Lauttakylän lukion blogi
Lauttakylän lukio seikkailee jälleen! Raportteja lukion arjesta, juhlasta ja kaukomailta.
tiistai 24. maaliskuuta 2020
Lauttakylän lukio -podcast eli LALUcast
Keskellä rajoittunutta korona-arkea on hyvä käyttää aikansa hyödyllisesti ja siirtää katse kohti tulevaisuutta. Tähän tarpeeseen on Lauttakylän lukio opiskelijoidensa johdolla ryhtynyt luomaan podcasteja lukion toiminnasta ja arjesta. Menkäähän kuuntelemaan!
Ensimmäiseen esitykseen pääset alla olevan linkin kautta:
https://soundcloud.com/lauttluk/lalucast1
Tässä lyhyt kuvaus session sisällöstä:
Ensimmäinen #LALUCAST eli Lauttakylän Lukion oma podcast. Jaksossa käydään laajasti läpi lukiomaailmaa ja tietenkin oman koulun vahvuuksia. Heikkouksistakin oltaisiin voitu puhua, jos niitä olisi. Keskustelijoina pitkän matematiikan lehtori Jussi Marttila ja OPKH:n pj. Robert Silenko. Keskustelua ohjaa Santeri Oinonen. LALU:n porukka kiittää tuottaja Petri Bondfolkia sekä #LALUCAST tunnarin tekijää Henrik Lehtistä.
Hui! –menestys Hackathonissa
Mahdollisuus uuteen yritykseen.
Yläasteella noin vuosi sitten osallistuimme yrityskisaan nimeltä
Hui!Hackathon. Saavutimme toisen sijan ja siksi innostuimme uudesta
mahdollisuudesta yrittää vieläkin parempaa menestystä. Kisa oli perjantaina 28.
helmikuuta Turun normaalikoululla. Lähdimme aamulla 8:15 koululta Samin
valkoisella (toim. huom. siis äärimmäisen
mukavalla, varmatoimisella ja tyylikkäällä) Citroenilla kohti Turkua,
ottaen ensin Jessen mukaan Vampulasta.
Päästyämme Turun Norssiin ja Samin vihdoin löydettyä parkkipaikan menimme
ilmoittautumaan. Kun kaikki kisaajat olivat ilmoittautuneet, siirryimme kuuntelemaan
hevibändin soittoa.
Seuraavaksi siirryimme luokkaan, jossa meille selitettiin englanniksi
kilpailun
ohjeet ja esiteltiin haaste. Olimme yllättyneitä siitä, että olimmekin
ainoa vieraileva tiimi ja muut tiimit olivat Turun kansainvälisistä kouluista.
Tuli myös pienimuotoinen “kulttuurishokki”, kun huomasimme kaikkien puhuvan
englantia keskenään.
Haasteen esittelyn jälkeen meidät jaettiin työtehtävien mukaan eri
luokkiin. Sofia oli Design Manager, Henna oli Production Manager, Jesse oli
Project Manager ja Aatu Marketing Manager. Luokissa käsiteltiin jokaisen
yksilön tehtävää tiimissä. Esimerkiksi Sofiaa autettiin logon ideoinnissa ja
Aatulle opetettiin idean esittämistä. Noin puolen tunnin kuluttua keräännyttiin
jälleen yhteen ja aloitettiin varsinainen työ ja asian ideointi ryhmän kanssa.
Kilpailun haaste oli keksiä hyvinvointiyritys 2050-luvulle. Ensin piti miettiä,
onko kyseessä utopinen vai dystopinen maailma. Me valitsimme utopian. Teimme
ryhmätyötä yhdessä, vaikka jokaisella oli omat tehtävänsä. Esimerkiksi pojat
auttoivat Sofiaa logon tekemisessä.
Parin tunnin intensiivisen työskentelyn jälkeen menimme esittämään ideamme.
Utopian hyvinvointiyrityksemme idea tiivistettynä oli robotiikan ja
nanoteknologian hyödyntäminen lääketieteessä. Luovuimme pian ajatuksesta päästä edes finaaliin
saakka. Huomasimme nimittäin olevamme ainoa tiimi, joka esitteli idean suomeksi
panostamatta dioihin.
Mestarit areenalla |
Kun kaikkien esitelmät oli pidetty, tuomarit alkoivat pohtimaan finaaliin
pääsijöitä. Jo parin minuutin päästä tuomarit tulivat kertomaan finaaliin
pääsijät ja yllätykseksi (toim. huom. ei
yllättänyt minua) kuuluimmekin niihin.
Finaali pidettiin koulun auditoriossa. Pitkän jännityksen jälkeen
lopullinen voittaja paljastettiin - me voitimme!
Voittajien on (melko) helppo hymyillä! |
toim. huom. Tiimi työskenteli ongelman
parissa ennakkoluulottamasti ja innokkaasti, esittäen ideansa niin, että se
olisi tietyissä olosuhteissa oikeasti toteutettavissa ja kaupallistettavissa.
Esityksessä oli huomioitu myös se, miten esimerkiksi julkinen talous voisi
kyseisen innovaation avulla toteuttaa terveydenhoitopalveluja tehokkaasti ja
edullisesti. Voitto oli tälle porukalle enemmän kuin ansaittu!
Kuvat: SK
Teksti: HP & huomautteleva toimitus
perjantai 28. helmikuuta 2020
Euroscola-päiväkirja: Euroopan vallan linnake
Keskiviikko 22.1.2020
Keskiviikkona aamu
starttasi kohti Euroopan parlamenttia Huittisten linja-autoasemalta kello
seitsemän (liian aikaisin). Helsingistä olikin sitten lähtö lentokoneella kohti
Pariisia. Huonomman puoleisesta lentäjästä huolimatta saavuimme turvallisesti
perille Pariisiin. Oletimme matkan alkaneen hyvin, mutta metroille saapuessa
osa porukasta päätti jättäytyi pois lähtevästä metrosta (opettajat mukaan
lukien). Onneksemme Ilari johdatti puolet porukasta metrolla kohti Pariisin
keskustaa.
Pienistä mutkista huolimatta
onnistuimme loppujen lopuksi saapumaan Strasbourgiin ja majoittumaan kahden
seuraavan yön hotelliimme, jossa positiiviseksi yllätykseksi jokaisessa
huoneessa oli upea parveke sekä tilavat huoneet. Illalla kävimme vielä syömässä
halukkaiden kesken.
Torstai 23.1.
Aamulla heräsimme
synkässä Strasbourgissa 6:15, jonka jälkeen söimme huoneissamme kukin mitäkin
aamupalaksi. Oma aamupalani oli mäkkärin 9 kananugetteja, joista yhdestä
jouduin luopumaan Anniinalle, joka eli sillä koko päivän. Lähdimme hotellilta
7:00 kohti Europarlamenttia. Päivä Europarlamentissa alkoi 8:00 ja
ensimmäiseksi jouduimme turvatarkastukseen. Päästyämme sisälle saimme
aamupalaa. Aamupalaksi oli vaaleaa leipää, joka sisälsi jonkinnäköisiä
suklaahippuja (leipä ei ollut hyvää). Ensimmäinen tuntimme parlamentissa alkoi
vasta 10:00 ja keskutelimme Euroopan Parlamentin toiminnasta vuosina 2019-2024.
Jokainen koulu myös esitteli itsensä, meillä esittelijänä toimi Sportti-Robbe.
Robert Silenkon ansiosta
hänen omia sanojaan lainaten: “Nyt lähes 500 eurooppalaista enemmän tietää
Huittisissa löydetyn hirvenpään”. Saimme myös hienon mahdollisuuden soittaa
parlamentin entiselle puhemiehelle Antonio Tajanille. Halukkaat saivat esittää
hänelle kysymyksiä.
Ensimmäisen
luennon jälkeen noin 12:30 oli lounaan aika. Lounaaksi saimme hampurilaisen
ranskalaisten (ei ihmisten!) kera. Kun olimme saaneet lounaan syötyä oli aika
jakautua ennalta jaettuihin ryhmiin. Ryhmiä oli seitsemän: toimittajat /
journalistit, ympäristö ja uusiutuvat energiamuodot, turvallisuus ja
ihmisoikeudet, nuoret ja riippuvuus, EU:n tulevaisuus, muuttoliike ja
kotouttaminen sekä nuorten työllisyys.
Olin
itse toimittajien ryhmässä, joten päivämme tässä kohtaan oli erilainen kuin
muilla. Aluksi kiersimme hieman taloa, ja meille näytettiin eri paikkoja
siellä.
Kiertelyn jälkeen meillä
oli lyhyt luento ja luennon jälkeen haastattelimme toisiamme. Minä haastattelin
Itävaltalaista tyttöä nimeltä Aysenur Bayeamoglu. Haastattelujen jälkeen
kävimme hieman katselemassa mitä muut ryhmät ovat tehneet.
Toimittajien
kierrellessä ja tekemässä muita asioitaan muut ryhmät olivat omissa saleissaan.
Ensimmäiseksi jokainen halukas sai esittää pienen vaalipuheen miksi hänet
pitäisi valita ryhmänsä puhujaksi. Jokaisen halukkaan pidettyä puheensa
ryhmässä äänestettiin puhuja. Äänestyksen jälkeen ryhmät jaettiin vielä
pienempiin 5-10 hengen ryhmiin, joissa puhuttiin omasta aiheestaan ja
pohdittiin ratkaisuja kysymyksiin. Lopulta pienet ryhmät esittivät kaikille
mitä olivat saaneet aikaan ja ryhmän yhteinen esitys, joka kerrottaisiin
kaikille valmisteltiin.
Viimeinen luento alkoi
16:00. Jokaisella ryhmällä oli 10 minuutin esittely ja Q&A vuoro. Jokainen
halukas sai siis esittää ryhmän valitsemalle puhujalle kysymyksiä, joihin hän
yritti parhaansa mukaan vastata. Jokaisen ryhmän esittelyn ja Q&A vuoron
jälkeen oli äänestys.
Iltapäivän aikana oli
myös Eurogame finaali. Eurogame oli peli, jossa oli kysymyksiä eri maiden
kielillä ja finaalissa kysymyksiä oli ranskalaiseen musiikkiin liittyen. Pelin
jälkeen päivä oli ohi ja pääsimme vihdoin lepäämään hotellille rankan 10h
päivän jälkeen. Illalla kävimme vielä yhdessä syömässä ja vietimme iltaa
Strasbourgissa porukalla.
Perjantai 24.1.
Perjantaipäivä oli
Pariisiin paluupäivä. Aamulla saimme nukkua hieman pidempään kuin edellisinä
aamuina, sillä juna kohti Pariisia lähti vasta 10:43. Pariisiin päästyämme noin
12:33 ilmestyi lisää ongelmia. Metrojen lakkoillessa edessä oli pitkä
kävelymatka kaikkien matkatavaroiden kanssa. Liian pitkän vaelluksen jälkeen
onneksi saavuimme hotellille ja saimme hetken huilata (n. 15 minuuttia, kunnes
Jari halusi lähteä syömään).
Syömisen jälkeen koitti
aika lähteä haahuilemaan vielä käytössä olevilla metroilla kohti Pariisin
katakombeja. Katakombeissa oli yksinkertaisesti paljon luita ja liian monta
porrasta sekä ylös, että alaspäin.
Katakombeista
ja portaista selvittyämme etsimme lähimmän toimivan metroaseman, jonka avulla
pääsisimme Riemukaarelle. Sinne päästyämme oli vuorossa turhien turistikuvien
aika. Turistikuvien jälkeen lähdimme takaisin kohti hotellia, josta
kukin sai lähteä omia aikojansa syömään minne halusivatkaan.
Lauantai 25.1.
Lauantaina koitti odotettu Eiffel-tornilla käyminen. Taas oli vuorossa yksi monista
turvatarkastuksista saapuessa tornille. Hissillä pääsimme Eiffel-tornin toiseen
kerrokseen, joka oli noin 116m korkeudessa. Jokainen uskaltautui
Eiffel-torniin, vaikka Jeminalle iski pieni korkeanpaikankammo astuessaan
hissistä ulos toisessa kerroksessa.
Eiffel-tornin
korkeuksista selviydyttyämme suuntasimme matkamme kohti sopivaa ruokapaikkaa,
josta lähdimme mukanamme täydet vatsat (ja Tuulin tuliainen).
Oli aika päättää ketkä
lähtevät ostoksille ja ketkä jatkoivat matkaa Notre-Damelle. Tämän jälkeen
jokainen sai omia aikojaan palata hotellille ja tehdä tämän jälkeen mitä
halusikaan.
Sunnuntai 26.1.
Sunnuntai oli
kotiinpaluupäivä ja lentomme Pariisin lentokentältä kohti Helsinkiä lähti
12:20. Lento oli Helsingissä 16:15 ja lentokentältä päästyämme menimme
ensimmäisenä syömään kukin omia aikojaan. Koska oli sunnuntai-ilta, syömisen
jälkeen kaikki kaupat oli ehtinyt mennä jo kiinni, ja tästä syystä jouduimme
vain istuskelemaan Kampin linja-autoasemalla. Bussi Kampista lähti 20:10 ja
olimme Huittisissa takaisin vasta 22:40. Tämän jälkeen jokainen suuntasi
kotiin, luultavasti nukkumaan ja valmistautumaan tulevaan koeviikkoon sekä
preliminäärikokeisiin.
Teksti ja kuvat: Jemina
Nurminen ja Anniina Seppä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)