy kaikkea

Essi testaa kuvaustaitojaan

The Green Room

Teksti Arttu
Kuvat Nina

Käyttöopas Kroatiaan

Kuvitelkaa, että Suomi kuuluisi vuosisatoja Ruotsiin ja Venäjään. Aikansa vallanpitäjiä ihmeteltyään suomalaiset jatkaisivat niukkaa arkeaan, kitisisivät epäreiluudesta ja kadehtien tahkoaisivat aina hiukan ruotsalaisia jäljessä.

Sitten Suomi itsenäistyisi, ja suomalaiset olisivat toiveikkaita ja ylpeitä. Paavo Nurmi juoksisi Suomen maailmankartalle, ja sodan käytyään suomalaiset pystyttäisivät Helsingin keskustaan patsaan, jossa tärkeä mies ratsastaa hevosella.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset kuitenkin lakkaisivat kiihkoamasta, liittyisivät Euroopan unioniin rikastumaan, kitisisivät epäreiluudesta ja kadehtien tahkoaisivat aina hiukan ruotsalaisia jäljessä.

Mutta hetkinen: eikö kuulostakin jotenkin todelliselta? Ihmekös tuo: osapuilleen tuollainen historia on 4,5 miljoonan asukkaan Kroatialla, jossa Lauttakylän lukion Comenius-iskuryhmä vieraili. Opiskelijanäkemyksellistä raporttia odotellessa tarjolla on pieni käyttöopas Hrvatskaan.

Kroatia kuului vuosisatoja Itävaltaan ja vuosikymmeniä Euroopan lähihistorian eripuraisimpaan valtiorakennelmaan nimeltä Jugoslavia. Aikansa yhteiseloa serbien, bosniakkien, sloveenien, montenegrolaisten ja makedonialaisten kanssa ihmeteltyään kroaatit jatkoivat niukkaa arkeaan, kitisivät serbien epäreiluudesta ja kadehtien tahkosivat aina hiukan keskieurooppalaisia jäljessä. Sitten kroaattien kravatit alkoivat kiristää entisestään. (Tiesittehän, että kravatti on kroatialainen keksintö?)

Baani Josip Jelacic, Kroatian Mannerheim

Kroatia soti itsenäisyydestään 1991–1995, ja siitä tuli Euroopan kansallismielisimpiä maita. Toiveikkaat ja ylpeät kroaatit voittivat jalkapallon MM-pronssia 1998 ja pystyttivät Zagrebin keskustaan patsaan, jossa tärkeä mies ratsastaa hevosella. Sittemmin he ovat vähentäneet kiihkoamista, liittyneet Euroopan unioniin rikastuakseen, kitisseet poliitikkojen epäreiluudesta ja kadehtien tahkonneet keskieurooppalaisia jäljessä.

Kroatiasta on vaikea saada kiinni. Luonnonkaunista maata vaivaa sekava politiikka, talouskriisi ja historia. Zagreb näyttää ihan tavalliselta eurooppalaiselta pääkaupungilta, mutta pääkaupungit ylipäänsä eivät oikein kerro, millainen maa on. (Zagreb on paremminkin muistomerkki Itävalta-Unkarista ja sosialismista, ja kuten suunnilleen kaikki kaupungit ex-itäblokissa se saa miettimään, miltä Eurooppa näyttäisi ilman sosialismin perintöä.) Myös aiemmin käymissäni Dubrovnikissa ja Splitissä sota on siivottu pois silmistä, mutta tämän matkan vierailukohteessamme Karlovacissa jäljet näkyvät edelleen. Kaupunki sijaitsee strategisesti tärkeällä kaistaleella keskellä Kroatiaa, minkä vuoksi serbit moukaroivat sitä. 

Dubravko Halovanic kertoi Karlovacin historiasta - ja tytöt kuuntelivat!

”Häviäminen ei ollut vaihtoehto, ei sitä voinut ajatellakaan. Muuten ei olisi Kroatiaa”, kertoi puolustusta johtanut komentaja Dubravko Halovanic – sympaattinen mies muuten – Karlovacin sotamuseossa. Ei varmaankaan ollut sattumaa, että heti ensimmäisenä päivänä meidät vietiin sinne. Kukaan ei sanonut sitä ääneen, mutta paikan yllä leijui This is Croatia -henki. Neli-viisikymppiset sotaveteraanit muistelivat, ja oppaankin silmissä oli havaittavissa kyyneliä, kun kalpeakasvoinen nainen kertoi kokemuksistaan rintamalla. Naisen kasvoista näkyi, mitä sota tekee ihmiselle.

Näissä kasvoissa näkyy sota.

Karlovacin sotamuseon kalustoa arveluttavissa käsissä.

Domovinski rat (”Homeland war”) on Kroatiassa edelleen arka aihe. Eri osapuolten teot ovat ainakin joiltain osin kiistanalaisia, ja oikeutta on käyty vuosia Haagin sotarikostuomioistuimessa. Esimerkki: Kroatiassa näkee graffiteja ja julisteita, joissa puolustetaan kenraali Ante Gotovinaa. Monille kroaateille hän on sankari, serbeille sotarikollinen. Sama kuvio toimii tietysti toisinpäinkin ja kertoo jotain Jugoslavia hajoamissotien monimutkaisuudesta.

Toisaalta ihmiset haluavat mennä eteenpäin ja vakuuttelevat, että suhteet Serbiaan ovat normalisoituneet. Näistä lähtökohdista ei ole helppoa rakentaa maata, mutta ylpeitä siitä kroaatit joka tapauksessa ovat. Ja jos joku kuvittelee, ettei historiaa tarvitse tuntea, menköön Kroatiaan. Historiaa tuntematon ei voi mitenkään ymmärtää tätä maata.

Graffiti Kroatian tapaan. Vukovarin kaupungin puolustamisesta tuli sodan symboli.

Kun Kroatia ajautui sotaan, Dinamo Zagrebin kovimmat fanit lähtivät etulinjaan.

Teksti ja kuvat: Jari

Huiden Survival Kit!

Pitkään kansainvälisyyskurssille pakollisen blogikirjoituksen aihetta pohdittuamme päädyimme ajelehtimaan Madventuresin sivuille. Sieltä löysimme eräänlaisen survival pack –varustelistan, jonka avulla ”pitäisi selvitä melkein missä tahansa mukavasti”. Otimme haasteen vastaan, ja päätimme soveltaa osaa tarvikkeista ääriolosuhteisiin – Huittisten vaihteleviin oloihin. Kahtena ulkopaikkakuntalaisena voinemmekin näin ollen kertoa täysin objektiivisesti, mitä kaikkea tarvitseekaan selvitäkseen edes lyhyemmästä matkasta Huidessa.

Päiväreppu tai olkalaukku - Kaikki oleellinen kerralla mukana – helppo vaihtaa kaupungin kulttuurikierrokselta yöelämään sopivaksi!

Makuupussi – Hyödyllinen varuste, jos haluat päästä kokemaan rentouttavan yön penkillä tai jopa ojan pohjalla nukkuen. Ei toki välttämätön, jos haluat tutustua perisuomalaiseen nukkumistapaan aivan ruohonjuuritasolta. Makuupussi on kätevä myös silloin, jos haluat olla paikallisen kebabbilan päivän ensimmäinen asiakas: suuren suosion vuoksi jonotus voi joskus vaatia yön viettämistä ruokapaikan terassilla.

Riippumatto – On hieno ajatus uinua viidakossa vuode eksoottisiin puihin kiinnitettyinä, mutta paikallistasolla riippumaton voi kiinnittää vaikkapa liikenneympyrässä patsaan ja katulampun väliin ja näin ollen koisia kulttuurimonumentin keskiössä.

Taskulamppu – Joskus pitkälle venähtäneen sekeilyn jälkeen yö ja pimeys saattavat yllättää ajankulun menettäneen bilehileen. Taskulamppu on oiva väline, kun yrittää löytää autonsa ”satojen” samanlaisten joukosta. Jos auto ei jostain syystä olekaan sopiva kulkuväline, on turvauduttava omiin (tai toisen) jalkoihin. Taskulampun avulla pystyy myös tarvittaessa morsettamaan.

Fleece-takki – Kun on käveltävä kylmässä yössä grilliltä makkaraperunoiden jälkeen kotiin, voi säästyä paleltumiskuolemalta – näillä extreme-alueilla ei nautita paikallisbussien luksuksesta.

Munalukko – Huidessa pyöräily on hyvin yleistä, ja joillakin oman pyörän katoaminen saattaa joissakin valitettavissa tilanteissa estää esim. töihin tai kouluun pääsemisen. Tällaisen erittäin kamalan ja harmittavan tilanteen estämiseksi munalukon käyttö pyörässä on erittäin suositeltavaa. Sitä voidaan oikeastaan suositella moniin muihinkin tilanteisiin: jos esimerkiksi haluat lukita uuden, omasta mielestäsi upean, autosi avaimet varmaan paikkaan tai haluat varmistaa eväidesi koskemattomuuden.

Jalkineet – Kumpparit ovat vuodesta toiseen in. Ne jalassa olet aina valmis hyppäämään läheiseen puskaan poimimaan marjoja!

Lantiomallinen rahavyö – Madventuresin mukaan tilaa on oltava passille, lentolipuille, korteille ja ”isoille hilloille”. Huittisissa riittänee, että mukana on jonkinlaiset henkkarit, alekuponki lähimpään rautakauppaan ja pari kolikkoa. Vyölaukun paras puoli on kuitenkin sen ikuinen tyylikkyys.

Sandaalit – Arskan (ei Schwarzeneggerin vaan auringon) esiintyessä pari kertaa vuodessa on kivempi tallustaa valkoisiin tennissukkiin verhotut varpaat sandaaleissa kuin talvitöppösissä. ”Socks in sandals” on lisäksi Huittisten alueella vuodesta toiseen villitsevä muoti-ilmiö.

Roudarinteippiä – Kuuluisa jesari pelastaa tilanteesta kuin tilanteesta. Haluatko hiljentää matkatoverin? Onnistuu. Pitääkö rakentaa äkkiä sateensuoja muutamien oksien varaan? Ei hätää. Hajosiko matkalaukku? Ja taas pysyy kasassa. Vai tuliko bemarin kylkeen ikävä naarmu? Eipä näy enää!

MP3-soitin – Matkamusiikki luo tunnelmaa juhannuksena metsissä rämpiessä. Vaihtoehtoisesti laittamalla napit korviin voi myös välttyä muiden kanssa kommunikoimiselta.

Alkuperäisempi ja kattavampi lista löytyy täältä: http://www.madventures.tv/fi/downloads/KSO_sivut_80-81.pdf

Terhi & Reetta