Lukiomessut 2013

Lauttakylän lukion ensimmäiset messut pidettiin keskiviikkona 30.10.2013. Ovet olivat avoimet kaikille ja väkeä tulikin useampi sata. Ala-aulassa vieraita odotti bändimme ja info-piste. Musiikista vastasivat Jonne Soukola, Sampo Wiik ja Joona Lintunen. Vieraina oli peruskoululaisia aina Lauttakylän koulun kakkosluokkalaisista Pellonpuiston ysiluokkalaisiin opettajineen ja oppilaiden vanhempia.

Bändi soitti hyvin, vaikka basisti katosikin tuon tuosta...

Oppilaat ja opettajat toimivat eri pisteillä ja ohjasivat vieraitamme sekä kertoivat millaista lukiossa on. Kalle ja hänen oppilaansa esittelivät erilaisia kokeita vieraille. Opo ja oppilaat tekivät erilaisia töitä betonista ja savesta. Vierailla oli mahdollisuus myös testata oma puristusvoimansa, ihastella vanhojentanssimekkoja, koota logiikkapeli ja nähdä taikatemppuja.

Vaikka yritys olikin kova, hermoja raastavan logiikkapelin selvitti vain muutama henkilö.

Betonia työstivät Julia Kranni, Sami Salminen ja Milja Kylänpää.

Näin meillä lukiossa!

Tietysti esittelimme myös laajaa kurssivalikoimaamme kielien osalta ja vierailla olikin mahdollisuus päästä kielikylpyyn!

Sekaan oli eksynyt myös Helga Saksasta ja Peppi Pitkätossu Ruotsista.

Yhteiskuntaopin pisteellä oli mahdollisuus päästä äänestämään, jos vastasi kysymyksiin oikein.

Jos taas vastasi väärin, oli vastassa "pelottava" Olavi.

Sponsoreita oli paljon ja kaikille tarjoiltiin Saarioisten pitsoja, Lauttakylä-lehden ja Säästöpankin karkkeja. Pisteillä oli tarjolla myös keksejä, karkkeja ja mehua.

Toiset tosin vain päivittelivät Twitteriä ja söivät keksejä...

Eri pisteiden mainonnasta ja puhumisesta vastasi Nina.

Oli mukava esitellä lukiota ja kertoa eri kursseistamme. Muutenkin kaikilla oli hauskaa ja oli mukava pitää hieman erilainen koulupäivä!

Mutta Petteri, miksi kv:n pisteellä ei ollut karkkeja?!?

Kuvat Juho Torpo ja Joonas Sillanpää

Teksti Roosa-Maria Valo

Ihanan keskellä kansainvälisyyttä

Kun kahdelle punkalaitumelaiselle annetaan tehtäväksi kirjoittaa kansainvälisyyden kohtaamisesta lokakuussa, niin saattaapi huittislainen hetken aikaa pohtia, että mitä kumman kansainvälistä muka Punkalaitumella on?

Eihän tehtävä helppo ollut kahdelle ihan paljasjalkaiselle laitumelaisellekaan. Saihan siinä päätänsä hetken raapia, kunnes aamubussissa välähtää: siinähän se istuu kahden penkin päässä. Bussissahan istuu siis punkalaitumelaisia pakolaisia matkalla Huittisiin. Bussissa kuulee erilaisia kieliä ihmisten jutellessa ja joskus aamubussissa raikuu myös (tietävästi) arabiankielinen musiikki.

Punkalaitumella eli pussikaljan luvatussa maassa kansainvälisyyshän näkyy ihan joka puolella: Kaupoissa (kyllä, monikkossa) kuulee silloin tällöin jotain vierasta kieltä, kirjastossa (kyllä, Punkkiksella on kirjasto) istuu aina joku pakolainen ja katukuva on yhtä kirjava kuin mummon seinävaate. Paikallisessa lehdessäkin (kyllä, Punkalaitumella on ihan oma lehti) on melken viikottain jokin uutinen liittyen maahanmuuttajiin.

Sitä ei aina huomaa kuinka lähellä kansainvälisyys on, vaikka se kävelisikin sinua joka päivä vastaan. Joskus kansainvälisyyttä löytää myös yllättävistä (sekä joillekin tuntemattomista ja vieraista) paikoista, kuten Punkalaitumelta.

Laitumella kuvat on yhtä sumeita kuin ihmiset. (huom. Veeran photoshoppaustaidot)

Lisäinfoa Punkalaitumesta saa Wikipediasta ja Hikipediasta. Hikipedia lienee luotettavampi.

Lasse & Veera                                  

Humanisteja ja teekkareita

"Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen", todettiin ihan valtiomiestasolla takavuosina. Abit yrittivät raottaa verhoa tulevaan ja hälventää hämäryyttä omista suunnitelmistaan lukion jokavuotisena abipäivänä. Kun ykköset ja kakkoset uurastivat ja raatoivat taksvärkkirahojen eteen, abit kuuntelivat luennointia erilaisista opintoihin liittyvistä asioista.

Päivän kruununa oli lukiomme entisten opiskelijoiden tarinoita omista opiskelupaikoistaan. Esitelmäkirjo oli laaja: oli kauppatieteitä (Emilia), lääketiedettä (Pete), humanistipuolelta kielitiedettä (Johanna) ja historiaa (Katri), teekkarimeininkiä (Antti) sekä AMK-sektorilta liiketaloutta (Jenna) ja sairaanhoitoa (Noora). Enää pitäisi osata valita, mitä sitä sitten lähtisi opiskelemaan.

Tulevaisuuden toivot tarkkaavaisina

Nykyisyyden toivot: Emilia, Noora, Pete, Jenna, Johanna, Katri ja Antti.

Pete ser ut som en läkare, och faktiskt studerar han medicin på Uppsala universitet.

Petteri miettii, lähtisikö opiskelemaan historiaa. Sieltä saa kivoja haalarimerkkejäkin.

Tuleva kauppatieteiden maisteri Emilia myisi vaikka kauppakorkeakoulun lukiolaisille.

Jos päässä on teekkarilakki kuten Antilla, vastuu puheen sisällöstä on kuulijalla.

Teksti ja kuvat: JE

KV-kurssi pähkinänkuoressa (revisited by Teemu ja Niko)

(Esipuhe)

No niin. Hitaimmatkin kv-kurssilaiset ovat saaneet sylkäistyä kirjallisen tuotoksensa blogosfääriiin. Ihan puhtaasti omin avuin se ei onnistunut, mutta auttavaisten ja muutenkin mukavien opettajien avulla vältettiin k-suoritusten hautajaiset. Nykyiset ja tulevat kurssilaiset - ottakaa opiksi!
------------
Alustavista kolmesta vaihtoehdosta Praha ja Sofia oli vähän turhan kaukana (ja siis turhan kalliita) joten Mertala sai hyvän syyn pakottaa meidät halpismatkavaihtoehto Köpikseen (johon se oikeasti eniten halusi). Nuoremmille siis (myöhäistä?) vinkkiä, että jos haluatte itse johonkin kalliiseen paikkaan, älkää listatko halpisvaihtoehdoksi mitään mihin opettajakuntamme haluaa.

Ysinelosia ei yllättäen kiinnostanutkaan Maailma Kylässä -festarit vaan Helsingin ylivoima vei mielenkiinnon. Kannattaa muuten ilmoittautua heti vapaaehtoiseksi helppoon tehtävään, jos sitä suorastaan tarjotaan. Jos sen jättää väliin, voi olla varma, että saa vastuulleen listan viimeisen tehtävän, joka on luonnollisesti se kaikista ikävin.

Englannin kielen näennäistäydellisestä osaamisesta ei ole mitään hyötyä, jos se ulkomaalainen tarjoilija on niin jännä otus, että sille sönkkääkin kaikkea muuta kuin englantia. Mää otan....Ananas zuise? ....ööh thänks!

Rahankeruutuotteet kannattaa valita siten, ettei niitä joudu ostamaan merkittäviltä osin itse. Makeutetut näkkärit on kyllä ihan hyviä muttei niitä kovin montaa laatikollista jaksa yksin syödä. Järjestämämme KV-päivän osanottajat olivat juuri niin energisiä kuin odottaa lauantaipäivältä sopi.

Vaikka se Tanskanmaa oli lähellä, opimme myös että syö nekin kaikkea kovin outoa. Kannattaa varotoimena ostaa koko porukalle aina samat ruuat, ettei yhdelle tule paha mieli sian mahalaukun äärellä muiden syödessä normaalia ruokaa.

Kristianiassa ei muuten sitten valokuvata. Ne kymmenen varoituskylttiä tosiaan tarkoittaa sitä.
Ulkomaillakin pärjää ihan oikeasti ilman äiskää ja isiä, tai edes Anua, Reksiä, Mertsiä ja Veskua – uskalsivat jättää meidät välillä ihan oman onnemme nojaan ja silti me lapsoset säilyttiin hengissä.

Kansainvälisyys on (varmaan) tosi nasta juttu ja kurssilla oli tosi kivaa. Tulevaisuuden kakkoset, menkää sinne.

Hassu tanskalainen setä. Iso.

Tekstit: Teemu & Niko
Esipuhe, foto & editointi: Vesku

Kv-kurssi pähkinänkuoressa

Vuoden 2012-2013 kansainvälisyyskurssi loppui jo keväällä ja uusi ryhmä aloitti toimintansa. Koeviikko alkaa uhkaavasti lähestyä ja siinä samalla k-merkinnät tehdä lähtöään, joten meidän kaikista vähäisimpienkin opiskelijoiden on viimeistään aika ottaa itseään niskasta kiinni ja toimittaa puuttuvat työt. Niimpä päätimme yksissä tuumin tiivistää kv-kurssin annin (ei Tuomola) todella pieneen pähkinänkuoreen.

Kurssiin mahtui monenlaista toimintaa. Vierailimme Maailma Kylässä -festivaaleilla, joilta myös koko kurssi sai alkunsa. Festivaaleilla tutustuimme mm. demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiseen eri puolilla maailmaa, sekä pääsimme kosketukseen erilaisten ruokakulttuurien kanssa. Tapahtuma sijoittui jo 1. lukiovuoden keväälle.

Toisen vuoden kurssitoiminta alkoi uutteralla varainkeruulla, joka sisälsi sukkien sekä makeisten myyntiä. Jokainen osallistui toimintaan vaihtelevalla panoksella, mutta tarvittavat varat saatiin kuitenkin kokoon.

Kurssin kohokohtana toimi tietenkin matka Kööpenhaminaan, jossa viivyimme neljän päivän ajan. Siellä vierailimme mm. Tivolissa, Kristianiassa, Useissa erilaisissa museoissa ja paikallisissa ravintoloissa.

Reissun jälkeen oli loppuhuipennuksen aika. Kurssiryhmämme järjesti koululla kansainvälisyyspäivän, johon sisältyi useita rasteja hieman Maailma Kylässä -festivaaleja mallina käyttäen.

Kaikista kv-kurssin tapahtumista löytyy tarkemmat raportit blogin vanhempia tekstejä tutkimalla.

Kokonaisuutena kurssista jäi erittäin hyvä fiilis ja kannustamme ehdottomasti kaikkia hakeutumaan kyseiseen toimintaan mukaan!

Ps. Vinkkinä uusille kurssilaisille ja miksei nykyisillekin: blogikirjoitus kannattaa hoitaa ajoissa.

Täs me kirkon katolla Köpiksessä

Antti-Matti ja Sauli

Monikulttuurisuutta Islannissa

Kotimaiset lämpötilat olivat reippahat 20 astetta plusmerkillä, kun katsoin vielä kerran mukaan otettavia varusteita: Reykjavikissa tulee satamaan koko viikon ja 10 astetta ei ylity. Jeejee. Ja siellä ilmeisesti tuulikin. Comeniuksen elinikäisen oppimisen ohjelmaan kuuluu myös opettajien täydennyskoulutusta ja hyvin tehty hakemukseni meni läpi. Koulutuksen aiheena oli Suvaitsevaisuus sekä monikulttuurisuus ja näiden huomioiminen kouluopetuksessa. Paikalla oli opettajia ja kouluttajia yli kymmenestä maasta. Suurin osa koulutusta tehtiin ryhmissä, jotka vaihtuivat koko ajan. Kurssin tahti oli todella tiivis, 0800 aloitettiin ja illalla lopetettiin.

Kuvassa pääkouluttaja Gudrun Petursdottir antaa palautetta. Allekirjoittanut kuvaa.

Vähinä vapaa-aikoina saattoi sitten tutustua Borgarnesin "kaupunkiin", jossa oli 1600 asukasta. Eipä siinä yhdessä pääkadussa ja sen hmm... kauppakeskuksessa juuri ihmettelemistä ollut. Niin, ja vettä satoi. Kaikissa olomuodoissa, ja koko ajan.

Kuvassa harvinainen näky Islannissa, sininen, ei harmaa, taivas. Toki muutama retkikin tehtiin, ensin vesiputouksille. Matkalla myrskyn läpi bussi heilui kuin suomalainen tanhulattialla vailla taitoa. Vauhti korjaa virheet. Ensin bussista lähti kattoluukku kohti viikinkien taivasta, sen jälkeen bussin sivupeili hajosi tuulen voimasta. Pääkouluttajamme totesi bussin lähes suistuttua ojaan: "Teeskentelen, ettei mitään tapahtunut" Vihdoin oltiin putouksilla ja ryhmäkuvassa sitten jo uskallettiin hymyillä. Kuvassa tuttu henkilö viittoilee vinhasti käsillään.

Islannissa on myös kuumia lähteitä, joissa voi uida. Sitten on lähteitä, josta pääsee suoraan sinne, missä vanha vihtahousu korventaa pahantekijöitä. Tämän lähteen vesi oli kuumaa, todella kuumaa.

Ai niin, muistinko sanoa, että Islannissa sataa. Tässä kuvassa ei vain satanut, vaan myös tuuli. Sadeviitat eivät olleet penaalin terävimpien kynien valintoja. Niitä myös purjeiksi saattoi luonnehtia.

Itse koulutus oli antoisaa. Toisin kuin media ja varsinkin sosialistinen...ei kun sosiaalinen... media antaa ymmärtää, suurin osa maahanmuuttajista ei ole pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Eurooppaan tullaan rakastuneina, tekemään töitä tai opiskelemaan. Sen lisäksi ennakkoluulot johtavat lähes poikkeuksetta syrjintään, mitä erilaiset stereotypiat vielä vauhdittavat. Meissä kaikissa asuu ongelma, joka tulee tunnistaa. Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.

Mitä siellä syötiin? Pääasiassa kaikki ruoka täysihoidossa oli hyvää. Mutta islantilaiset ovat varanneet itselleen julman ja hirvittävän makupalan. Mikä ihmistä vaivaa? Mikä islantilaisia vaivaa? Mikä minua vaivaa? Kuka keksi, että tuoreena myrkyllinen grönlanninhai muuttuu mädäntyessään syötäväksi? Haluaisin keskustella tämän herkun keksijän kanssa. No, pakkohan sitä oli maistaa.

Kuvassa on kuution verran hákarlia eli mädätettyä haita. Tarjoilija tuli vielä erikseen vannottamaan, etten haistele ruokaa, koska se saattaa laukaista äkillisen hissiliikkeen ruokatorven yläosissa, eivätkä he halua ravintolaansa "mitään kohtausta". Haju oli infernaalinen, jotain aivan hirvittävää. Luonnehtisin lemua joksikin mikä on lähellä julkista käymälää, jota ei ole koskaan, toistan ei koskaan pesty.

Mutta kokonaisuutena loistava koulutus, joka pitäisi kuulua kaikkien ajattelevien ja tuntevien ihmisten oppimäärään. Hienoja opettajia ympäri Euroopan, joista muutamien kanssa yritämme jatkaa Comenius-projektin kanssa tulevina vuosina.

Petteri

Kun lauantaina vääntäydyttiin kouluun

Huittisten lauantaista koulupäivää vietettiin lukiosuunnistuksen merkeissä. Lukio oli keksinyt Pellonpuiston yseille radan, jossa oppilasjoukot kiersivät rastilta toiselle. Maantieteen rastilla geokätköiltiin, yhteiskuntaopin rastilla kaadettiin hallitus ja oppositiokin siinä sivussa, fysiikassa tehtiin taas jotain kallemaista ja äikässä... No, esimerkiksi kuvailtiin tunnelmia.

Tältä se sitten yseistä tuntui:

Jouduttiin heräämään lauantai aamulla aikaisin ja täällä on kylmä, eikä me edes tehdä täällä mitään. Tarkoitus olisi tutustua lukioon. Teksti: Susanne, Titta ja Julia

Me seistään pystyssä, ja täällä on kylmä. Teksti: Ville, Jacke ja Janne

Tääl on kivaa mutta myös todella p******* seistä tääl iha turhaan ku vois kotonaki nukkuu ::::::))))))) . Teksti:  Jane, Sonja, Maria XD

Ok kirjotan jtn muutaki siis ettei ollu kivaa vai!?!?!?! Otan ilon irti ja kirjotan vähä lisää. Teksti: Aku, Teijo, Tomi

Täällä on edelleen kuuma ja kostea ilma. Täällä on ollut jeesiä, Kukka rikkoi munan ja löydettiin mukavasti kasveja :D Tsekatkaa lukion Twitter, siellä on paljon hyviä twiittejä varsinkin meiän! Kohta päästään ehkä syömään!! Ps. Pitäkää kaikki kivaa! :)) Teksti: Miia ja Kukka

On ollut hieman kosteaa ja aika lämmintä vaikkakin aika mukavaa. On saatu yli puolet pisteistä, kuulemma. No hyvveet päiväjatkot? Teksti: Tuomas, Sami ja Oskari

Kuvallista kerrontaa seuraa. Ehkä.