Päivä, jolloin oltiin kansainvälisiä

Lauantaisin harvemmin pitää koululle vääntäytyä, mutta nyt tultiin - ja kyllä kannatti. Työpäivä vietettiin House of Democracyssa kansainvälisyyden merkeissä. Päivä alkoi parilla puheenvuorolla: huittis-uruguaylainen Milton Borda kertoi kokemuksiaan Suomesta paitsi rehellisen suorapuheisesti myös elävästi, ja Jooel Niittynen kertoi Punaisen ristin toiminnasta. Sitten alkoi meidän toimintamme, josta kuvat puhukoot mitä puhuvat.

Ketsupinsekaista aamujumppaa Annin ja Julian tapaan. Vihreäpaitainen Miltonkin näyttää mallia.

Teemu ja Niko olivat luoneet ainekset sushiannosten tekoon. Anu opastaa, Petteri kuolaa taustalla.

Sushista selvittiin puhtain käsin. Melkein. Siskokset sotkivat toistensa työt, ja Essi naurupeukuttaa.

Sauli ja Antti-Matti näennäisdemokratian portinvartijoina. Erikakaan ei päässyt äänestämään.

Kierrätysmateriaaleista askarreltiin...

...esimerkiksi tällaisia ruusuja.

Julistekilpailun satoa ja arvovaltainen raati Emma & Julia.

Kerran näinkinpäin: Anni opastaa Kallea, joka osasi melkein. Mutta paremmin kuin Jussi?

Lopuksi poltettiin, ei siis räjäytetty, roskikseen heitettyjä ennakkoluuloja.

Kiitokset kaikille osallistuneille, ja vielä suuremmat kiitokset päivän ohjelmaa järjestäneille. Tätä päivää voi huoletta luonnehtia onnistuneeksi. Ja ensi viikolla: Comenius!

Teksti ja vissiin kuvatkin: Jari

Naisopettajat luokkaretkellä

Tänäkin vuonna lukiomme naisopettajat pääsivät luokkaretkelle - vaikka aikataulujen yhteensovittaminen vaikeaa olikin. Matkakohteena oli tänä vuonna Sastamala, ja siellä erityisesti Pyhän Olavin kirkko. Opas oli aavistuksen flegmaattisesta habituksestaan huolimatta vallan mainio. Pyhän Olavin kirkko on siis se kirkko, joka esiintyy Mauri Kunnaksen kirjoissa. Sama, joka tuhopoltettiin 1997 ja uudelleen rakennettiin 2009.

Pyhän Olavin kirkko taustalla (tietämättömille)

Maalaukset maalattiin suoraan paikalle, joten työtä pystyttiin tekemään vain kesäisin. Maalaustyöt kestivätkin vuodesta 2006 vuoteen 2009. Kahden maalarin välille ei syntynyt eripuraa, kun toinen oli aamuvirkku ja toinen illanvirkku.

Anu kirkon häpeäpenkissä - huomaa häpeää ilmaiseva tiukka asento

Anu kokeilee onneaan synnittömän kivellä. Jos onnistui hyppäämään tasajalkaa takaperin kivelle ja pysymään siinä, oli synnitön. Nina onnistui!

Kirkolta matka jatkui pienimuotoiselle Vammala-kierrokselle. Pöyrähdys rantamaisemista herra Hakkaraisen talon kautta päättyi Pukstaavin pihakierrokselle. Siellä oli ääniefektein varustettu tutustumiskierros Kiljusten herrasväen tarinoihin. Pihalle oli levitetty useita kirjoista tuttuja lausahduksia, joista monet sopivat hyvin myös koulumaailmaan!

Retkikierros päättyi Liekorantaan, johon vahvistukseksi saapui myös Jaana. Vaikkei ravintolan palvelu huipputasoa vastannutkaan, eikä ruokakaan ollut entisaikojen tasoista, oli päivä vallan mukava tässä kevätkiireen keskellä.

Teksti Nina
Kuvat Birgitta

Sydäntä lämmittäviä terveisiä Senegalista!

Oppilaskunnan hallitus yllättyi iloisesti, kun postissa saapui hallituksen kummitytöltä, Awa Senelta, postia. Kirje oli ensin kirjoitettu ranskaksi, jonka jälkeen hyvin epäselvällä käsialla käännetty englanniksi. Onneksi hallituksen erityisen mahtavat jäsenet kuitenkin saivat tekstistä (melkein) selvää! Hallitus tulee vastaamaan Awalle lähipäivinä ja vastaamiseen saavat kenties oppilaatkin osallistua. Awan terveiset voit lukea alempaa :)

Hello to all!
             All the family of Awa Sene sits down together to write you this welcome letter. Awa is her 1st form in secondary school, she is very dynamic at school and also help her at home and in the farms. The last rain-season was good concerning millet, beans and peanuts. The weather is hot in the day and strongly windy.
             The farmers are cleaning the field, the rain-season is for soon. Awa wishes you a long life with glory and success. Bye!

Kummityttö Awa kuvan keskellä. Etuoikealla PLAN:in paikallinen koordinaattori.

Valtauksen kohteena: Kööpenhamina!

Torstai 18.4.

Torstai aamuna starttasimme aikaisin aamulla Huittisista kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää.  Kaikki vaikuttivat aamusta alkaen virkeiltä ja olimme valmiita kohtaamaan kauan odotetun Kööpenhaminan.

 Lento sujui kaikin puolin hyvin ja pääsimme nopeasti suuntaamaan kohti hotelliamme. Hotelli vaikutti mukavalta (vaikka huoneita kuvasikin paremmin sana hytti).

 Onneksi pian koitti ruokailu ja pääsimme nauttimaan kukin oma valitsemaan ruokapaikkaan keskustassa. Näimme heti ensimmäisenä päivänä myös karun puolen Kööpenhaminasta. Astelimme nimittäin rohkeina suomalaisina Christianiaan, jossa näimme ne ihmiset, jotka ovat meidän yhteiskunnan pulkasta tippuneet jo ajat sitten. Kamala paikka, mutta kunnialla selvittiin kierroksen loppuun asti..

Perjantai 19.4.

Christianiaan vievän portin viereinen rakennus. Tästä eteenpäin emme saaneet kuvata.

Perjantai aamuna, hyvin nukutun yön jälkeen, oli opettajien päivän vuoro. Opettajat antoivat meille kolme erilaista museo vaihtoehto, joista jokainen valitsi itselleen sopivamman. Kuitenkin porukka jakautui kahtia: toiset suuntasivat Petterin johdolla miehitysmuseoon ja toiset Vesan johdolla Kansallismuseoon. Me valitsimme kohteeksi miehitysmuseon, jonka jälkeen pääsimme myös kävelemään ja kuvailemaan puistoaluetta ja turistikohdetta Pientä merenneitoa.

Illemmalla saimme taas porukan kasaan ja suuntasimme Carlsbergin panimoon. Siellä tutustuimme museomuodossa tehtaaseen. Panimon jälkeen suuntasimme takaisin hotellille valmistautumaan seuraavaan päivään.

Lauantai 20.4.

Wuhuu oppilaiden päivä! Oppilaiden päivänä sai myöskin nukkua hieman pidempään ja syödä maittavaa aamiaista aivan rauhassa. Suuntasimme hotelliltamme kohti Ripleysin museota, jonne meidät johdattivat Antti-Matti ja Sauli. Ripleysin museon oudot, hauskat ja karmaisevat asiat tuntuivat kiinnostavan enimmäkseen meitä oppilaita - ehkä me vain olemme vielä lapsia!

Sauli ja Anu ottivat toisistaan mittaa Ripleysin pelissä.

Astetta karvaisempi kala.

Museokierroksen jälkeen päätimme antaa opettajille hieman vapaa-aikaa ennen ruokailuamme Rosie McGee's ravintolassa. Tämä paikka päätyi ainakin minun lempiravintoloiden ykköseksi. Mahtavia ja herkullisia hampurilaisaterioita ja tacolautasia!

Ruokailun jälkeen sovimme, että jokainen menköön Tivoliin omalla ajallaan. Meidän porukka päätti mennä sinne iltasella. Emme ostaneet laitelippua emmekä menneet laitteisiin, sillä Tivoli osoittautui kalliiksi paikaksi. Joten otimme tavoitteeksi kiertää paikka läpi ja etsiä minulle hattaraa ja Emmi M:lle jäätelöä. Olemme iloisia, että tulimme vasta illalla, koska näimme kauniit valot pimeän tullessa.

Omnomnommm!! Varmaankin puolet tuosta hattarasta meni muiden (Saulin) suihin.

Sunnuntai 21.4.

Ahh! Kotiin lähdön aika! Vielä pitkä päivä edessä, mutta pääsee ihanaan omaan sänkyyn yöllä eikä enää HYTIN sänkyyn. Aamu starttasi jälleen aivan liian aikaisin (puoli kymmenen? Kuvitelkaa sunnuntaiaamuna!!). Lähdimme kiertelemään ja kaartelemaan sinne sun tänne.

Menimme katsomaan kirkkoa-jonka-nimeä-en-enää-muista. Rohkeimmat (ne jotka jaksoivat) kävivät myös kirkon tornissa katsomassa. Maisemat kuuleman mukaan olivat mahtavat. Me tytöt päätimme torkahtaa portailla.

Tämän jälkeen suuntasimme kohti kasvitieteellistä puistoa(?), jossa piti pistää piknik pystyyn, vaikka osa ei aivan ollut selvillä tästä asiasta. Päätimme lähteä lähellä olevaan kebab-paikkaan hakemaan PIENTÄ purtavaa. Oli muuten suurin ja paras pizzaleipä mitä on nähty ja syöty. Tämän kaiken tepastelun jälkeen saimme omin avuin lähteä kohti hotellia ja loppu aika olikin vapaa-aikaa. Lopultakin matka kohti kotia alkoi ja matkan loppupuolella juttu alkoikin olemaan niin levotonta, ettei siitä puhuta.

Komea oppilaskaartimme! (c) Anu

Mahtava reissu on takana mahtavien ihmisten kanssa. Mitään en muuttaisi ja olen onnellinen, että näimme kaiken sen vaivan, sillä palkintona oli tämä reissu! Kiitos kaikille seurasta ja siitä, että kestitte meitä jopa NELJÄ päivää.

- Jenni Sakari & Emmi Hakala

Nature as a Gift valmisteli Puolan matkaa

Toinen lukion Comenius-hankkeista, luontoon painottuva Nature as a Gift, valmisteli Puolan esityksiään kenttäolosuhteissa torstaina 25.4. Puolaan lähtevä opiskelijanelikko kuvasi videota, jonka tehtävänä on opettaa kumppanimaille kuinka haastavissa pohjoisen olosuhteissa voi jäädä henkiin. Grandmaster retkeilyguru Vesa "puunhalaaja" Riihisalo avasi nuorille padawaneille, kuinka tuli syttyy, ruoka kypsyy ja miten retkikeitin kasataan. Kukin opiskelija sai haastavia ja kykyjensä mukaisia tehtäviä, joista koostetaan tulevien dokumenttifestivaalien mestarirainoja. Jäädään odottamaan editoinnin tulosta.

Vesa hallitsi laavua leijonan valvoessa. Taustalla Nelli, Emma ja Ida-Marie.

Julia sai haasteellisen ja suomalaiskansalliseen metsämieleen syvästi vaikuttavan tehtävän: tulenteon. Yksi tikku, kaksi tikkua, aski... Nelli kannustaa.

"Olen luonut tulen!" Kyllä, saatoimme todeta, että Julia selviää erämaassa.

Tällä välin Emma ja Ida-Marie kasasivat sivistyneemmän ruoanlaittovälineen, trangian. Opimme, että a) Huittisissa tuulee, b) kovalla tuulella tulitikku sammuu, c) jos et ole nopea, tulitikkuja kuluu useita ja d) tämä on puhtaasti tekniikkalaji.

 Kännövuoren Hell's Kitchenin mestarikokki Emma Kuvaja työssään.

 Metsäsuomalainen kypsentämässä ruokaa. Julia halusi omansa tyyliin very-well-done, kun taas tämän tekstin kirjoittaja kypsensi Nellin suosimaa "se on hyvää kylmänäkin" -versiota vielä tovin.

 Itse videon kuvasi ja ohjasi Lauttakylän Michael Mann ja lukion Louhimiehenä tunnettu Jari Ekberg. Hän kykeni saamaan näyttelijöiden kyvyt nousemaan kuin Hitchcockin linnut. Jäämme odottamaan Elokuva-akatemian pystejä. Jari tapaili jo kiitossanoja: "Aivan aluksi haluaisin kiittää Pett..."

Ja kuuma juoma maistui parhaimmalta, kun se nautitaan oikeasta mukista. Kielellisesti ja historia-aineissa lahjakkaat ymmärtävät heti, mistä teräs on peräisin. Lahjattomat katsovat google-kääntäjästä ja lukevat lisää historiaa.

Petteri Mertala

Dramaattinen finaali ratkesi jatkoajalla

Ketä muka kiinnosti jokin jääkiekon SM-liigafinaali? Samana päivänähän Huhkolinnassa panokset olivat kovemmat, kun miteltiin lukion jäsentenvälisiä salibandyssä. Ykkösten suunnalta oli kantautunut tiettyä uhoa, ja sille saatiin katetta: kakkoset kaatuivat 2-1. Tämä oli kuitenkin vasta jonkinlainen prologi, sillä todellinen trilleri oli tulossa. Opiskelijoista kasattu Dream Team otti mittaa opettajista, jonka edellisestä tappiosta oli aikaa kulunut... kukaan ei muista kuinka kauan.

Opettajien strategiaa oli mietitty pitkin viikkoa. Ainoaksi ongelmaksi muodostui, kuka menisi maaliin ja kuka tekisi maalit, mutta sekin ratkesi Jussin ilmoittaessa hoitavansa molemmat. Strategiaan kuului myös tarkka roolitus kentällä. Esimerkiksi Petteri "Kosovon härkä" Mertala tyylitteli laidalla takatolppien väliä, Jari keskittyi väittelemään tuomarin kanssa moraalisista kysymyksistä, ja Anu totteli tarkasti pojaltaan saamia ohjeita ("Et sit säästele ittees!") teloen Jyrin sairaalakuntoon varsin pian. Tämän jälkeen Anu keskittyi pelinrakenteluun, ja kaikista omille menneistä syötöistä tulikin maali. 0+3 ja hajotetut nivelsiteet - vaatimattomampiakin suorituksia on nähty.

Opiskelijat menivät finaalissa johtoon ennen kuin opettajat olivat kunnolla koskeneet palloon, mutta sitten tahti tasaantui ja maaleja iskettiin molempiin päihin lähes vuorotellen. Varsinaisen peliajan päättyessä oltiin tilanteessa 4-4. Jatkoaika ei vanhentunut minuuttiakaan, kun Matias latasi opiskelijoille shokeeraavan voittomaalin. Saa nähdä, toivutaanko opettajanhuoneessa koskaan tästä oudosta tappion tunteesta.

Varokaa tätä naista, jos osutte samaan kaukaloon!

Ykköset veivät opiskelijoiden keskinäisen otatuksen...

...ja Dream Team vei Grand Finalen.

Teksti: Jari
Kuvat: Kalle

Ei ole Kööpenhamina kuin ennen

"Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, mieltä kiehtova ja syntinen. Ei mikään enää ole kuten ennen, jälkeen vuosikymmenten." Eikä varsinkaan Lauttakylän lukion viidennen (!!!) kansainvälisyyskurssin reissun, josta alapuolella vähän otteita kuvin ja sanoin. Virallista raporttia odotellessa tässä siis vähän maistiaisia opettajien näkökulmasta.

Mäksä, Anu ja Petteri suunnistavat (harhaan).

Tanskan kieli on kiveen hakattu. Ilmankos sitä ei pysty puhumaan.

Pullossa asuu Mørkø.

Veskullekin löytyi omansa.

Alamittainen Petteri ei päässy Tivolin laitteisiin. Sirkukseen olis päässy.

Pakollinen maisemakuva.

Kuvat + sanat Vesku, sitaatti J. Vainio